Miltä kuulostaa koti 15 neliössä? – Vesa ja Minna ovat viihtyneet kaksi vuotta asuntovaunussa, ja nyt he pohtivat, jäävätkö siihen pysyvästi
Syksyllä 2021 Vesa ja Minna Mäkkeli jättivät työnsä etelässä ja lähtivät Inariin opiskelemaan. Siitä asti he ovat asuneet asuntovaunussa.
Minna ja Vesa Mäkkeli asettuivat syksyn tullen taas Inariin leirintäalueelle. Asuntovaunu sijaitsee näköalapaikalla, josta voi nähdä Inarijärven yllä loimuavat revontulet.
Siinä kohdassa Inarin kylää, missä Juutuanjoki laskee Inarijärveen ja Alakosken kuohut tasoittuvat Juutuanvuonoksi, sijaitsee leirintäalue. Läheisen tien liikenteen äänet kuuluvat vaimeina huoltorakennuksen takaa, tuuli suhisee ja sade ropisee. Kosken kohina katoaa tuuleen.
Suurten mäntyjen katveessa on asuntovaunu. Kesäisin leirintäalue on vilkas, mutta viimeistään ruska-ajan päättyessä turistit lähtevät vaunuineen ja autoineen. Silloin Minna ja Vesa Mäkkeli jäävät lähes kahden ja valitsevat vaunulleen parhaan paikan. Sen, josta avautuu näkymä Inarijärvelle ja taivaalle.
Asuntovaunu on ollut Vesan ja Minnan koti jo yli kaksi vuotta.
Asuntovaunu, jossa kaikki on käden ulottuvilla
Vaunun vieressä on pyykkinarut kuin minkä tahansa suomalaisen kodin pihalla. Mutta piha vain ei ole piha vaan leirintäalueen nurmikenttää, jolla on rivissä vaunupaikkoja.
Vaunun sisällä pöytään on katettu voita, leipää, leikkeleitä ja keksejä. Minna on juuri tullut töistä Siida Saamelaismuseosta, joten pienet välikahvit ovat paikallaan.
”Teetä vai kahvia”, kysyy Vesa metrin päästä keittiöstä.
Asuntoaunun asuinpinta-ala on vain 15 neliötä, mutta se ei tunnu ahtaalta. Kaikki tarpeellinen on kätevästi käden ulottuvilla. Jokainen kolo on käytössä, ja tavaroilla on omat loogiset paikkansa. Pöytä toimii niin vieraiden kestitsemisen keskuksena, ruokapöytänä kuin opiskelupaikkanakin, ja sen ympärille mahtuu helposti neljä aikuista.
Sade ropisee asuntovaunun ikkunaan, mikä vain lisää kotoista ja lämmintä tunnelmaa. Ikkunasta avautuva näkymä on elossa vain mielikuvituksessa, sillä synkkänä syysiltana järvi ja taivas jäävät pimeään. Syksyisessä sateessa vieras voi vain kuvitella, kuinka selkeinä talvi-iltoina revontulet herättävät taivaan eloon. Silloin ei muita koristeita tarvita.
Asuntovaunu oli aluksi ratkaisu asuntopulaan
Alun perin Minnan ja Vesan piti hankkia vuokra-asunto, mutta se ei ole helppoa asuntopulan vaivaamassa Inarissa. Matkailualan kausityöläiset ja opiskelijat tarvitsevat asuntoja, ja vuokra-asuntomarkkinoilla on kova kysyntä. Vuokranantajien on helppo valita mieluisat vuokralaiset.
”Meillä oli silloin koira, minkä vuoksi jäimme jonon hännille”, Minna kertoo.
Niinpä Minna ja Vesa pakkasivat kaiken tarvitsemansa autoon, asuntovaunuun ja matkailuautoon ja ajoivat Inariin. Tavaran vähentäminen ja vain tarpeellisen mukaan ottaminen ei ollut heille vierasta, sillä he olivat jo aiemmin muuttaneet isosta omakotitalosta rivitalokolmioon.
Pariskunta teki suuren elämän muutoksen
Inarissa Mäkkeleitä odottivat matkailualan opiskelupaikat Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Minna ja Vesa olivat päättäneet irrottautua entisistä kuvioistaan.
Vesa oli tehnyt autokorjaamon päällikkönä liikaa töitä ja väsynyt, varhaiskasvatuksen lastenhoitajana työskennellyt Minna taas koki, että paperityöt veivät aikaa lapsilta, mikä söi työn mielekkyyttä.
He molemmat olivat valmiita suureenkin muutokseen, varsinkin, kun nuorimmainen muutti omilleen opiskelemaan.
Lapin kutsu
Inariin Mäkkelit eivät asettuneet sattumalta. Kaikki alkoi jo syksyllä 2009, kun Vesa lähti ystävänsä kanssa Lapin-vaellukselle. Hetta–Pallas-reitillä Lappi lumosi Vesan saman tien. Vaelluksen jälkeen alkoi vuosikausia jatkunut sitkeä puhe Lapista ja Lappiin muuttamisesta.
Minna lämpeni pohjoiselle hiukan hitaammin, mutta pian koko perhe teki toistuvia matkoja eri puolille Lappia.
”Kerran osuimme tänne Inariin juuri poroajojen aikaan, ja kisa-alueella oli Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kota. Minna meni kysymään, mitä teillä voi opiskella”, kertoo Vesa opiskelupaikan löytymisestä.
Asuntovaunu on toimiva koti
Talvisin Vesa ja Minna tekevät lumitöitä vaunun edustalla, mutta muuten ainoa talveen valmistava askare on etuikkunan suojaus, sillä katolta vuotaa talvisin sulanutta lunta ja jäätä.
