Lumivallin uumenista pilkisti pienen kengän pohja – Poliisikoira Kuha pelasti pakkasyössä lumeen hautautuneen lapsen hengen
Ylikonstaapeli Mikko Nivala ja partiokoira Kuha ovat tiivis kaksikko. ”Itsevarma, rakenteeltaan voimakas ja nopea reagoimaan”, Nivala kehuu kolminkertaista sankarikoiraa.
Kuhassa riittää energiaa. Vapaa-ajalla koira ryntäilee mielellään pallon perässä.
Se oli viime joulun ihme, jonka mahdollisti poliisikoira Kuha.
Aatonaattona 9-vuotias poika leikki kotipihallaan Keski-Suomen Korpilahdella. Ilta hämärtyi ja taivaalta ripsi hiljalleen lunta. Pojan olisi pitänyt tulla sisälle valmistelemaan perheensä kanssa jouluaattoa, mutta häntä ei kuulunut.
Poika ei vastannut, kun häntä huudettiin, ja hätä sai vähitellen vallan. Eihän tällaista voi tapahtua! Joulu oli jo käsillä, ja lapsi oli kadonnut!
Poika oli pakkasessa useita tunteja
Kun Sisä-Suomen poliisin koirapartio alkoi iltakymmeneltä hälytyksen saatuaan etsiä poikaa, hän oli ollut kadoksissa jo usean tunnin ajan. Hämärä oli tihentynyt pimeäksi ja pakkanen kiristynyt yli kymmenen asteen. Pyry yltyi. Pojasta ei ollut nähtävissä jälkeäkään.
Kun ylikonstaapeli Mikko Nivala, vanhempi konstaapeli Mikko Tarvainen ja poliisikoira Kuha ohittivat pientareelle auratun lumivallin, Kuha jähmettyi. Se haisteli lumesta pilkistäviä havuja ja alkoi kiivaasti kaivaa tassuillaan tiiviiksi pakkautunutta kinosta.
Oliko koira haistanut lumen alle hautautuneen pojan?
Nivala hälytti paikalle toisen partion, ja pian lumivallia kaivettiin usean poliisin voimin lapioilla. Vallin uumenista tuli ensin esiin pienen kengän pohja, sitten toinen. Pian jalat olivat esillä, mutta ne eivät liikahtanetkaan.
Lapsi oli tiedoton, mutta oliko hän vielä hengissä?
Poika ei reagoinut edes sen jälkeen, kun hänet saatiin näkyviin. Kun Nivala veti huppua pojan pään yltä, lapsi avasi kuitenkin silmänsä. Poliisiautossa lämmitellessään poika alkoi jo puhua.
Poliisikoira Kuhan valppaus oli pelastanut lapsen.
Ilta oli kääntynyt jo yli puolen yön.
Oli jouluaatto.
Lumen alle jäänyt ilmatasku pelasti tukehtumiselta
Poliisiautosta ulos ponkaiseva Kuha ei malta pysyä paikoillaan. Koira säntäillee ohjaajansa Mikko Nivalan ympärillä, istahtaa hetkeksi, nousee silmänräpäyksessä takaisin jaloilleen ja hyppää Nivalaa vasten
Hoikka, kahdeksan vuoden ikäinen belgianpaimenkoira malinois asettuu kuitenkin käskystä makuulle, sen pää kääntyilee Nivalaa kohti, korvat painuvat alas ja nousevat ylös, lihakset värisevät.
Kuha uhkuu voimaa.
Nivala kertoo, että jouluna pelastettu poika oli ollut leikkimässä lasten valliin kaivamassa lumiluolassa, kun aura oli työntänyt penkan päälle lisää lunta, mikä romahdutti luolan.
”Onneksi puolentoistametrin hangen alle hautautuneen lapsen pään ympärille jäi pieni ilmatasku, mikä säästi hänet tukehtumiselta.”
Hajun haistaminen lumen läpi on kokeneellekin etsintäkoiralle vaativa tehtävä. Nivala epäilee, että Kuhalta olisi vielä nuorempana jäänyt lapsi lumen alta havaitsematta.
