Taloyhtiön ihmeellinen Aulis on unelmien naapuri, joka vaihtaa lamput ja kuuntelee huolet – ”Kyllä meillä aikamoinen aarre täällä on”
Kun naapuriksi sattuu mies, joka vaihtaa lamput ja kuuntelee huolet, arki tuntuu turvalliselta. Salolainen Aulis Jakobsson on rivitaloyhteisönsä tukipilari.
Havannankoira Torres on ollut Aulis Jakobssonin talutettavana, kun Aila Hellén loukkasi jalkansa.
Kesäkuussa 2020 Marja Leena Rauma-Määttänen muutti Salossa erääseen rivitaloon. Hänen miehensä oli kuollut hiljattain. Yksin eläjälle riittäisi kaksio lähellä Salon keskustaa, rauhallisella asuinalueella.
Sitä Marja Leena ei arvannut, millainen tuuri hänellä oli asunnon valinnassa käynyt. Asia selvisi kuitenkin jo muuttopäivänä.
Tuore leski oli saanut muuttoavuksi pari reipasta miestä avustusjärjestön kautta, mutta kun asuntoon piti kantaa sänky, apureilla meni sormi suuhun. Sänky ei mahtunut ovesta sisään, ei mitenkään päin käännettynä. Marja Leena ja apumiehet pähkäilivät aikansa, miten ihmeessä huonekalu saadaan paikoilleen makuuhuoneeseen.
Silloin ohi sattui kävelemään mies, joka havaitsi ahdingon.
Mies tuli heti auttamaan ja keksi, että sänky pitää nostaa makuuhuoneeseen suoraan ikkunasta. Ja näin myös tehtiin. Marja Leena kiitteli vuolaasti avusta.
Hän oli juuri tavannut koko taloyhtiön sydämen, Aulis Jakobssonin.
Tässä taloyhtiössä apu on aina lähellä
Aila Hellénin olohuoneeseen on kerääntynyt kolme naista. Marja Leena asuu Ailan naapurina, Kaija Ruponen vastapäisessä talossa.
Taloyhtiössä on neljä rivitaloa, yhteensä kolmisenkymmentä asuntoa. Asukkaissa on paljon ikäihmisiä mutta myös työssäkäyviä. Tämä naiskolmikko on eläkkeellä, joten heillä on aikaa istahtaa hetkeksi alas arkiaamuna kehumaan Aulista.
”Jos me emme vaikka kehtaa niin paljon kehua sitten Auliksen luona”, Aila sanoo. ”Jos Aulista alkaa nolottaa.”
”Kyllä me kehtaamme”, Marja Leena sanoo. ”Meillä on siihen niin paljon aihetta.”
Ailan havannankoira Torres pyörii jaloissa ja tervehtii jokaisen tulijan iloisella haukulla. Sen ulkoilutus on ollut viime aikoina pitkälti Auliksen vastuulla sen jälkeen, kun Aila kaatui ja loukkasi jalkansa.
Tässä taloyhtiössä apu on aina lähellä.
Kaijan keittiöremontti pari vuotta sitten sujui sukkelasti, kun Aulis tuli purkamaan vanhan keittiön pois alta. Päivän verran Aulis ahersi keittiössä ja reipas kasikymppinen Kaija kantoi roinan ulos.
”Aulis tarjoutui, ei minun tarvinnut ollenkaan vihjaista mitään”, Kaija sanoo.
Naapuri vaihtaa sulakkeet ja kuuntelee sydänhuolet
Auttaminen tuntuu olevan Aulikselle luontaista: häntä ei aina edes tarvitse pyytää, sillä hänellä on silmää ja sydäntä huomata, kun joku on avun tarpeessa.
”Hänellä on aina hymy huulilla ja positiivinen asenne. Hän ei koskaan auta mitenkään ärsyyntyneen oloisesti, ja hän näyttää olemuksellaan, että minulta voi pyytää”, Marja Leena sanoo.
Naiset toteavat, että kotona on monia sellaisia hommia, joissa he ovat aiemmin tottuneet turvautumaan miehen apuun. Marja Leena ja Kaija ovat leskiä ja Ailakin elää yksin, joten heidän täytyy selvitä itse, ja tottahan sitä aikuinen nainen monesti keinot keksiikin.
Mutta sitten tulee vastaan jokin ärsyttävä pikkujuttu, kuten sulakkeen vaihtaminen tai pyyhekoukun kiinnittäminen, ja jotenkin siitä ei vain tahdo tulla mitään.
”Meillä naisilla monta kertaa puuttuu taito ja kyky nähdä, miten se laitetaan, vaikka me periaatteessa tiedämme. Minä en ainakaan saa niitä paikalleen, jos en saa apua. Olen ihan niin kerta kaikkiaan peukalo keskellä kämmentä”, Marja Leena sanoo.
Ailaa Aulis käytti äskettäin Turussa asti lääkärissä ja odotteli siellä toimenpiteen ajan. Mutta miehen apu ei rajoitu vain käytännön pulmiin.
”Sitten aina, jos on jotain sydänhuolia ollut, niin Aulis on tullut istumaan kahville ja kuuntelemaan. Sekin on kauhean tärkeää”, Aila sanoo.
”Kyllä meillä aikamoinen aarre täällä on”, Marja Leena huokaisee.
Taitaa olla aika lähteä tervehtimään tätä ihmeellistä Aulista. Miestä, jonka nimikin on enne.
Naapuri tarjoaa soraa ja omenapiirakkaa
Aulis Jakobssonin asunto sijaitsee sen rivitalon päässä, jossa myös Aila ja Marja Leena asuvat.
Pihatie on jäinen mutta hyvin hiekoitettu. Naiset tietävät kertoa, että Aulis käy usein hiekoitusauton jälkeen vähän heittelemässä lisää soraa, jotta sitä on varmasti tarpeeksi.
Aulis on ehtinyt omassa kaksiossaan jo vähän odotella meitä. Hän tervehtii kaikkia lämpimästi, vaikka toteaakin, että onhan tämä nyt… että miten häntä nyt tällä tavalla…
”Tuntuu vähän uskomattomalta”, Aulis sanoo. ”Kun olen tällainen vaatimaton persoona.”
Sitten hän nauraa remakasti päälle.
”Tosi hyvä huumori Auliksella on myös”, Marja Leena kehuu.
Kahvi on katettu vieraille valmiiksi. Keskellä pöytää komeilee tuore omenapiirakka.
Aulis on leiponut sen itse. Tietysti.
”Vaikka olisi sama resepti, niin ei tule yhtä hyvä kuin Auliksella”, Kaija sanoo.
Se voi johtua siitä, että Aulis teki työuransa ravintoloiden lisäksi leipomoissa, viimeksi Citymarketin leipomopuolella. Eläkkeelle hän on jäänyt viitisen vuotta sitten. Viime kesänä Aulis täytti 70 vuotta ja piti pihajuhlat, oli katokset ja kaikki.
”Yksi ihminen voi tehdä yhteisöllisyydelle paljon”
Aulis sanoo aina olleensa luonteeltaan sellainen, että kun joku pyytää, hän on valmis lähtemään.
”Mutta kyllä se auttaminen on varmaan lisääntynyt sen jälkeen, kun olen jäänyt eläkkeelle”, Aulis sanoo. ”Aina pitää olla jotain pientä puuhaa.”
Marja Leena huomauttaa, että Auliksella on kaksi tytärtä ja lastenlapsia, joita hän auttaa myös.
Aulis on asunut tässä kaksiossa jo 30 vuotta avioeronsa jälkeen. Nyt hän on kolme vuotta toiminut taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana.
Käytännön apu on arjessa korvaamatonta, mutta pelkkä Auliksen olemassaolo luo turvaa elämään. Sekin on jo paljon, että tietää saavansa apua, vaikka sitä ei niin usein tarvitsisikaan.
Aulis on myös se henkilö, joka ensimmäisenä alkaa ihmetellä, jos jotakuta asukasta ei ole hetkeen pihalla näkynyt. Lisäksi taloissa asuu joitakin liikuntavammaisia ihmisiä – heidän nurmikkonsa Aulis luonnollisesti käy ajelemassa pyytämättä.
”Jotenkin tulee tällä tavalla niin yhteisölliseksi tämä olo. Yksi ihminen voi tehdä siinä paljon”, Aila sanoo.
