Rumpali Markus Raivio ryhtyi mielenterveysvaikuttajaksi – Näin keikkabussissa syntyneestä ideasta virisi kulttuuripajojen laaja verkosto

Markus Raivio halusi nuorena kovaksi katujätkäksi. Isona hän soitti rumpuja rokkibändeissä, kunnes keksi idean, jonka avulla on autettu jo kymmeniä tuhansia nuoria.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hyvä mielen­terveys tarkoittaa Markus Raiviolle kykyä rakastaa ja tehdä merkityksellisiä asioita. © Sampo Korhonen

Markus Raivio halusi nuorena kovaksi katujätkäksi. Isona hän soitti rumpuja rokkibändeissä, kunnes keksi idean, jonka avulla on autettu jo kymmeniä tuhansia nuoria.
Teksti: Milla Ollikainen 

Markus Raivion isänäiti Helli oli lempeä ihminen. Markus kävi hänen luonaan koulun jälkeen. Isoäiti tykkäsi laulaa ja muisti hyvin etenkin virsien sanoja. Jos Helli joskus jutteli, hän puhui enkeleistä. Hän oli aina ystävällinen ja kohtelias.

Ei Markus sitä osannut ihmetellä, ei vanhan naisen loputonta lempeyttä. Mutta joskus hän mietti, miksi isoäiti vain makaa sängyssä. Lopulta isä paljasti, mitä Hellille oli tapahtunut.

Skitsofrenia teki isoäidin aggressiviseksi

Se oli kertomus nuoresta äidistä, joka joutui sodan aikana huolehtimaan yksin kolmesta pienestä lapsestaan miehen ollessa rintamalla. Perhe asui Pitäjänmäellä Helsingissä, ja kaupungin pommitukset saivat Hellin kauhun valtaan.

Nuoren äidin mielenterveys järkkyi.

Helli sairastui skitsofreniaan, ja hänestä tuli aggressiivinen. Markuksen isän muistoissa se ilmeni esimerkiksi jatkuvana riitelynä naapureiden kanssa. Lopulta ambulanssi haki Hellin hoitoon. Kolmen lapsen äiti haluttiin parantaa rankoista oireistaan.

Isä kertoi Markukselle, että isoäidille tehtiin sairaalassa aivoleikkaus. Se tunnetaan nimellä lobotomia.

Jo pelkkä sana on niin kammottava, ettei Markus Raivio haluaisi sitä edes käyttää – se uhkaa haudata alleen kauniin muiston isoäidistä, joka oli oman aikansa lääketieteellisten käsitysten uhri.

Raivio itse on pohtinut työkseen viimeiset kymmenen vuotta, miten ihminen voisi mielenterveysongelmista huolimatta elää merkityksellistä elämää.

Kaikkia kun ei voida parantaa.

Vuokko-äiti oli Markukselle vahva ja hellä leijonaemo. ”Jos jotkut tuli kiusaamaan uimahallissa, äiti heitti ne altaaseen. Nykyään siitä varmaan saisi syytteen.” © Markuksen kotialbumi

Vuokko-äiti oli Markukselle vahva ja hellä leijonaemo. ”Jos jotkut tuli kiusaamaan uimahallissa, äiti heitti ne altaaseen. Nykyään siitä varmaan saisi syytteen.” © Markuksen kotialbumi

Markus Raivio missio on sama Malmilla ja Nairobissa

Markus Raivio on juuri palannut Nairobin slummista mukavaan toimistoonsa Malmille. Raivio johtaa Kukunoria, voittoa tavoittelematonta järjestöä, joka kehittää hyvinvointia ja mielenterveyttä tukevia ideoita – lyhyesti ja ympäripyöreästi sanottuna.

Kukunori kehittää esimerkiksi Raivion ideoimia kulttuuripajoja, joissa mielenterveyskuntoutujat ohjaavat itse toisiaan: yksi opettaa muille kitaransoittoa, toinen vetää vaikka kirjoitusryhmää.

Nairobin slummeihin Raivio päätyi tultuaan pitkän prosessin jälkeen valituksi ensimmäisenä suomalaisena maailman suurimpaan yhteiskunnallisten yrittäjien verkostoon, Ashokaan. Verkoston vajaan neljäntuhannen jäsenen joukossa on esimerkiksi Nobel-palkittu Muhammad Yunus, joka on keksinyt kehitysmaissa annettavien mikrolainojen idean.

Niin Nairobissa kuin Helsingissä Markus Raivion missio on sama.

”Kun kuulemme sanan mielenterveys, ajattelemme ongelmia, vaikka sanassa on terveys. Sen pitäisi olla positiivinen asia”, Markus Raivio sanoo. © Sampo Korhonen

”Kun kuulemme sanan mielenterveys, ajattelemme ongelmia, vaikka sanassa on terveys. Sen pitäisi olla positiivinen asia”, Markus Raivio sanoo. © Sampo Korhonen

”Maailmassa on 700 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät mielenterveyden haasteista. Ei me voida jokaiselle terapeuttia hommata, se ei ole kestävä idea. Pitää keksiä uusia tapoja tukea toisiamme.”