”Kokemuksen myötä Kuha keskittyy paremmin tehtäväänsä, ja se myös tietää, mitä siltä odotetaan”, Nivala sanoo.
Poliisikoira jäljestää, etsii ja turvaa työntekoa
Henkilöetsinnän lisäksi poliisin partiokoiraa käytetään jäljestykseen ja esine-etsintään. Koira on tarvittaessa myös ohjaajansa voimankäyttöväline. Kuha on osoittautunut kaikissa tehtävissään taitavaksi ja tehokkaaksi partiokoiraksi.
Kuha makaa maassa ja tuijottaa Nivalaa silmiin.
Mutta nyt saa loikoilu riittää.
Kun koira ponkaisee ylös, sen kaikki jalat ovat ilmassa samaan aikaan.
Kuha on kuin lentoon lähdössä.
”Nukuin Kuhan kanssa kolme viikkoa kodinhoitohuoneen lattialla”
Keski-Suomen poliisikoiraryhmän ryhmänjohtajana toimiva 52-vuotias Mikko Nivala on kouluttanut työpareikseen jo ennen Kuhaa kolme partiokoiraa ja yhden huumeiden etsintään erikoistuneen erikoiskoiran.
Myös Kuhan vanhemmat ja niidenkin vanhemmat ovat Nivalalle tuttuja koiria. Siitä jalostuslinjasta on aiemminkin syntynyt ansioituneita poliisikoiria.
Kuhan pentueessa oli sen lisäksi seitsemän naarasta ja yksi uros. Nivala valitsi uroksista Kuhan, koska se vaikutti tasapainoiselta ja rauhalliselta pennulta.
Kun Kuha muutti seitsemän viikon ikäisen Nivalan kotiin, hän jäi pois töistä ja käytti lomiaan ja ylityövapaitaan koiran kotiuttamiseen ja hänen ja Kuhan välisen suhteen luomiseen.
”Nukuin Kuhan kanssa kolme viikkoa patjalla kodinhoitohuoneen lattialla. Sinä aikana pentu oppi myös sisäsiistiksi.”
Kymmenen viikon ikäisenä Kuha lähti jo Nivalan mukana työvuoroihin. Poliisitehtävien lomassa koiraa ruokittiin, ulkoilutettiin ja virikkeiksi sille opetettiin tottelevaisuuden alkeita ja tehtiin jälkiharjoituksia.
”Kouluttaminen perustuu leikin ja palkitsemisen kautta tekemiseen, mikä opettaa työparia toimimaan yhdessä.”
Kun Nivala käskee Kuhaa istumaan, se istuu jo melkein ennen kuin käsky lakkaa kuulumasta. Koira saa heti ohjaajaltaan kehut ja taputuksen päälaelle.
”Kuha on iskän oma poika”, Nivala sanoo.
Koira tulkitsee paremmin kuin kouluttaja
Kokeneena kouluttajana Mikko Nivala on vastannut itse Kuhan kouluttamisesta. Kuha selvitti vain puolentoista vuoden koulutuksen jälkeen vaativat partiokoirien koulutustason tarkastukset, mikä on Nivalan mukaan varsin harvinaista.
”Hyvän perimän ja onnistuneen koulutuksen ansiosta Kuha on omaksunut tarvittavat taidot ja oikean käyttäytymisen poikkeuksellisen nopeasti” Nivala sanoo.
Kokenut kouluttaja osaa tulkita koiransa ilmeitä ja eleitä, mutta Nivala sanoo, että koira tulkitsee paremmin kouluttajaansa kuin kouluttaja koiraansa.
”Kuha pystyy päättelemään kehonkielestäni ja äänestäni, olenko tyytyväinen vai tyytymätön sen toimintaan.”
Yhteistyöhön opitaan leikin varjolla
Kun koiran ja kouluttajan välillä on vahva tunneside, koira tekee kaikkensa miellyttääkseen kouluttajaansa.
Nivala kertoo esimerkkinä, että kun hän heittää kolikon maahan, luontaisesti utelias Kuha säntää välittömästi haistelemaan, mikä ympäristöön kuulumaton esine on.
