Jämäkkä tohtorinhattu ei istu, ellei jokaista kallon kuoppaa ja kyhmyä huomioi – Näin modisti Anita Valo valmistaa silinterihattuja mittatilaustyönä

Jaa artikkeliLähetä vinkki
tohtorinhattu
Tohtorinhattu viimeistellään tiedekunnan lyyralla. © Sara Pihlaja
Kun tohtorinhattu tehdään alusta lähtien perinteisin menetelmin, asiakkaan pää mitataan 1800-luvun loppupuolen tekniikalla.

Akateemisessa maailmassa on meneillään poikkeuksellinen kevät, ja monella on hakusessa tohtorinhattu. Pandemian vuoksi vuonna 2022 järjestetään ennätysmäärä promootioita, joissa väitöskirjojensa parissa ahkeroineet tekijät saavat nostaa päihinsä tohtorinhatut.

Perinteet ulottuvat pitkälle, sillä hatun nykyinen malli otettiin käyttöön vuonna 1840.

Wahlman on suurin kotimainen tohtorinhatunvalmistaja. Silti Suomesta löytyy edelleen myös kourallinen yksityisiä modisteja, jotka valmistavat tohtorinhattuja alusta loppuun perinteisin käsityömenetelmin. Tampereella ja Valkeakoskella työskentelevä Anita Valo on yksi heistä.

Arvokas mittaustapahtuma

Maaliskuisen päivän viimeinen asiakas saapuu Helsingistä asti mittauttamaan päänsä. Filosofian tohtori Maija Butters on huojentunut.

”Ihanaa, että tämä onnistui. Tänä keväänä on erityisen vaikea saada tohtorinhattua promootiosuman takia”, Maija Butters sanoo.

tohtorinhattu

Modisti Anita Valo mittaa asiakkaansa Maija Buttersin pään muodon. © Sara Pihlaja

Butters istahtaa jakkaralle, ja Valo asettelee mittauslaitteen, formaattorin, hänen päähänsä. Härveli on vanha, 1800-luvun loppupuolen tekniikkaa. Se tuntuu painavalta, eikä päätä tee mieli kallistaa mihinkään suuntaan. Silti kallon muotoja mukailevan laitteen eebenpuinen kosketus tuntuu turvalliselta. Se tuo myös arvokkuuden tuntua, kun hattu tehdään tarkasti mittatilaustyönä.

Formaattorin laella törröttävät terävät piikit, joiden päällä lepää pala kartonkia. Kun Valo painaa alas mittauslaitteen laella olevan läpän, sen paine pakottaa Buttersin kallonmuotoja mukailevat ääriviivat kartonkiin. Valo nyppää kartongin irti ja leikkaa mallin pohjasta.

”Tämä on yksi kuudesosa pään todellisesta koosta”, Valo tarkentaa.

”Voi, minun kalloni!” Butters innostuu tarkastellessaan pahvinpalaa.

Seuraavaksi tarvitaan vielä toista kapinetta, lukulaitetta. Sen avulla Valo piirtää Buttersin pään muodot todelliseen kokoon.

Pelkkä pään ympärysmitta ei riitä, sillä tohtorinhattu on kivikova. Sellainen ei istu saati tunnu mukavalta päässä, ellei kallon muotoa huomioida kunnolla.

Valo nostaa näytille pahvinpaloja, joille formaattori on piirtänyt asiakkaiden kallonmuotoja. Niiden epäsymmetrisyys ja erimuotoisuus yllättävät – jokaisen kallon luut ja painaumat todellakin ovat yksilöllisiä.

Mittaus on vartissa valmis, mutta vasta sen jälkeen alkaa todellinen työ.

tohtorinhattu

Jokaisen ihmisen pään muoto on yllättävän yksilöllinen. © Sara Pihlaja

Tohtorinhattu-gurun opissa

Anita Valo alkoi valmistaa tohtorinhattuja viisi vuotta sitten. Hän sai oppinsa helsinkiläiseltä Kirsti Valtoselta, joka ryhtyi 1990-luvun alussa vaalimaan kotimaista käsityöperinnettä. Tuolloin tohtorinhattujen valmistus siirtyi yhä enemmän ulkomaille.

”Kokeilemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta hän kehitti perinteisen tohtorinhatun valmistusta. Hänen tavoitteensa on, että jokaisessa isommassa yliopistokaupungissa olisi yksi tällainen, joka tekee näitä perinteisin käsityömenetelmin.”