Afrikkaan olisi turha yrittää istuttaa länsimaista käsitystä terapiasta. Mutta perinteinen terapia ei toimi kaikille myöskään länsimaissa. On asioita, jotka eivät pelkästään puhumalla parane, ja on mielenterveysongelmia, joita ei vain voida kokonaan parantaa.

Juuri tarve parantaa oireita vaikka väkisin on johtanut ihmiskunnan historiassa niinkin synkkään lukuun kuin lobotomian keksimiseen. Raivion isoäidiltä hävisivät kyllä skitsofrenian oireet, mutta ”parannuksen” hinta oli julma ja epäinhimillinen, ja leikkaus vei liikuntakyvynkin.

”Perinteisesti ajatellaan, että potilaalle halutaan antaa oireeton elämä, mutta eihän meillä ole kenelläkään oireetonta elämää. Mitä se edes on? Se on ihmeellinen vaatimus. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka elävät rikasta ja mielekästä elämää, vaikka he kuulevat ääniä päässään.”

Raivion matka yhteiskunnalliseksi yrittäjäksi on kulkenut epätavallisia polkuja pitkin. Nuorena hän tienasi elantonsa ammattimuusikkona. Hän on soittanut rumpuja muun muassa Freud, Marx, Engels & Jung -yhtyeessä eli Freukkareissa.

Sitä ennen hän halusi kaikkein eniten olla perusporilainen katujätkä.

Lapsena Markus sanoo olleensa herkkä poika, jolla oli ylikorostunut myötätunto. © Markuksen kotialbumi

Lapsena Markus sanoo olleensa herkkä poika, jolla oli ylikorostunut myötätunto. © Markuksen kotialbumi

Kuusivuotiaana Markus sekosi Beatlesiin, ja ensimmäiset omat rummut hän sai yhdeksän­vuotiaana. © Markuksen kotialbumi

Kuusivuotiaana Markus sekosi Beatlesiin, ja ensimmäiset omat rummut hän sai yhdeksän­vuotiaana. © Markuksen kotialbumi

Äidin hieno, hullu idea

Paritalon vintillä on hämärää. Markus Raivion muistossa vintillä ei ole muuta kuin sahanpurua ja jokin pieni punainen esine.

Esine osoittautuu The Beatlesin ensimmäisen singlen Love Me Do/Please Please Me kasettiversioksi. Markus kavereineen vie aarteen alakertaan ja pistää sen soimaan.

Markuksen maailma alkaa pyöriä. Hän on kuusivuotias ja heti maailman suurin Beatles-fani. Mutta siinä missä moni muu kiinnittää huomion yhtyeen keulahahmoihin, Markusta kiehtoo eniten rumpujen takana istuva Ringo Starr.

Markus alkaa soittaa rumpuja ja näkee levynkansissa aina ne taka-alalla olevat tyypit. Ne, joiden nimet toistuvat kaikenlaisissa kokoonpanoissa ja jotka voi nähdä televisiossa studiomuusikkoina: matalaa profiilia vetävät ammattimiehet.

Sellaiseksi Markus halusi itsekin.

Teini-iässä tuli kuitenkin ongelmia. Kahdeksannella luokalla koulu uhkasi jäädä kokonaan kesken, ja soittaminenkin oli jäänyt. Markus lintsasi ja pyöri kaupungilla epämääräisessä seurassa. Hän ei osaa täysin itsekään selittää, mitä silloin tapahtui.

”Kai ajattelin, etten kelpaa yhteisölle muuten kuin muuttumalla joksikin muuksi. Halusin olla kova tyyppi, vaikka olin kiltti ja herkkä. Yritin olla niin kova kuin pystyin, mutta epäonnistuin surkeasti.”

Äiti päätti ottaa Markuksen kotiopetukseen. Se oli rohkea veto, jota Markus kiittelee. Erityisopettajana työskennellyt äiti ja Markus elivät pitkälti kaksistaan.

Sitten äiti sai idean, joka oli yhtä aikaa pähkähullu ja nerokas: hän lähetti Markuksen kesätöihin ahvenanmaalaiseen kalasavustamoon – ruotsia osaamattoman ja kapinoivan 14-vuotiaan.

Totaalinen ympäristönvaihdos muutti Markuksen elämän suunnan. Hän muisti taas, kuka oikein oli.

Hän muisti, miten musiikki saa vaikka maailman pyörimään.

Mielenterveys puhutti keikkapussissa

Markus Raivio suoritti peruskoulun loppuun kansanopistossa Kauhajoella ja jatkoi suoraan opiston musiikkilinjalle. Sitä seuraavana vuonna hän toimi opistossa rumpujen soiton tuntiopettajana, 17-vuotiaana.

Pian Raivio jo soitti kokoonpanoissa, joista ei olisi osannut lapsena edes haaveilla. Muusikon työn ohessa hän suoritti lähihoitajan tutkinnon ja kiinnostui sen jälkeen musiikkiterapiasta, jota opiskeli Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksessa.

