Pakkasjuoksu koukutti – Helena juoksee shortseissa ja topissa kirpeässäkin talvisäässä: ”Haluan näyttää itselleni”
Kirpeä pakkanen ja merituuli eivät estä Helena Räikköstä lähtemästä juoksulenkille sortseissa. Hyinen suoritus on hänelle henkinen niskalenkki.
Helena Räikkönen on juossut kovallakin pakkasella. ”Silloin on kyllä tiennyt elävänsä!”.
”Innostuin paidattomasta pakkasjuoksusta 20 vuotta sitten. Harrastin jo silloin avantouintia, ja saunanlauteilla joku heitti juoksuhaasteen.
Pakkasjuoksun aloitti kymmenkunta ihmistä, joista naisia oli vain pari. Miehet juoksivat sortseissa, me naiset sortseissa ja pienissä topeissa. Hattu ja hanskat olivat sallittuja.
Vuosien saatossa aktiivinen sakki pieneni. Minä juoksen edelleen, mutta enää vain silloin tällöin.
Lähinnä haluan näyttää itselleni, että pystyn siihen yhä. Pakkasessa juostaan päällä. Itseä pitää motivoida ja tsempata, että siihen pystyy.
Paidattomana pakkasessa juoksemisen primäärimotiivi on itsensä voittaminen ja oman mielen vahvuuden testaaminen. En kestä kylmää yhtään paremmin kuin kukaan muukaan, mutta juoksu on eräänlainen äärisuoritus, henkinen niskalenkki. Juoksun jälkeen toki tulee tosi kiva fiilis.”
”Muutama kolarikin on meinannut tulla”
”Juoksen normaalisti puolisen tuntia, eikä pakkasrajaa periaatteessa ole. Joskus on ollut aika kirpeä yli 20 asteen pakkanen ja siihen napakka merituuli päälle. Silloin on kyllä tiennyt elävänsä!
Näky on usein vetänyt vastaantulijat hiljaiseksi. Muutama kolarikin on meinannut tulla, mutta onneksi vain meinannut.”
Sortseissa on juoksuporukan logo. © Sampo Korhonen/Otavamedia
Pakkasjuoksu parantaa vastustuskykyä
”Pakkasjuoksussa on samoja terveydellisiä hyötyjä kuin avantouinnissa. Vastustuskykyni on tosi hyvä.
Pakkasjuoksusta tulee minulle raukea olo, mutta joitakin se piristää. Ei auta kuin kokeilla, miten omalla kohdalla käy!
Juostessa tulee usein vähän karjahdeltua. Se liittyy siihen itsensä motivointiin, karaistumiseen.
Itsensä rauhoittaminen on tärkeä taito tässä lajissa. Kerran jäällä juostessa meinasin mennä paniikkiin, kun kotimatkalla tuuli iskikin suoraan vastaan. Kaverin kanssa juokseminen tuokin turvaa, jos mieli meinaa temppuilla. Pakkasjuoksu on mitä kasvattavinta hommaa!”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 3/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti