Nuori leski: Mikko on yhä osa elämääni kolme vuotta kuolemansa jälkeen

Jaa artikkeliTilaa Seura
”Mikon kuoleman jälkeen ensimmäiset retket arkeen tein, kun menin katsomaan hevostani Siraa”, Jenna Ritala kertoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Jenna Ritalan elämä meni pirstaleiksi, kun hänen avopuolisonsa yllättäen kuoli. Siruista syntyi kokonaisuus, missä mikään ei ole kuin ennen.

Vastikään oli päivä, jolloin mikään ei luonnistunut. Tavaratkin tipahtelivat Jenna Ritalan, 30, käsistä.

”Tiuskaisin ääneen, että nyt riittää, Mikko. Lopeta kiusaaminen.”

Vastausta ei kuulunut.

Jennan avopuoliso Mikko Laine kuoli 3. lokakuuta 2011. Kitaraa soittanut mies oli yhtyeensä Sole Remedyn kanssa ensimmäisellä ulkomaankeikalla Hollannissa. Esiintymisen jälkeen Mikko istahti lepäämään äänentoistolaitteita kuljettaneen rekan taakse. Autoa kuljettanut mies ei huomannut häntä, vaan peruutti. Mikko jäi rekan alle ja kuoli välittömästi.

Kolme vuotta tapahtuman jälkeen Mikko on yhä osa Jennan elämää.

”En varsinaisesti keskustele hänen kanssaan, mutta usein tokaisen hänelle asioita aivan kuin hän olisi yhä koko ajan läsnä.”

Silti mikään Jennan elämässä ei ole ennallaan.

”Mikon kuolema muutti ihan kaiken. Elämä kääntyi päälaelleen.”

Jennakin muuttui.

Elämän mies

Jennan nuoruus oli levotonta. Hän kulki hurjista juhlista seuraaviin.

”Ajauduin huonoon seuraan 15-vuotiaana. Tein kaikkea mahdollista typerää. Olin varma, etten selviä kolmekymppiseksi.”

Jennan ihastuksen kohteet olivat pahoja poikia. Kun suhteet kariutuivat, hän etsi vikaa itsestään.

Mikko oli erilainen. Hän oli kiltti ja huomaavainen.

Jenna oli 19- ja Mikko 22-vuotias, kun he tutustuivat. Ensimmäisestä illasta lähtien he olivat erottamattomat.

”Kerran hän kääntyi kadulla puoleeni ja kysyi, onko hän kertonut, kuinka ylpeä on saadessaan kulkea vierelläni. Jälkeenpäin oivalsin, että se on kauneinta, mitä toiselle voi sanoa.”

Mikko sai Jennan kyseenalaistamaan aiemmat valintansa.

”Hän käänsi elämäni suunnan.”

Vajaan puolen vuoden kuluttua ensi kohtaamisesta he muuttivat yhdessä Helsinkiin, missä Mikko aloitti tietotekniikan opinnot. Jenna oli juuri päättänyt aikuislukion.

Alusta alkaen Jenna oli varma, että oli löytänyt elämänsä miehen. Siitäkin huolimatta, että heidän haaveensa tulevaisuudesta olivat erilaiset.

”Mikko oli valmis asettumaan aloilleen, hankkimaan rivitaloasunnon ja koiran. Minä halusin seikkailla ja nähdä maailmaa. Silti oli selkeää, että olemme yhdessä, mitä ikinä päätämmekin tehdä.”

Lapset eivät kuuluneet kummankaan suunnitelmiin.

”Joskus pohdin, sanoiko hän, ettei halua lapsia, koska minä en halunnut. Mikko olisi ollut superhyvä isä.”

Vuodet kuluivat. Jennasta alkoi tuntua, että elämä oli sittenkin löytänyt uomansa liian varhain.

”Yritin leikkiä kotia ja muuntaa itseni kodinhengettäreksi, mutta en ollutkaan siihen valmis. Kaipasin toisenlaista elämää, seikkailuja ja juhlia.”

Sitten hän pääsi opiskelemaan haaveilemaansa kulttuurituotantoa. Kesätyö festivaalien parissa kierrätti häntä ympäri Suomea. Ristiriidat kotona kasvoivat.

Jenna ja Mikko päättivät kokeilla elämää erillään.

Ensimmäisen kuukauden ajan Jenna soitti Mikolle jatkuvasti itkien ikävää ja pahaa oloaan. Parin kuukauden kuluttua he palasivat yhteen.

Ero oli opettanut läksynsä.

”Parisuhde ei pysy koossa vain yhdessä olemalla. Sen eteen pitää nähdä vaivaa. Päätimme viettää vähintään kerran kuukaudessa treffiviikonlopun.”

He eivät ehtineet toteuttaa suunnitelmaansa ennen kuin Mikko lähti keikkamatkalle.

Surun yhdistämät

Seurustelun alusta alkaen Jenna ja Mikko viettivät paljon aikaa Mikon äidin ja tämän puolison luona. Jennasta tuli perheen jäsen.

Maanantaiaamuna 3. lokakuuta 2011 Jenna käveli kohti työpaikkaansa, kun Mikon äiti soitti. Viestiä ei voinut kaunistella.

”Meidän Mikko on kuollut.”

Jenna oli jutellut Mikon kanssa edellisenä iltana ennen bändin keikkaa.

”Bänditoiminta oli tärkeä osa Mikon elämää. Ensimmäinen ulkomaankeikka oli hänen unelmiensa täyttymys.”

Mikko oli aikonut soittaa Jennalle myös esiintymisen jälkeen.

”Yöllä heräsin ja harkitsin soittavani hänelle. Sitten päätin siirtää sen aamuun. En halunnut keskeyttää mitään, vaan antaa hänen keskittyä hyvään fiilikseen ja ihmisten kanssa jutteluun. Sitä olen miettinyt, olisivatko asiat menneet toisin, jos olisin soittanut.”

