”Mä muutan tästä pois” – Sokkiero teki selviytymistaistelun Hanna Vellingin arjesta: Erokokemuksesta kirjoittaminen ja muistojen läpi käynti toi helpotuksen vasta vuosien päästä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hanna Velling
”Ilman raskasta eroa minulla ei olisi tätä perhettä, joka minulla nykyään on”, Hanna Velling sanoo. © HELI HIRVELÄ / OTAVAMEDIA
Hanna Velling ei uskonut korviaan, kun puoliso sanoi muuttavansa pois kotoa. Seuraavat kuukaudet hän eli sumussa. Onneksi tilalle tuli lopulta jotain parempaa.

Hanna Velling, 49, oli kolmekymppinen pienen lapsen äiti, kun hänen avomiehensä eräänä iltana totesi yhtäkkiä: ”Mä muutan tästä pois.”

Hanna luuli, että mies oli tullut hulluksi, eikä uskonut asiaa todeksi. Hän säntäsi ulos ja soitti miehen sukulaiselle. Hän toivoi, että lähiomainen pystyisi sanomaan jotain järkevää miehelle, joka ymmärtäisi puhuneensa höpöjä, minkä jälkeen asiat palautuisivat ennalleen.

Asiat eivät palautuneet. Mies muutti pois yhteisestä kodista toiseen perheeseen. Hanna ja taapero jäivät asumaan kahdestaan. Samalla Hannan suhde miehen vanhempaan lapseen katkesi.

Erouutinen loi epäuskoa: ”Tunsin itseni valtavan hölmöksi”

Erouutisen jälkeen Hannasta tuntui, että hän katseli omaa elämäänsä ulkopuolelta ikään kuin kaikki olisi tapahtunut jollekulle toiselle. Sydän hakkasi rinnassa, ja hengittäminen tuntui vaikealta. Tilanne tuntui järjettömältä. Miksi rakas avomies teki niin?

”Mieleni täytti epäusko. Minusta tuntui, että minulta oli jäänyt jokin jakso näkemättä oman elämäni televisiosarjassa, ja olin pudonnut juonesta kärryiltä. Tunsin itseni valtavan hölmöksi. Mietin, oliko kaikki ollut pelkkää valhetta, ja kyseenalaistin hyvätkin muistot.”

Mies oli miettinyt kaiken jo etukäteen ja puhunut erosta myös läheisilleen. Hänellä oli tarkat suunnitelmat, miten kaikki sujuisi. Hannalla taas ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa uuden tilanteen varalle.

”Kaikki oli pelkkää kaaosta, jonka keskellä yritin keskittyä vain selviytymiseen. Mietin, miten pärjään lapsen kanssa kahdestaan.”

Pienen lapsen kanssa oli pakko olla vahva. Aamuisin oli noustava ylös, hoidettava aamutoimet ja vietävä lapsi päiväkotiin, vaikka se tuntui vaikealta. Sängynpohjalle jääminen ei ollut vaihtoehto.

”Arjen pyörittämisen lomassa jotenkin selvisimme. Kaiken pärjäämisen keskellä jotakin jäi kuitenkin käsittelemättä.”

Terapiaoksennusta ja mielen puhdistamista

Nyt erosta on jo vuosia. Hanna asui lapsensa kanssa kahdestaan monta vuotta, kunnes tapasi työpaikallaan kiinnostavan miehen, johon rakastui. Miehen mukana tuli myös bonuslapsia.

”Olisi tietenkin voinut ajatella, etten enää lähde suhteeseen, jossa toisella on jo lapsia. Minuun teki kuitenkin suuren vaikutuksen, että nykyinen mieheni on hyvä ja vastuuta kantava isä.”

Viisi vuotta sitten Hanna päätti mennä Oriveden opiston proosan kirjoittamisen kurssille oppiakseen paremmaksi kirjoittajaksi. Harjoitusten myötä paperille alkoi yllättäen tulvia muistoja vuosien takaisesta erosta, jonka hän luuli olevan jo pyyhkiytynyt pois mielestä.

”Ensimmäiset harjoitukset olivat yhtä suurta terapiaoksennusta. Minua itketti, ja kurkkuani kuristi, kun luin tekstejäni ääneen muille.”

Erokokemuksen kirjoittaminen auttoi hahmottamaan koko tarinan

Kirjoittamisella tuntui kuitenkin olevan puhdistava vaikutus. Erokokemus halusi tulla ulos. Hanna jatkoi kirjoittamista eri ohjaajien kursseilla, pienryhmissä ja itsekseen, ja vähitellen erotarina hahmottui kokonaisuudeksi. Jossakin vaiheessa tarina ilmoitti halustaan myös tulla julkaistuksi, ja Hanna alkoi kirjoittaa sitä romaaniksi. Hannan Kirjosieppo (Bazar Kustannus) julkaistiin elokuussa 2018.