”Kun koiralle välittää sitä koskettamalla ja sille puhumalla tunteen, että on koiraan tyytyväinen ja siitä ylpeä, koira haluaa tehdä saman tarvittaessa uudestaan.”
Yhteistyötä rakennetaan leikin varjolla, mutta leikistä on tullut työtä, kun Kuha on etsinnöissä löytänyt esimerkiksi lukuisia aseita.
Hyökkääjää nopeampi Kuha
Lumivalliin hautautunut lapsi ei ole ainoa Kuhan pelastama ihminen. Se on löytänyt aiemmin maastosta kaksi ihmistä.
”Toinen heistä oli eksynyt muistisairas vanhus ja toinen itsetuhoinen henkilö. Kumpikin olisi todennäköisesti menehtynyt, ellei heitä olisi löydetty ajoissa”, Mikko Nivala kertoo.
Voimankäyttövälineenä Kuha on myös partiolle työturvallisuutta lisäävä kumppani. Kuha on pysäyttänyt kaksi eri kertaa partiota uhanneen, teräaseella tehdyn hyökkäyksen.
”Koira on ollut hyökkääjää nopeampi, eivätkä tehtävällä olleet poliisit eikä myöskään Kuha ole loukkaantunut uhkaavissa tilanteissa.”
Vaikka Kuha säntäilee ja hyppii hihnansa päässä, koira hakee koko ajan katsekontaktia Nivalaan. Jos tämä olisi nyt vaarassa, koira tekisi kaikkensa suojellakseen ja puolustaakseen kouluttajaansa ja isäntäänsä.
”Kuha on oikealla tavalla itsevarma, rakenteeltaan voimakas ja nopea reagoimaan. En edes pysty kuvittelemaan sellaista tilannetta, että koira pelkäisi.”
Kuha on kuitenkin ”yhden ihmisen koira”. Jos Nivala ei jostain syystä pystyisi enää pitämään Kuhaa, koiraa ei voida siirtää uuden ihmisen vastuulle. Se on niin voimakkaasti leimautunut kouluttajaansa ettei se olisi muiden hallittavissa.
”Mikäli joutuisin luopumaan Kuhasta, se merkitsisi Kuhan elämän loppua.”
Kuha valikoitui kutsumanimeksi upean kalan mukaan
Temmeltävä, hyppivä ja käskystä haukkuva Kuha vaikuttaa väsymättömältä, mutta Kuhakin vaatii aina yövuorojen jälkeen omat lepohetkensä. Nivalan kahden hehtaarin kokoisella kotitontilla on Kuhalle oma tarhansa, missä koira saa rauhoittua.
Mistä sitten johtuu, että koiralla on kalalajin nimi?
Kuhan kennelnimi oli Kilo, mutta kutsumanimi on Kuha.
”Harrastajakalastajalle kuha on aina upea saalis, joten upeasta koirasta tuli Kuha.”
Nivala on koiran kanssa yhdessä kaikkialla muualla, mutta veneeseen se ei pääse, koska se olisi vaarassa loukata itsensä kalastusvälineiden koukkuihin.
Urotyöstä lohkesi ylistystä ja ylimääräisiä nakkeja
Kuha asettuu taas käskystä maahan. Koira vilkuilee Mikko Nivalaa kohti ja kääntelee päätään. Piiskahäntä paukuttaa maata.
Kuha on hyvällä tuulella.
Poliisikoirien eläköitymisikä on kymmenen vuotta, mutta jos koiran toimintakyky ei ole heikentynyt, se voi jatkaa töitään pitempäänkin.
”Kaveria ei jätetä. Eläkkeellä Kuha pääsee lepäämään laakereillaan minun kotikoiranani”, Nivala sanoo.
Kun tieto Kuhan viime joulun urotyöstä levisi tiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen mediaan, Nivala alkoi saada Kuhalle ja myös itselleen kiitosviestejä. Kuhan työyhteisössä koiraa ylistettiin, ja kotonakin se sai ylimäärisiä nakkeja.
Kuha nousee Nivalan käskystä istumaan ja tuijottaa taas kouluttajaansa silmiin. Koira kallistaa päätään, kun Nivalan käsi käy sen korvien välissä.
Iskän taputus on Kuhan paras palkinto.
