Kerttu Tommiska on ollut yli 30 vuotta miehensä omaishoitajana – ”Emme ehkä olisi eläneet näin vanhoiksi, jos olisi koko ajan suru puserossa”
84-vuotias Kerttu Tommiska on ollut 85-vuotiaan, vakavan halvauksen kokeneen miehensä Lassen omaishoitaja jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Rakkaus ja huumori auttavat jatkamaan arjessa eteenpäin.
Vakavan halvauksen kokeneen Lassen ja hänen omaishoitajanaan toimivan Kertun arki ei ole aina helppoa, mutta huumorilla ja rakkaudella pari on selvinnyt aina pahimman yli.
Portaita on vähän, mutta niitä on vaikea nousta.
Kouvolalainen 85-vuotias Lasse Tommiska nojaa rollaattoriinsa ja ottaa lyhyitä ja matalia askeleita eteenpäin. Kun noustaan portaita, 84-vuotias Kerttu Tommiska tarttuu miehensä kyynärtaipeeseen ja auttaa hänet askel askelmalta olohuoneesta eteisen käytävälle.
Kerttu ja Lasse ovat olleet naimisissa 65 vuotta, joista viimeiset 32 vuotta Kerttu on toiminut vakavan halvauksen kokeneen miehensä omaishoitajana.
Lassen puhe on halvaantumisen jäljiltä yhä epäselvää, mutta Kerttu osaa tulkata miehensä sanomiset:
”Emme pärjäisi täällä, jos ei vaimo olisi niin omapäinen”, Lasse sanoo.
Kertulta pääsee naurunpyrskähdys ja Lassekin myhäilee.
Kerttu kertoo, että huumori on osaltaan auttanut heitä selviytymään vaikeiden aikojen yli.
”Olemme kokeneet paljon yhdessä ja olemme onnellisia siitä, että olemme yhä yhdessä.”
Kerttu oli vasta 17- ja Lasse 18-vuotias, kun heidät vihittiin Kuusankosken kirkossa helmikuussa vuonna 1957. © Tommiskan kotialbumi
Ensimmäinen ja ainoa
Kerttu ja Lasse Tommiska vihittiin avioliittoon Kuusankosken kirkossa 2. päivä helmikuuta vuonna 1957.
Kuusankosken Mäyrämäen laella asunut Kerttu alkoi seurustella jo teini-ikäisenä miltei naapurissaan, Mäyrämäen alla asuneen Lassen kanssa.
”Lasse oli liian laiska, että olisi lähtenyt hakemaan heilaa kauempaa”, Kerttu sanoo.
Kun vapaaehtoisena asepalvelukseen värväytynyt Lasse pääsi 18-vuotiaana armeijasta, pari päätti mennä naimisiin. Koska Kerttu oli vielä alaikäinen, virallista lupaa vihkimiselle jouduttiin pyytämään Kertun isältä.
”Isällä ei ollut mitään vihkimästä vastaan, koska äiti oli ollut myös 17-vuotias mennessään isän kanssa naimisiin.”
Kertun ja Lassen ensimmäinen lapsi Kaj syntyi vielä samana vuonna, kun pari vihittiin ja tytär Pia kymmenen vuotta myöhemmin. Tänä päivänä Kertulla ja Lassella on neljä lastenlasta ja jo yksi lapsenlapsenlapsi.
Kun kuppia kaksin käsin pitelevältä Lasselta alkaa valua kahvia suupielestä, Kerttu nousee pöydän äärestä ja pyyhkii lautasliinalla miehensä leuan puhtaaksi.
”Lasse on elämäni ensimmäinen ja ainoa mies”, Kerttu sanoo.
Parturi ja kampaaja
Lasse Tommiska syntyi Viipurin Diakonissalaitoksella. Hänen isänsä kaatui talvisodassa, ja kolmen vuoden ikäinen Lasse tuli äitinsä Viola Tommiskan kanssa evakkoina nykyään Kouvolaan kuuluvalle Kuusankoskelle.
Jo Karjalan Kannaksen Vahvialassa parturina toiminut Viola perusti parturiliikkeen Kuusankosken Kymin asemalle ja opetti pojastaankin parturin.