Musiikkiterapeuttina hän alkoi huomata olevansa monesti tarpeeton. Jos mielenterveyskuntoutujien ryhmässä kuunnellaan levyjä ja jutellaan niistä, mihin tarvitaan terapeuttia? Tai jos skitsofreniaa sairastavien miesten perustama Los Hermos -yhtye haluaa vain keskittyä soittamaan ja se pitää heidät elämässä paremmin kiinni, tarvitseeko siellä olla jonkun teennäisesti kyselemässä kuulumisia?

Eräänä marraskuisena yönä Markus Raivio sai idean Freukkarien keikkabussissa matkalla kotiin. Hän oli jutellut pitkään mielenterveysasioista bändin laulajan, lääkärin koulutuksen saaneen Pekka Myllykosken kanssa. Kun Myllykoski nukahti, Raivio jäi yksin ajatustensa kanssa. Sitten hänen päässään syttyi lamppu.

Markus Raivio rumpujen takana vuoden 1993 Pori Jazzeilla, joilla hän soitti amerikkalaisen Jimmy Lawsonin yhtyeessä. Kitarassa Maikkeli Lundgren. © Markon kotialbumi

Markus Raivio rumpujen takana vuoden 1993 Pori Jazzeilla, joilla hän soitti amerikkalaisen Jimmy Lawsonin yhtyeessä. Kitarassa Maikkeli Lundgren. © Markon kotialbumi

Mielenterveyskuntoutujat kulttuuripajoihin

Idea oli sinänsä yksinkertainen: Raivio aikoi kouluttaa Los Hermos -yhtyeen jäsenet ohjaamaan soittamista muille kuntoutujille. Niin ohjaaja kuin ohjattava hyötyvät, ja kuntoutujat voivat harrastaa merkityksellisiä asioita – he kun eivät yleensä halua mennä tavallisiin harrastusryhmiin, koska tuntevat niissä itsensä outolinnuiksi.

Tämä oli kulttuuripajatoiminnan siemen, josta on kasvanut Suomeen parinkymmenen pajan verkosto. Pajoilla käy vuosittain noin 3 500 nuorta, joista lähes kaksi kolmasosaa hakeutuu vuoden jälkeen työn tai opintojen pariin. Toiminta on säästänyt terveydenhoitokuluja arviolta kymmeniä miljoonia euroja. THL:n mukaan yhden esimerkkikävijän kohdalla säästö oli vuodessa noin 80 000 euroa.

Kun bisnesmies saa idean, hän voi tehdä itselleen miljoonan. Mutta kun yhteiskunnallinen yrittäjä saa idean, hän säästää muilta miljoonan. Sellaiseen työhön tarvitaan idealistia.

”Sanotaan niin, että olen toipuva idealisti. Pikkuhiljaa alan nähdä, että ei aina tarvitse olla niin jyrkkä”, Raivio sanoo.

Yhteiskunnallinen herääminen ja omat ideat maailman parantamiseksi eivät kuitenkaan vielä riittäneet siihen, että Raivio olisi uskaltanut jättää töitään seuratakseen uutta kutsumustaan.

Siihen tarvittiin vielä yksi ainesosa – rakkaus.

Hyvinvoinnin lähteet

Samoihin aikoihin kun Markus Raivio alkoi pyöritellä päässään ideoita mielenterveyskuntoutujien toiminnallisesta vertaistuesta, hän tapasi Katan, joka oli tullut hoitajaharjoittelijaksi hänen vetämäänsä musiikkiterapiaryhmään.

Vielä saman viikon aikana Raivio ilmoitti naiselle olevansa varma, että tästä tulisi hänen lastensa äiti.

”Se oli hänestä järkyttävää ja tosi huono veto multa, mutta näin myös kävi”, Raivio sanoo huvittuneena.

”Mun elämä kääntyi rakkauden kokemuksesta aivan toisinpäin. Se vaikutti suoraan siihen, että heittäydyin pois muusikon työstä ja ryhdyin täysipäiväiseksi perheenisäksi ja maailmanparantajaksi.”

Raiviolle se merkitsi keskittymistä Kukunoriin. Alun perin mielenterveyskuntoutujien rockfestivaalia koordinoimaan perustettu järjestö työllistää nykyään parikymmentä ihmistä ja kanavoi miljoonia mielenterveystyöhön.

Raivion oman hyvinvoinnin lähde on rakkauden lisäksi siinä, että hän voi antaa muille jotakin. Elämä saa merkityksensä, kun ihminen ei elä vain itseään varten.

”Mun teoria on se, että meissä kaikissa on pohjimmainen tarve jättää positiivinen jälki tähän maailmaan ja muihin ihmisiin.”

Markus Raivio istuu nykyäänkin joskus studiossa mutta tekee musiikin sijasta podcasteja hyvinvoinnista. © Sampo Korhonen

Markus Raivio istuu nykyäänkin joskus studiossa mutta tekee musiikin sijasta podcasteja hyvinvoinnista. © Sampo Korhonen

X