Uusi elämä asuntovaunussa – Anna Ahola, 25, kyllästyi korkeisiin vuokriin ja pinnalliseen yhteiskuntaan: ”Asun tässä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Paloturvallisuussuunnittelija Anna Ahola halusi säästää ansaitsemansa tulot unelmiensa toteuttamiseen vuokrien maksamisen sijaan. Vaunu mahdollistaa myös elämisen lähempänä luontoa.

Vielä muutama kuukausi sitten Anna Ahola asui vuokralla Helsingin Tapulikaupungissa. Hänen hermojaan kiristi. Vuokra oli kallis, 850 euroa kuukaudessa, ja Anna toivoi, että käteen jäisi enemmän rahaa.

Naapurusto oli meluisa ja lisäksi siellä asui suoranaisia häirikköjä, jotka huutelivat Annalle hänen liikkuessaan koiransa kanssa ulkona. Pihat täyttyivät roskista ja seinät graffiteista.

Anna oli lukenut jo aikaisemmin artikkelin naisesta, joka oli muuttanut asuntovaunuun. Ajatus alkoi kyteä hänenkin mielessään.

”Kun menetin hermoni totaalisesti vuokra-asumiseen, katsoin internetistä asuntovaunuja myyviä liikkeitä, kävelin sisään ja sanoin, että ’myykää minulle vaunu’”, Anna Ahola kertaa tapahtumia.

Vaunussa kaikki elämiseen tarpeellinen – turhaa tavaraa on karsittava

Nyt asuntovaunu seisoo Annan isän kotipihassa ja vuokrasopimus vanhaan asuntoon on purettu. Anna on nukkunut uudessa asumuksessaan kaksi yötä.

Toistaiseksi vaunu vielä pursuaa tavarasta.

”Vaellusharrastukseni takia minulla on siellä teltta, riippumatto, makuupussi, vaellusvaatteet ja muut tarvikkeet. Lemmikeiden tavarat vievät tilaa myös. Sitten on minun muumimukikokoelmani ja muuta tällaista oikeasti aika turhaa”, Anna luettelee.

Jotkut nykyajan mukavuudet Annalta kuitenkin puuttuvat kokonaan.

”En ole koskaan ollut sellainen ihminen, että tarvitsisin esimerkiksi uusinta tekniikkaa. Esimerkiksi televisiota minulla ei ole. Ajattelen monesti, että jos mummoni on pärjännyt sota-ajalla ilman jotakin tavaraa ja voi nyt hyvin, en minäkään sitä tarvitse”, Anna kertoo nauraen.

Toistaiseksi Anna asuu asuntovaunussaan isänsä koripihassa. Suunnitelmissa on muutto leirintäalueelle remontin valmistuttua. © Tommi Tuomi

Säästöt mahdollistavat ahkeramman matkustelun

Raha itsessään ei ole Annalle kovinkaan tärkeää, mutta hän rakastaa matkustamista, johon sitä kuluu.

Ihmiselämä ei ole ikuista, joten Anna tuumi jo päästessään ylioppilaaksi, että haluaa satsata unelmiensa toteuttamiseen. Suuri osa niistä liittyy matkustamiseen.

Anna on käynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana yli 40 maassa ja hän haaveilee jo seuraavasta reissusta Tansaniaan, vaeltamaan Kilimanjarolle sekä Serengetin kansallispuistoon.

Anna luuli aluksi, ettei voisi asua vaunussa lemmikkien vuoksi, mutta sai pian huomata, että monella vaunuun muuttaneella on lemmikkejä. Kuvassa Annan 10-kuukautinen Nella-koira. © Tommi Tuomi

”Jos saan idean, että menen jonnekin, niin minähän menen. Se vaatii kyllä pientä budjetointia. Rahat voivat löytyä esimerkiksi juuri siitä, että en maksa vuokra-asumisesta”, Anna kertoo.

Epämukavuus koulii eteenpäin

Vaunu vaatii vielä jonkin verran kunnostusta. Annan isältä löytyy onneksi työkaluja, joita tytär voi projektissaan hyödyntää. Ongelmatilanteiden varalle on myös hyvä, että lähellä asuu tuttu ihminen.

”Vaunussa on nestekiertolämmitys ja kaasulämmitys ruoanlaittoa varten. Näiden kanssa on vielä opeteltavaa, mutta pärjään varmasti. Nyt kun on tulossa talvi, auta armias, jos tulee lämmitykseen joku katko”, Anna pohtii.

Vuokra-asunnossa vuokralainen itse ei joudu vaivaamaan päätään remonteilla, joten Annalla ei ole niistä juuri kokemusta. Hänestä on kuitenkin hienoa päästä oppimaan.

”Tietenkin vaunussa asuminen on epämukavampaa kuin leivinuunilla varustetussa 150 neliön omakotitalossa asuminen, mutta tämä koulii minua. Tulen myös olemaan entistä enemmän ulkona.”

Anna on suunnitellut verhoilevansa asuntovaunun kalusteet uudelleen. Kun maalaus, laminointi ja muu kunnostus on hoidettu, siirtää Anna vaununsa isänsä pihasta leirintäalueelle.

Lähemmäs luontoa ja etäisyyttä pintaliitokulttuuriin

Asuntovaunu mahdollistaa myös vapaamman liikkumisen. Anna osti juuri Lapista neljän hehtaarin metsäpalan, jonne hän voi halutessaan siirtyä vaununsa kanssa.

Luonto on Annalle rakas, eikä hän viihdy ihmispaljoudessa.

”Vuokra-asumisen ongelmat olivat viimeinen niitti tälle muutokselle. Suurempi syy on kuitenkin se, että olen kyllästynyt nyky-yhteiskunnan menoon. En arvosta pintaliitoelämää ja asuisin mieluummin muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Pahimmillaan esimerkiksi ostoskeskukset edustavat sellaista yhteiskuntaa, johon en itse halua kuulua lainkaan”, Anna kertoo.

Annan 16-vuotias Kissu-kissa on sopeutunut vaunuelämään hyvin. ”Se tykkää, kun on joka suuntaan ikkunoita, joista näkee tähystää”, Anna kertoo. © Tommi Tuomi

Unelmat on tehty toteutettaviksi – muu ei tule kysymykseenkään

Moni on kummastellut Annan ratkaisua. Tuntemattomatkin ihmiset ovat pohdiskelleet, onko asuntovaunu kylmä paikka asua tai pyrkiikö Anna vain isänsä elätiksi.

”Ei siellä kylmä ole. Koska asun isäni pihalla, minulta on kyselty, maksaako isäni sähkölaskuni. Ei maksa. Olen 25-vuotias ihminen jo ja pidän täysin huolen itsestäni.”

Läheisetkin ovat saattaneet vähän yllättyä, vaikka Annan spontaanit, omannäköiset päähänpistot eivät ole heille uusi juttu.

”Kaveri sanoi hyvin, että ’kyllä me tiedetään, että sinä olet seonnut, mutta silti aina kyllä yllätät’”, Anna naurahtaa.

Vaikka vaunun kanssa tulisikin pieniä vastoinkäymisiä, luovuttaminen ei tule kysymykseen.

”Pyrin aina menemään unelmiani kohti. Ei ole vaihtoehto, etteivät unelmat toteutuisi.”

Sitä Anna ei osaa sanoa, asuuko hän vielä eläke-ikäisenäkin asuntovaunussa.

”En ole ajatellut sitä. Teen aina päätökset sen hetkisen elämäntilanteeni mukaan. Asun tuossa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä”, Anna toteaa.

X