”Lasse oli kaupungin ainoa miesparturi, mikä herätti Kuusankoskella hieman ihmetystä, mutta pian Lasselle muodostui oma asiakaskuntansa. Ensimmäinen asuntomme oli pieni huone parturin seinän takana”, Kerttu Tommiska kertoo.
Myyjänä työskennellyt Kerttu opiskeli puolestaan kampaajaksi ja perusti oman liikkeensä niin ikään Kuusankoskelle. Kun vielä Lasse peri äitinsä parturin, pariskunnalla oli kotikaupungissaan omat liikkeensä, joissa kummassakin oli kaksi palkattua työntekijää.
Kerttu kertoo, että parturia ja parturikampaamoa ei yhdistetty, koska he epäilivät, että miehet eivät tulisi samaan liikkeeseen, missä laitetaan myös naisten hiuksia.
”Ehkä avioliittommekin on kestänyt näin pitkään sen ansiosta, että emme koskaan olleet yhdessä työpaikassa.”
Toivoton ennuste
Lasse Tommiska lopetti parturiliikkeensä vuonna 1972 siirtyessään automyyjäksi ja oman autoliikkeensä toimitusjohtajaksi. Kerttu Tommiskan parturikampaamo siirtyi niin ikään kampaajaksi valmistuneelle Kertun ja Lassen Pia tyttärelle kesällä vuonna 1990.
Kerttu sanoo, että hänen oli jätettävä työnsä ja yrityksensä heti sen jälkeen, kun Lasse sai halvauksen, koska hänen oli alettava hoitamaan miestään.
Edellisenä iltana Unkarista formulakilpailuja katsomasta tullut Lasse kaatui Tommiskojen kesämökillä Kouvolan Jaalassa. Hän ei kyennyt puhumaan ja pystyi liikuttamaan vain oikeaa kättään, jota hän löi kiivaasti maahan.
”Mökillä ollut poikamme Kaj tilasi ambulanssin, ja Lasse kiidätettiin Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan”, Kerttu kertoo.
Sairaalassa Lassen tila katsottiin niin vakavaksi, ettei hänen uskottu enää selviytyvän hengissä. Kerttu ja Lasse elivät toivottomasta ennusteesta huolimatta kuitenkin siinä uskossa, että heidän yhteinen elämänsä saisi yhä jatkoa.
Kerttu kävi joka päivä Lassen kolmen kuukauden yhtäjaksoisen sairaalahoidon aikana katsomassa miestään.
Lasse kertoo, että halvaantumisen jälkeen hänellä oli ongelmia myös näkönsä kanssa. Kun Kerttu ajoi autollaan sairaalan pihalle, niin Lasse näki sairaalan seitsemännen kerroksen ikkunasta auton kahtena.
”Olihan siinä oma jännityksensä, kun koetti arvata, kummasta autosta Kerttu astuu ulos.”
Lasse saisi vakituisen hoitopaikan hoivakodista, mutta pari haluaa pysyä yhdessä niin pitkään kuin mahdollista. © Linda Varoma
Kertusta tulee omaishoitaja
Kun Lasse Tommiska pääsi sairaalasta, he möivät vaimonsa kanssa Kuusankoskelta omakotitalonsa, jossa he ehtivät asua yhdessä yli kolme vuosikymmentä.
”Vaikka Lassen toimintakyky parani hieman, meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä entisessä kodissamme. Eläminen on aika hankalaa toisinaan täällä rivitalossakin. Lasse pärjää ilman pyörätuolia, mutta häntä on tuettava liikkumisessa, vaikka hänellä on rollaattori”, Kerttu Tommiska kertoo.
Kertun ja Lassen päivä käynnistyy nykyään noin puoli kahdeksan aikaan, kun kotihoidon hoitaja tulee pesemään Lassen.
Kerttu kertoo, että pariskunnan nukkuminen on usein katkonaista.
”Lasse on täysin avustettava eikä pääse omin voimin vessaan. Häntä ei voi ylipäätään jättää kahta tuntia pidemmäksi ajaksi yksin kotiin.”
