Sanna, 60, ei koskaan saanut omia lapsia – Isovanhemmuus yllätti lapsettoman: ”Uusperheen myötä olen moninkertainen isoäiti”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tahaton lapsettomuus
© istockphoto
Sanna, 60, piti pikkutyttönä päivänselvänä, että hänestä tulee äiti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo kannustaa Sannaa nauttimaan elämän uudesta käänteestä.

Sanna on aina ollut hyvin lapsirakas ja äidillinen. Hän aina ihaillut etenkin vauvoja. Sannan elämä meni kuitenkin niin, että omia lapsia hän ei koskaan saanut.

Nyt lapseton Sanna on uusiperheen moninkertainen isoäiti. Elämän uudessa käänteessä häntä  kannustaa nauttimaan psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo.

Ei koskaan omia lapsia

Sanna:

Leikin pikkutyttönä paljon nukeilla, ja joululahjaksi saadut punaiset nukenvaunut olivat minulle lahja, jota en unohda koskaan.

Kun nuorena kuljin ystävien kanssa kylillä ja vastaan tuli koira, toiset tytöt rapsuttelivat sitä. Minä en. Mutta jos kohdalle tuli lapsia, olin niiden kimpussa. Minulle oli itsestään selvää, että aikuisena minusta tulee äiti. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kirsi:

Hienoa, että sait toteuttaa itseäsi leikeissä. Lapsena meidän ei onneksi tarvitse murehtia sitä, mitä meistä tulee isona tai on tulematta. Voimme nauttia täysin siemauksin mielikuvituksemme tarjoiluista.

Unelmat ja mielikuvat itsestä ovat toisinaan hyvinkin selkeitä. Hoivaavuus ja toisista huolehtiminen ovat olleet sinun vahvoja ominaisuuksiasi jo lapsena. Sisäänrakentunut vahva identiteettikuva voi joskus olla jopa ammatinvalintaa ohjaava tai jarruttava ominaisuus.

Sanna:

Olen lapsuusperheeni kuopus, sisarukseni ovat minua huomattavasti vanhempia. Tulin tädiksi 11-vuotiaana. Myöhemmin minusta tuli yhdeksän lapsen kummitäti ja sain hoitaa sisarusteni lapsia. Se oli lempipuuhaani. Osasin heti hoivata ihan pieniäkin vauvoja. En edelleenkään tiedä mitään suloisempaa kuin vauvan tuoksu.

Aikuistuttuani lähdin aika nopeasti työelämään. Elin mukavaa sinkkuelämää. Minulla oli välillä seurustelusuhteita, mutta niistä ei tullut sen vakavampaa. Kohdalleni ei vain sattunut ketään, jonka kanssa olisin halunnut perustaa perheen. En voinut tuolloin kuvitella, etteikö minulla olisi joskus omia lapsia.

Kirsi:

On hienoa, että vahvuutesi saavat tulla näkyvästi käyttöön ja niitä arvostetaan. Sisaruksesi ovat saaneet paljon apua taidostasi ja innostasi. Ilmeisesti sisarusten lapset tyydyttivät hoivatarvettasi, ja saatoit nauttia elämän muusta tarjonnasta. Äitiyden kellot eivät ohjanneet valintojasi.

Tahaton lapsettomuus

Matti Pikkujämsä

Lasten hankkimisen ajankohta

Sanna:

Alle kolmekymppisenä tapasin miehen, jonka kanssa olin 13 vuotta. Asuimme yhdessä, mutta emme koskaan menneet edes kihloihin. Suhde oli levoton miehen alkoholiongelman vuoksi. Siinä ei ollut mahdollisuutta ajatella lapsentekoa.

Nelikymppiseksi tultuani havahduin siihen, että jos meinaan saada lapsia, ne on hankittava nyt. Tulinkin muutaman vuoden aikana kolme kertaa raskaaksi. Kaikki raskaudet olivat tuulimunaraskauksia.