Valtonen pyysi Valoa jatkamaan työtä Tampereen seudulla.

tohtorinhattu

Arvaatko, mikä työkalu on ja mihin tohtorinhatuntekijä Anita Valo sitä käyttää? Vastauksen löydät jutun lopusta. © Sara Pihlaja

Tohtorinhattuja on monenvärisiä, mutta Valo valmistaa perinteisten mustien lisäksi ainoastaan vihreitä lääketieteen hattuja. Niitä kysytään Tampereen seudulla eniten. Yhteensä Valon kädet riittävät korkeintaan kymmeneen hattuun kuukaudessa.

Kaksi edellistä vuotta olivat hiljaisia, koska promootioita ei koronan vuoksi järjestetty. Siksi Valo ei vielä osaa arvioida, riittäisivätkö tohtorinhatut hänen elannokseen.

”Olen kiitollinen osa-aikatyöstäni Ainamuoti-hattukaupassa, jossa pääsen toteuttamaan käsin tekemisen tarvettani, olemaan ihmisten kanssa ja ansaitsemaan vähän leipärahaa.”

Tohtorinhatun lähtöhinta Valolla on 600 euroa. Reilu puolet siitä koostuu yrittäjän ansiosta, josta menevät maksuun tietysti myös yrittäjän kulut. Neljäsosa hinnasta on arvonlisäveroa, loppu koostuu Turussa valetusta lyyrasta sekä muista materiaalikustannuksista. Jokaiseen hattuun Valo laskee tarvitsevansa yli 20 eri materiaalia. Vaikka hattu on täysin kotimaista käsityötä, osa materiaaleista tulee Euroopasta.

Valo tietää vasta vuoden lopussa, millaiset tienestit tohtorinhatuista kertyvät. Nyt sesongin ollessa käynnissä Valolla ainakin on kädet täynnä töitä.

Modisti tuntee käsityöläisenä salaiset niksit

Tohtorinhatun valmistus alkaa rungosta, jonka Anita Valo muotoilee vahvasta huopakankaasta. Se kovetetaan lakalla, mutta aivan kaikkia yksityiskohtia Valo ei saa paljastaa.

”Kirsti on kertonut minulle omat niksinsä ja sopimuksesta pidän oppimani omana tietonani.”

Loput työstä Valo tekee neulan, langan ja sormustimen voimin. Yksi ompeluvaiheeseen ehtinyt hattu on saanut lieriinsä päällysteen sekä ylleen yönmustan satiinisen päälliskankaan, jonka Valo on laskostanut nuppineulojen avulla.

tohtorinhattu

Kun runko on valmis, Anita Valo työstää tohtorinhatun loppuun käsin ompelemalla. © Sara Pihlaja

Valo runttaa ompeluneulaa läpi jämäkästä rungosta, musta lanka seuraa perässä. Nuppineulat Valo siirtää yksitellen hatusta oman housunlahkeensa läpi.

”Huomaan joskus ruokakaupassakin, että minulla on rivit neuloja kauluksessa tai lahkeessa.”

Toinen, Itä-Suomen yliopiston lyyralla varustettu hattu puolestaan on jo lähes valmis. Satiinisen kiiltävän lierin yläpuolella kiertää pehmoinen samettinauha. Moiré-kankaalla vuorattu sisäpuoli saa viimeisen silauksensa lammasnappaisesta hikinauhasta.

Kolmessa viikossa hattu on valmis. Työtunteja yhteen hattuun kuluu kahden täyden päivän verran, mutta kuivatusvaiheet pidentävät prosessia. Rungon kovettaminen vie eniten aikaa, kuivumisineen noin kaksi viikkoa.

”Nyt olen tehnyt reilut sata tohtorinhattua, eli olen sinänsä harjoittelija vielä. Hattuja olen kyllä tehnyt 25 vuotta.”

Modistilinjalle Valo päätyi opiskeltuaan ensin vaatetusalaa. Hattujen ja päähineiden kolmiulotteisuus, materiaalien ja mallien runsaus sekä mahdollisuus käsin muotoiluun ja luovuuteen kiehtoo Valoa edelleen.

tohtorinhattu

Anita Valon tekemä tohtorinhattu on valmis: satiininen päällyskangas viimeistellään samettinauhalla ja lyyralla. © Sara Pihlaja

Vastaus mysteerityökalun arvoitukseen: kuvassa on merkkausrissa. Tällä taikinapyörän näköisellä työkalulla Anita Valo merkkaa materiaaleihin ompelulinjan.

Lue myös: Tunnistatko nämä käsityöläisten erikoiset työkalut ja niiden käyttötarkoitukset?

X