Kertun mukaan Lasse saisi vakituisen hoitopaikan hoivakodista, mutta Kerttu ei ole edes miettinyt, että Lasse muuttaisi pois kotoa.
”Lastemme mielestä meidän molempien paikka olisi jo hoivakodissa, mutta minua ne tuskin sinne ottavat”, Kerttu sanoo.
Surua ja naurua
Lasse Tommiska kysyy vaimoltaan kahvipöydässä, että miltä hän näytti tänä aamuna herätessään.
”Entistä pahemmalta”, Kerttu vastaa.
Kertulta pääsee tyttömäinen kikatus ja Lassen nauru on hiljaista myhäilyä.
Pariskunnalla on hauskaa keskenään.
Kerttu kertoo, että Lasselle tulee myös raskaita hetkiä varsinkin silloin, kun hän ei yrityksistään huolimatta onnistu tekemisissään. Pizzaa syödessään Lasse ei saanut leikattua juustoa, joten Kertun oli autettava häntä. Kesämökillä Kouvolan Jaalassa Lasse ei osunut vasaralla naulankantaan.
Kerttu myöntää joskus tuskastuvansa miehensä kiukunpuuskiin, mutta sanoo myös molempien leppyvän nopeasti.
”Me suremme, kun on aika surra, mutta myös nauramme, kun on aika nauraa. Emme ehkä olisi eläneet näin vanhoiksi, jos meillä olisi koko ajan suru puserossa.”
Lasse on toipunut halvauksestaan siinä määrin, että kykenee kulkemaan rollaattorista tukea ottaen. © Linda Varoma
Lääkärin mielestä Kerttu on erinomainen omaishoitaja
Sillä aikaa, kun Kerttu Tommiska on kuukausittain omaishoitajan kolmen päivän vapailla, Lasse Tommiska on hoivakodissa.
Kun Kerttu kertoo, että hänen on aina vaikea iltaisin nukahtaa yksin heidän yhteisessä vuoteessaan, Lassen silmät kostuvat.
”En voi edes kuvitella parempaa puolisoa itselleni kuin Kerttu”, Lasse sanoo.
Kerttu esittelee Kouvolan Muisti ry:n myöntämää kunniakirjaa, jonka hän sai tultuaan valituksi kotikaupunkinsa vuoden 2021 omaishoitajaksi.
”Valinta tuli yllätyksenä, koska en tiennyt, että tällaista huomionosoitusta on edes olemassa”, Kerttu sanoo.
Lasse muistuttaa, että myös hänen lääkärinsä on huomannut, että Kerttu on erinomainen omaishoitaja.
Kerttu silittää miehensä hiuksia.
”Tuskin olisin hyvä hoitaja, jos ei minulla olisi niin hyvä hoidettava.”
Samppanjaa hotellissa
Kerttu ja Lasse Tommiska viettivät timanttihäitään 2. päivä helmikuuta vuonna 2017 kouvolalaisessa hotellissa.
Kun he astuivat ensimmäistä kertaa huoneeseen, pöydällä odotti pullo samppanjaa ja kopio heidän hääkuvastaan.
Kerttu kertoo, että hotellin henkilökunta oli löytänyt kuvan paikallisen sanomalehden arkistosta.
”Kuva oli ihan uskomaton yllätys. Joimme pullon tyhjäksi, muistelimme yhteistä elämäämme ja nautimme.”
Kertun mukaan se, että hän ei halua Lassen joutuvan hoivakotiin, vaan haluaa elää yhä miehensä kanssa, täytyy olla rakkautta. Sitä hän sanoo saavansa myös Lasselta, vaikka yhteinen elämä on tosinaan myös vaikeaa ja raskastakin.
Kerttu rukoilee ennen nukkumaan mennessään joka ilta hiljaa mielessään iltarukouksen.
”Meillä on yhdessä hyvä olla. Olemme elämästä kiitollisia.”
Risto ja SirkkaLiisa Anttilan ensitapaamisesta tulee ensi vuonna 60 vuotta. Risto kannusti aikoinaan vaimoaan poliittiselle uralle, nyt on SirkkaLiisan vuoro olla Riston tukena. © Vesa Tyni