”Hyödynsin kirjan tarinassa osittain omia tunteitani ja kokemuksiani, mutta tarinassa ja sen henkilöissä on paljon täysin keksittyä. Kirjoitin tarinan monta kertaa vuosien aikana uudelleen. Kun vihdoin olin tyytyväinen lopputulokseen, tunsin valtavaa lempeyttä ja helpotusta.”

Ero käsitelty  ja kirjoittaminen selkeytti elämänkulun

Vuosia aikaisemmin tapahtunut ero oli vihdoin tullut nähdyksi ja käsitellyksi. Kirjoittaminen toi selkeyden elämänkulkuun. Hanna saattoi huokaista, että asiat olivat lopulta menneet parempaan suuntaan.

”Ilman raskasta eroa minulla ei olisi tätä perhettä, joka minulla nykyään on. Nykyhetkeä en haluaisi mistään hinnasta muuttaa tai antaa pois.”

Monet ystävät ovat jälkeenpäin kysyneet, eikö Hanna nähnyt mitään varoitusmerkkejä tulevasta erosta. Vastaus on ei. Vasta vuosia jälkeenpäin kiikaroidessaan menneisyyteen hän osaa erottaa asioita, joissa hälytyskellot olisivat aikoinaan voineet soida.

”Jos jokin suhde tuntuu liian hyvältä, se ei todennäköisesti ole totta. Jos toinen nostaa jalustalle ja ihailee estottomasti, tila ei voi kestää kovin pitkään.”

Juuri sellainen Hannan suhteen alku oli ollut.

Hanna Velling

Hanna oppi kokemastaan, että asiat täytyy puhua selviksi. © HELI HIRVELÄ / OTAVAMEDIA

Salamarakkaus ja varoitukset liian kovasta vauhdista

Hanna ja hänen eksänsä olivat ihastuneet, rakastuneet ja muuttaneet yhteen hyvin nopeasti. Ystävät varoittivat liian kovasta vauhdista, mutta Hanna ei halunnut kuunnella.

”Pidin suhdetta unelmieni täyttymyksenä. Ihastuin miehen rehellisyyteen ja pidin häntä aikuisena, joka kantaa vastuuta, koska hänellä oli jo lapsikin. Luotin häneen sokeasti.”

Reilun vuoden päästä perheeseen syntyi toivottu lapsi. Vauva-arki yllätti Hannan rankkuudellaan. Hän tunsi olevansa vauvan kanssa melko yksin ja koki, ettei saanut puolisostaan tukea.

”Vauvan myötä huomasin, että suhteemme etääntyi. Ajattelin kuitenkin koko ajan, että asiat muuttuisivat, kun vauva-arki vähän helpottaisi.”

Kolmas hälytysmerkki, johon Hanna nykyään tarttuisi, on entisestä kumppanista puhuminen hyvin kielteiseen sävyyn. Eron aikaan Hannasta tuntui paradoksaaliselta, että roolit vaihtuivat aivan lennossa. Entinen puoliso, jota mies oli aiemmin haukkunut, olikin yhtäkkiä jälleen ihastuttava.

”Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä miehellä oli jäänyt jotain menneestä käsittelemättä ja hän palasi sitä selvittämään.”

Kissa nousee nopeasti pöydälle

Uusperheen arkea ylä- ja alamäkineen Hanna on elänyt jo kymmenen vuotta. Uuden miehensä kanssa hän sai myös yhteisen lapsen.

Perhe toimii erilaisilla periaatteilla kuin aikaisempi. Jos jokin asia painaa, Hanna nostaa kissan nopeasti pöydälle. Puhumattomia asioita hän ei enää jaksa.

”Kokemastani opin, että asiat täytyy puhua selviksi. Mieheni on minua räiskähtelevämpi luonne, joka tulistuu ja leppyy nopeasti. Hän haluaisi myös unohtaa erimielisyydet saman tien. Minulla taas on tarve analysoida riitoja. Onneksi mieheni ymmärtää, että asioiden selvittäminen on minulle tärkeää.”

Hanna on myös oppinut, ettei elämää voi käsikirjoittaa eikä ketään voi omistaa. Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Lisäksi vastuuta pitää tietysti kantaa myös lapsista.

”Nykyään minulla on kuitenkin luottamus, että selviän vaikeissakin paikoissa. Uskon, että elämä kantaa. Kun pahimman vaiheen yli pääsee, asioita voi yrittää katsoa myös huumorilla.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 8/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X