Seuraavat kuukaudet ovat sumeina Jennan mielessä. Ensimmäiset viikot hän asui Mikon äidin luona.

”Ensin nukuin Mikon sisaren vieressä, sitten koiran kanssa. En kyennyt olemaan yksin.”

Mikon äiti, sisko ja Jenna takertuivat toisiinsa. He lähtivät yhdessä jopa autoa tankkaamaan.

”Meidän oli helppo olla toistemme seurassa, koska ei tarvinnut selittää mitään. Suru oli yhteinen. Vieraiden kanssa tunsin, että minun pitäisi lohduttaa heitä.”

Jenna tunsi olevansa leski.

”Olimme sitoutuneet toisiimme. Meillä ei ollut tarvetta todistella tunteitamme sormuksilla. Toki olisimme menneet naimisiin jossain vaiheessa.”

Jenna ja Mikon äiti sopivat hautajaisjärjestelyistä yhdessä. Mikon uurna laskettiin suvun hautaan. Jennan toiveesta kirkossa laulettiin Jenni Vartiaisen kappale Missä muruseni on.

Vain maistraatissa häntä kohdeltiin ulkopuolisena.

”En saanut hautajaisia varten tarvitsemaani paperia, koska en ollut vihitty vaimo. Puhkesin itkuun, koska olin niin vihainen.”

Mikko tuhkattiin Hollannissa. Jenna haki uurnan lentoasemalta äitinsä ja ystävänsä kanssa Mikon vuotta aiemmin ostamalla BMW:llä.

”Auto oli Mikolle tärkeä ja tunsin, että hän haluaa tulla kotiin sen kyydissä. Kotimatkan pidin Mikkoa sylissäni ja soitin hänen lempikappaleitaan. Vasta jättäessäni uurnan hautaustoimistoon tunsin sanovani hyvästit.”

Vihdoin rauhoittunut

Asuinalue on Mikonkorpi. Talon nimi on Taivaankoti. Hoitoon ensimmäisenä tulleen hevosen nimi on Muru.

Jenna ei usko enteisiin, mutta näin montaa yhteensattumaa ei voi jättää huomiotta.

”Ensimmäisestä hetkestä alkaen tämä on ollut kotini. Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, että täällä haluan kopsuttaa maata eläkkeellä.”

Eikä Jenna enää pelkää.

”Olin ennen hirveän arka. Pelkäsin, kun asuin Helsingin keskustan kerrostalossa ja liikuin kaduilla. Nyt tunnen olevani suojassa keskellä metsää omakotitalossa.”

Parin hehtaarin tontilla on tilaa koiralle, kahdelle kissalle sekä kahdelle omalle ja usealle hoidossa olevalle hevoselle. Kesällä pihalla tepsutteli kanoja.

Talo on vanha ja siinä riittää remontoitavaa. Ensimmäisen kesän Jenna raatoi aamusta iltaan raivatessaan rämettynyttä pihamaata. Nyt ystävät hämmästelevät luonnon antimista syntyviä somisteita, joita ennen väkijoukoissa viihtynyt Jenna yksin kotonaan väkertää.

Mitä kolmessa vuodessa on tapahtunut?

”Ensin surin menettämääni ihmistä, mutta jossain vaiheessa siirryin murehtimaan omaa tilannettani. Sitten päätin, etten jää vellomaan itsesääliin. Haluan elää ja olla onnellinen Mikon takia. Mikko ei olisi halunnut minun itkevän.”

Jenna päätti toteuttaa unelmiaan heti eikä sitten, kun aika ehkä olisi otollisempi.

”Enää en mieti, että myöhemmin. Enhän tiedä, onko huomista.”

Hän hankki koiran. Ensimmäinen hevonen hänelle oli tullut seitsemän vuotta aiemmin. Sitten hän vähensi työntekoaan voidakseen viettää aiempaa enemmän aikaa läheistensä kanssa. Lopulta hän irtisanoutui työstään ja perusti oman tapahtumapalveluyrityksen.

”Jossittelu ei paranna elämänlaatua. Mikko tuki minua tekemään ratkaisuja, jotka tekevät onnelliseksi. Tiedän hänen olevan minusta suunnattoman ylpeä, missä ikinä hän onkaan.”

Mikonkorpeen Jenna muutti puolitoista vuotta sitten nykyisen avopuolisonsa Teemun kanssa.

Mikko ja Teemu olivat hyvät ystävät. Mikolle vieraan ihmisen kanssa Jenna ei olisi kyennyt seurustelemaan.

”Teemulle ei ole tarvinnut selittää, miksi minulla on välillä paha olo. Saan itkeä ja puhua Mikosta. Hän on vahva tuki kaikessa. Suru on myös hänen.”

Alussa Jenna tunsi seurustelevansa kahden miehen kanssa, mutta ei enää.

”Mikko on osa minua. Hänen kanssaan kasvoin aikuiseksi. Hänen vuokseen olen se, mikä nyt olen. Hän kulkee mukanani, on mukana elämässämme, mutta ei suhteessamme.”

Jenna poti pitkään huonoa omaatuntoa, koska on ollut valmis asettumaan aloilleen Teemun kanssa.

”Miksi hän saa kaiken valmiina? Miksi olen nyt hyvä tyttöystävä, valmis rauhoittumaan, kun en ollut sitä Mikon kanssa?”

Ammattiauttaja sai hänet tiputtamaan syyllisyyden taakan.

”En ole enää sama ihminen. Mikon kuolema muutti minut. Toivon, että olisin ollut hänelle parempi kumppani, mutta annoin hänelle kuitenkin parhaan, mitä minussa silloin oli.”

X