Puheita naapurustossa
Sana Auliksesta ei ole jäänyt vain neljän rivitalon sisäpiiriin vaan on kiirinyt lähiympäristöönkin.
”Minä käyn koiran kanssa paljon ulkona, ja välillä on joku mamma tai mummo tullut kysymään, että onko se teidän taloyhtiössä se sellainen Aulis”, Aila kertoo.
Vaikka Aulis ei auta vain yksineläviä naisia, se aiheuttaa jonkin verran puheita, että yksi mies ravaa harva se päivä naisia katsomassa.
”Varmaan ovat kateellisia”, Aila arvelee. ”Mehän olemme käyneet elokuvissakin kolmistaan Marja Leenan kanssa. Olen sanonut, että ei kannata olla kateellinen, Aulis käy niin monen naisen luona. Mutta kyllä täällä ympäristössä puhutaan.”
”Ja epäillään, että onko hänellä jotain sutinaa sen ja sen kanssa”, Marja Leena lisää.
”Vaikka minä olen aivan vaaraton”, Aulis nauraa.
Kerrottakoon varmuuden vuoksi, että Auliksella on Naantalissa naisystävä, jonka luona hän käy viikonloppuisin. Silloin rivitaloyhtiön naisten on skarpattava ja selvittävä omillaan.
Muulloin Aulis kyllä vastaa aina puhelimeen, jos vain voi.
Naapuri auttaa vaikka keskellä yötä
Marja Leenaa naurattaa erityisesti se kerta, kun hän joutui soittamaan Aulikselle keskellä yötä. Hän oli tulossa kotiin vapaaehtoistyöstään teatterilta ja söi kotimatkalla ratissa hampurilaista. Heitettyään jätöksen pihan roskikseen hän huomasi, että kotiavain oli kadonnut.
Se on varmaan tippunut roskikseen, Marja Leena päätteli. Niinpä hän kävi puoliltaöin Auliksen kanssa läpi koko roskasäiliön. Avain löytyi lopulta hampurilaisravintolasta.
Mutta ovatko naiset onnistuneet koskaan auttamaan Aulista?
Sitä joudutaan miettimään pitkään. Sitten Marja Leena muistaa, että kerran Aulis lainasi häneltä ompelukonetta.
Olisiko kuitenkin myös niin, että vastapalvelukseksi Aulis saa ystävyyttä – sekin on arvokas lahja.
Kaikki hymisevät myöntävästi. Näinhän se on.
”Näinä pimeinä talven kuukausina, kun ollaan neljän seinän sisässä, niin aika useasti soitetaan, että tuletko kahville”, Marja Leena sanoo.
Ja sitten puhutaan kaikki maailman asiat laidasta laitaan.
Välillä naisia vain meinaa huolestuttaa Auliksen oma vointi, kun tämä kiipeilee laittamassa verhoja tai katkomassa oksia. Mies on vetreä seitsemänkymppinen, mutta hänelle on tehty ohitusleikkaus ja neljä pallolaajennusta.
Sitä ei oikein uskalla ajatellakaan, mitäs sitten, jos jotakin sattuu. Ja auttamatta auttajakin ikääntyy.
”Mistä sitten löytyy meille Aulis”, Marja Leena pohtii.
Sellaista ihmislajia kun ei kasva ihan joka oksalla.
Lukijan juttuehdotus
Seura tekee hyvää -juttua Auliksesta ehdotti lukijamme Aila Hellén Salosta. Ailan mielestä naapuri on ainutlaatuisen auttavainen ja kiltti ihminen.
”Näin vähävaraisena eläkeläisenä haluaisin muistaa häntä, ja tiedän että moni muukin haluaisi antaa hänelle takaisin jotain hyvää”, Aila Hellén sanoo.
Juhlavuoden juttusarjassa nostamme esiin arjen sankareita eri puolilta Suomea.
Tukea Aulikselle itselleen
Seura tukee tässä juttusarjassa esiteltyjä arjen sankareita heidän auttamistyössään. Aulikselle annamme lahjakortin paikalliseen rautakauppaan, jotta hän voi hankkia sieltä itselleen jotakin, josta on hyötyä muiden auttamisessa.