Mäkkeleiden mielestä pitkäaikainen asuminen asuntovaunussa ei tunnu hankalalta.
”Vesi tulee ja menee, kun jaksaa kantaa”, naurahtaa Vesa.
Vaunussa on kemiallinen wc, jonka kasetti pitää tyhjentää parin päivän välein. Työ käy kätevästi, sillä leirintäalueella on kaikki, mitä kemiallisen wc:n hoitaminen vaatii.
Likaveden pois viemisen lisäksi vaunuun täytyy kantaa uutta vettä kahteen 20 litran säiliöön. Vessan tyhjennys on Vesan hommia, veden hakuun osallistuu myös Minna.
Talviasuttava asuntovaunu oli välttämätön
Mäkkeleillä on oltava talviasuttava vaunu. Minna myöntää olleensa hieman huolissaan lämmitysjärjestelmästä ja sen toimintavarmuudesta, mutta kaikki on mennyt hyvin.
”Kerran sähkölämmitys on mennyt rikki, mutta kaasulämmitin käynnistyi automaattisesti aivan kuten sen pitääkin käynnistyä”, kertoo Vesa.
Korjaajana hän tunnisti vian, tilasi osan ja korjasi lämmityksen entiselleen. Eikä Minna ole ainoa, joka on miettinyt lämmitystä ja sen toimivuutta.
”Kyläläiset ja koulun henkilökunta ovat olleet meistä ja meidän tarkenemisestamme huolissaan”, sanoo Minna.
Lämpötila ei ole kuitenkaan ollut ongelma. Kylmillä ilmoilla Vesa ja Minna ovat pitäneet lämpötilan 21 asteessa. Termostaatista saisi tarvittaessa lämpimämmälle, mutta talvellakin Minna saattaa avata yöllä ikkunan.
Täydellinen sopeutuminen
Pienen kodin siivoaminen käy nopsaan. Vesa kertoo, että heillä menee harvoin puolta tuntiakaan. Rikkaimuri on jatkuvasti esillä, ja isompi imuri sängyn alla.
”Ja nopeasti käy sotkeminenkin”, kuittaa Vesa.
Minnalle asuntovaunussa asuminen on ajoittain ollut siedätyshoitoa, sillä asumismuoto pakottaa sietämään lievää epäjärjestystä.
Koukussa pöydän vieressä roikkuvat otsalamput eivät ole varsinaisia sisustuselementtejä, mutta välttämättömiä ne ovat. Lapissa ei pärjää ilman otsalamppuja, ja niiden on oltava helposti käden ulottuvilla suurimman osan vuodesta.
Koiraa on ikävä
Pariskunta harrastaa lukemista, ja kirjoja on ikkunalla pinossa. Kirjasto on lähellä, joten vaunuun ei ole ollut tarvetta kerätä suuria kirjamääriä. Lapissa Minna on opetellut tekemään käsitöitä. Villapaitoja hän on neulonut jo useamman.
Koira, kääpiövillakoira Nemo, viihtyi hyvin asuntovaunussa. Sillä oli oma paikkansa kampauspöydän alla. Nyt paikka huutaa tyhjyyttään, sillä Nemo kuoli aivan liian nuorena onnettomuudessa reilu vuosi sitten. Minnan silmäkulma kostuu muistosta.
”Sinne se kävi nukkumaan joka ilta, mutta joka aamu se heräsi meidän sänkymme jalkopäästä”, Minna muistelee perheen rakasta lemmikkiä.
Tavarattomuus vapautti
Väliaikaiseksi aiottu asumisratkaisu on osoittautunut nerokkaaksi, sillä opintoihin liittyvät harjoittelut ovat olleet eri paikoissa, ja koti on kulkenut kätevästi mukana.
Arjessa tarvittavan tavaran määrä on vakiintunut melko vähiin. Se on tuntunut jopa vapauttavalta.
”Joka kerta kun käymme kotiseudullamme, viemme jotakin tarpeettomaksi havaittua varastoon”, sanoo Vesa.
Asuntovaunuun muuttaminen teki näkyväksi asioita, joihin ei ennen kiinnittänyt huomiota.
”Elämässä on paljon opittuja malleja, kuten että pitää olla talo, tavarat ja kukkapenkki”, Vesapohtii ja jatkaa: ”Nyt kun talo on vaihtunut asuntovaunuun eikä kukkapenkkiä ole, jää paljon enemmän vapaa-aikaa.”
”En tiedä, haluanko edes enää muuttaa taloon asumaan”, Minna naurahtaa.
Suunnitelmia ja haaveita
Minna on jo valmistunut ja Vesa valmistuu vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen heillä on edessään avoin tulevaisuus. Omasta matkailuyrityksestä on ollut puhetta, mutta toisaalta kausityöläisen elämäntyyli kiinnostaa.
”Minulle sopii hyvin, että kun tehdään töitä, ei lasketa tunteja. Vastapainoksi haluaisin pitkiä vapaita ajanjaksoja, jolloin ehtisi ajaa vaikka Etelä-Eurooppaan”, Vesa pohtii.
Minna ei tyrmää miehensä ajatuksia, mutta sanoo olevansa varovaisempi ja tekevänsä mielellään huolella suunniteltuja ja punnittuja ratkaisuja.
”Asuntovaunuelämämme on opettanut minulle rohkeutta ja sen, ettei kaiken tarvitse olla aina vakaata ja varmaa”, kertoo Minna.
Työnarkomaaniksi tunnustautuva Vesa myöntää, että terveellisen laiskottelun löytäminen on vaatinut opettelua. Vapaa-aikansa Mäkkelit käyttävät retkeilyyn ja myös ihan vain oleiluun.
”Suorittamisesta luopuminen on vaatinut tietoista harjoittelua”, tiivistää Vesa.