Päällimmäinen tunne oli suuri pettymys. Harmittelin, miksi en ollut yrittänyt lapsen saantia aiemmin.

Minulle tarjottiin mahdollisuutta mennä tutkimuksiin, mutta en halunnut.

Parisuhteemme oli loppusuoralla, eikä lapsen hankkiminen ollut enää ajankohtaista.

Kirsi:

Toisinaan elämässä on niin paljon sisältöä, ettei tule huomanneeksi, mitä siitä puuttuu. Alkoholiongelmaisen kumppanina oleminen on vaikea tehtävä. Riippuvuussuhde on kilpailusuhde parisuhteelle.

On hienoa huomata, ettei lasta yritetty saada kaikin keinoin pelastamaan suhdetta. Parisuhde on kumppanuussuhde. Joskus on hyväksyttävä, ettei se onnistu.

Sanna:

44-vuotiaana tapasin nykyisen aviomieheni. Menimme naimisiin vain lyhyen seurustelun jälkeen.

Juttelimme lapsenteosta. Kerroin miehelle myös tuulimunaraskauksistani. Mieheni on minua aika paljon vanhempi. Olimme yhtä mieltä siitä, että emme hanki lapsia.

Puolisoni oli leski. Hänellä oli kaksi aikuista lasta. En halunnut ottaa äitipuolen roolia.
Alkuhaasteiden jälkeen minut otettiin uusperheessä hyvin vastaan. Upein hetki oli, kun mieheni tytär soitti tulleensa raskaaksi. Ja ehdotti minulle mummon pestiä.

Nyttemmin olen moninkertainen isoäiti. Mieheni lapsilla on kuusi lasta, ja miehen pojan vaimolla on kolme aikuista lasta. Nuorin lapsenlapseni on 5-vuotias.

Lastenlapset ovat rikastuttaneet elämääni valtavasti. On hieno tunne, kun lapsi soittaa mummolle äitienpäiväonnitteluja.

Kirsi:

On mielenkiintoista huomata, että unelmat voivat muuttaa muotoaan. Ei tarvitse jäädä jumiin alkusuunnitelmaan. Liian tarkat suunnitelmat eivät jätä tilaa hetkeen heittäytymiselle, vaan pikemminkin ohjaavat suorittamaan elämää.

Uusperhe on monimuotoisuudessaan usein aika haastava paketti. Miten löytää oma rooli ja paikka olemassa olevien ihmissuhteiden verkostossa?

Uusperhe voi myös olla monessa asiassa korjaava ja elämää rikastuttava mahdollisuus. Kuulostaa siltä, että olet löytänyt oman paikkasi perheessänne. Onnittelut siitä. Lastenlapsille on todella hienoa päästä olemaan mummon kanssa, joka selkeästi nauttii heistä, yhdessäolosta ja mummoudestaan.

Kirsin vinkit

1. Ei-toivottu lapsettomuus voi olla luopumista jostain itselle todella tärkeästä. Surun suorittaminen ei useimmiten poista sitä. Hyväksy se osaksi elämääsi ja anna haikeudelle lupa olla olemassa.

2. Vanhemmuus ei ole koko ihminen. Tutustu itseesi. Mitä kaikkea muuta olet tai haluat olla? Mikä muu ilahduttaa?

3. Pysähdy ja mieti, mistä olet kiitollinen. Kyky löytää kiitollisuuden aiheita auttaa nauttimaan elämästä myös sellaisena kuin se on tarjolla.

Täyttä elämää

Sanna:

En koe, että lapsettomuuteni olisi vaikuttanut naiseuteeni. Tai siihen, mitä ajattelen itsestäni ihmisenä. Varmasti elämäni olisi mennyt toisin, jos olisin tullut äidiksi. Olen aina ollut hyvin työkeskeinen, ehkäpä jopa taipuvainen työnarkomaniaan. Jos minulla olisi ollut lapsia, ehkä olisin ottanut työni vähän rennommin.

