Uusi suunta rinnoista työelämään – Hanna ja Markku ryhtyivät valmistamaan rintaliivejä mittojen mukaan
Neljä vuotta sitten Hanna Lindberg ja Markku Mäkelä sanoivat tahdon toisilleen sekä rintaliiviyritykselle. Sen jälkeen he ovat viettäneet yhdessä vuorokaudet ympäri.
Hannan ja Markun yritys on yhtä vanha kuin heidän avioliittonsa. ”Me saammekin sitten elää kellon ympäri yhdessä”, he nauravat.
Kartio, soikio, pallo. Hanna Lindberg latoo pöydälle erimuotoisia kuppiosia, joista hän ompelee rintaliivejä mittojen mukaan.
”En olisi ikinä voinut uskoa, minkälainen mysteeri naisen rinta voi olla”, Hanna nauraa.
Nykyään hänellä on siitä aavistus, sillä Hanna ja hänen miehensä Markku Mäkelä ovat pyörittäneet Hämeenlinnassa rintaliivejä mittojen mukaan valmistavaa Suomen Liivineulomoa nelisen vuotta. Sinä aikana suomalaisten naisten rintojen lukuisat muodot ovat tulleet tutuiksi, vaikkei niiden mysteeri olekaan vielä täysin auennut – eikä luultavasti koskaan aukene. Siksi on vain ommeltava, sovitettava, ommeltava uudelleen ja taas sovitettava.
”Ja paras lopputulos tässä rumbassa on sitten se, kun asiakas sanoo, että ihanaa, tuntuu kuin ei olisi mitään päällä!”
Uusi suunta rinnoista
Rinnoista, tuttavallisemmin tisseistä, rinnanympäryksistä, liivien mukavuudesta, kaarituista ja tissivaoista riittää puhuttavaa, mutta palataan ensin ajassa taaksepäin, Hanna ja Markun neljän vuoden takaiseen elämään.
He etsivät silloin uutta suuntaa elämälleen, etenkin uudenlaista työtä. Hanna oli aikoinaan jättänyt arkkitehtuurin opintonsa kesken ja elättänyt itsensä taidemaalarina, Markku taas oli käynyt nuorena käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen, mutta työskennellyt sittemmin menekinedistäjänä ja myyntitöissä. Viimeiseksi hän möi toimistotarvikkeita, joita yhä harvempi osti.
Kumpikin oli jotenkin kyllästynyt vanhaan elämäänsä ja halusi tehdä jotain muuta.
Joskus tuo ”jotain muuta” voi löytyä hyvinkin erikoisesta paikasta. Niin kuin Tori.fi:stä.
”Silmiimme osui ilmoitus, jossa lähes satavuotias yritys, Varsinais-Suomen Liivineulomo möisi irtaimistonsa. Me Markun kanssa innostuimme. Otimme yhteyttä yrityksen omistajaan, vanhaan herraan, joka oli pyörittänyt isänsä perustamaa yritystä eläkeikäänsä saakka. Hän oli valtavan avulias. Lopulta ostimme ompelukoneiden mukana kaiken muunkin kaavoista lähtien, vaikka emme kumpikaan olleet koskaan ommelleet yksiäkään rintaliivejä”, Hanna hymähtää.
Kuulostaa yltiöpäiseltä. Sitä se olikin.
Rintojen mitat otetaan aina rintaliivit päällä. ”Joskus asiakas on saattanut sulloa rintansa niin pieniin liiveihin, että mittatulos on aika vääristävä”, Hanna kertoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Aloimme opiskella rintaliivien tekoa keskenämme”
”Alku oli yhtä sotkua! Palkkasimme kaksi ompelijaa, mutta pian selvisi, etteivät he osanneet sarjoittaa kaavojen kokoja, eivätkä itse asiassa edes ommella liivejä”, Hanna kertoo.
”Yrityksen kaavat olivat suurin piirtein 1950-luvulta, niiden ankannokkaa muistuttavien kuppien aika oli totaalisesti ajanut ohi. Ja me siinä lainarahalla, ilman asiakkaita, opiskelimme kaikki. Se oli kieltämättä kauhea alku.”
Oli kohdattava totuus, yritys ei kestäisi tällä meiningillä montakaan kuukautta. Kun yksiäkään rintaliivejä ei työpäivän aikana saatu kokoon, tulojakaan ei yrityksen kassaan tippunut.