Työssäkäynnin lisäksi huolehdin pitkään myös ikääntyneistä vanhemmistani. Jälkikäteen ajateltuna olen saanut elää täyttä elämää ilman omia lapsia.

Kirsi:

Emme tosiaan voi tietää, miten asiat olisivat menneet, jos ne olisivat menneet toisin. Vanhemmuus on elämässä iso asia, mutta ei kuitenkaan koko elämä.

Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on tämän ajan iso haaste. Usein samaan hektiseen ajankohtaan sattuu myös omien vanhempien vanheneminen ja heistä huolehtiminen. Moni saattaa hukata vauhdissa itsensä.

Kokemuksesi oman näköisen ja täyden elämän elämisestä on merkittävä oivallus. Siitähän lopulta on kuitenkin kysymys. Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumisemme voimme.

Sanna ei saanut omia lapsia, vaikka oli aina niin luullut. Onneksi elämä yllätti isovanhemmuudella.

Sanna ei saanut omia lapsia, vaikka oli aina niin luullut. Onneksi elämä yllätti isovanhemmuudella. Matti Pikkujämsä

Sanna:

Asun pienellä paikkakunnalla. Työni vuoksi minut tunnetaan. En ole varsinaisesti kokenut sosiaalista painetta lapsettomuudestani. Seurustellessani aiemman miesystäväni kanssa joillakin ihmisillä saattoi olla odotuksia siitä, että hankkisimme lapsia. Nykyisessä tilanteessamme en usko, että kukaan kuvittelee meidän saavan lapsia.

Vaikka olen avoin puhumaan myös omista asioistani, tuulimunaraskauksistani tietää vain lähipiiri. Se on asia, jonka haluankin pitää yksityisenä. Joskus huomaan, että elvistelen vieraille ihmisille lapsettomuudestani huumorin varjolla. Saatan vitsillä kuitata, että lapsia nolla, mutta lastenlapsia 6-9.

Kirsi:

Kaikkia oman elämän kipukohtia ei tarvitsekaan jakaa kaikille. Lempeä huumori on yksi parhaista selviytymistä tukevista valinnoista. Joskus huumori voi toki olla tummemmankin väristä, kunhan se on itseä ja läheisiä kunnioittavaa.

Luopumisprosessi

Sanna:

Olen hyväksynyt lapsettomuuteni. Silti se on minulle iso asia, joka on vaatinut luopumisprosessin.

Kipeimmät tunteet jouduin kohtaamaan tuulimunaraskauksien jälkeen. Jokainen kerta sitä oikeasti valmistautui äitiyteen.

Selvisin menetyksistä suhteellisen hyvin. Siinä auttoivat ymmärrys ja hengellinenkin ajatus, että emme voi aina itse vaikuttaa kaikkiin asioihin. Kuten vanha kansa sanoo: ”Kaikki ei ole omassa ottamisessa.”

Elän nyt tasapainoisessa parisuhteessa ja olen onnellinen mummo. Olen hyvin kiitollinen siitä, että perheen voi saada monella eri tavalla.

Kirsi:

Suru itselle tärkeistä asioista luopumisesta kulkee usein mukanamme koko elämämme. Sitä ei tarvitse hävetä. Se muuttaa muotoaan, mutta on silti osa elämäntarinaamme.
Erilaiset kansan sanonnat tai voimalauseet voivat olla toimivia mantroja voimaannuttamassa arkea. Hyvä, että sinulla on omasi.

Kuten totesitkin, perheen voi saada monella tavalla. Kykysi kiitollisuuteen on suuri vahvuus. Ja samalla mahtava taito nauttia elämästä.

Lue myös: Autistisen Nuutti-pojan ja Noora-äidin koskettava tarina: ”Hän on vain erilainen – erityinen”

Asiantuntija psykoterapeutti, Suomen Uusperheiden Liitto ry:n toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 10/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X