”Lopulta meidän oli irtisanottava ompelijat. Aloimme opiskella liivien tekoa keskenämme. Minä aloin tehdä kaavoja, Hanna ommella”, Markku kertoo.
Niin yli 50 ompelijaa aikoinaan työllistänyt neulomo oli tiivistynyt kahden hengen yritykseksi.
”Se oli kieltämättä aika pelottavaa, kun emme alkuun tienneet, opimmeko tätä ollenkaan”, Hanna toteaa.
Oppivat he. Sen näkee pöydillä, tuolinkarmeilla ja mallinukkejen päällä roikkuvista liiveistä. Liivien muodot näyttävät kauniin terhakoilta, pitsit koreilevat taidokkaasti eri väreissä, aivan kuin niitä olisi tehty aina.
Välillä liivejä sovitetaan Markun päälle, välillä Hannan. Kaikki mahdollisen ylijäämäkangaspalat kelpavat silloin rintojen täytteiksi. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Korostusta ja häivytystä
Kissa naukaisee vienosti korvan juuressa. Se on hypännyt tyhjälle ompelukonepöydälle ja tapittaa kysyvästi kirkkaansinisillä silmillään. Äänet ovat houkutelleet sen työhuoneen puolelle tarkastuskierrokselle makuunurkkauksen sängyltä. Hanna ja Markku asuvat yrityksensä tiloissa, kissat – joita on kaikkiaan kolme – ovat heidän perheenjäseniään.
”Asuminen samoissa tiloissa on sekä ajankäytöllisesti että taloudellisesti järkevää. Näin ei kulu turhaa aikaa paikasta toiseen siirtymiseen”, Markku summaa.
Ajassa on säästettävä, sillä tällä hetkellä tilauksissa on parin kuukauden jono.
”Juuri tuossa päätin, että alamme pitää yhden vapaapäivän viikossa, muuten tulen hulluksi”, Hanna sanoo.
Kissoja Liivineulomon tiloissa liikuskelee kolme, Bodil, Baba ja Miska. ”Se tarkoittaa, että jokaiset liivit käydään huolella teippirullalla läpi ennen postitusta”, Hanna hymähtää. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Hän herää kolmelta aamuyöstä, aloittaa ompelun kuudelta ja lopettaa yleensä seitsemän aikaan illasta.
Itse rintaliivien tekeminen ei ole kovin aikaa vievää eikä pulmallista. Mutta työkseen Markku ja Hanna tekevät paljon muitakin kuin perusliivejä. Heidän asiakkainaan on runsaasti ihmisiä, jotka haluavat jotain muuta. He ovat saattaneet etsiä vuosikymmeniä sopivia liivejä kaupoista, heillä saattaa olla erittäin suuret rinnat, ei rintoja ollenkaan – tai he haluavat peittää binder-liivillä rintansa kokonaan.
”Binder-liivit ovat koko ajan yhä suositumpia. Saimme niihin kaavat, kun yhden transnuoren äiti tuli käymään ja toi binder-liivit mukanaan”, Hanna kertoo.
Liivejä sovitetaan, puretaan ja korjataan niin kauan, että ne istuvat halutulla tavalla kantajalleen. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Pitää osata tulkita, mistä mahtaisi olla kyse”
Rintoja, peppuja, korsetteja, vatsanlitistäjiä, selkätukia, hiuslisäkemyssyjä, kaikkea tätä mahtuu työpäiviin.
Rinnat ja peput menevät yleensä miesasiakkaille.
”Olemme tekemisissä ihmisten intiimien asioiden kanssa, joten tämä vaatii erityistä herkkätunteisuutta. Joskus asiakkaiden, etenkin miesten, on hyvin vaikea alkuun kertoa, mitä he oikeastaan haluavat. Pitää osata tulkita, mistä mahtaisi olla kyse.”
Hannasta on ihanaa auttaa ihmisiä ja ratkoa heidän ongelmiaan, sillä vartalo-ongelmista hänelläkin on kokemusta. Hän tietää, että vaate voi auttaa jopa henkisesti.
”Olen lyhytkasvuinen ja lapsena se ei minua juurikaan haitannut. Oikeastaan vasta murrosiässä havahduin siihen tosissani, kun tajusin, että todella jään tämän mittaiseksi. Se tuntui kamalta ja nololta, en halunnut olla nainen, vaan koin, että sukupuolettomana pienikokoisena minun olisi helpompi hyväksyä itseni – tai että ainakin muiden olisi.”
”Olemme tekemisissä ihmisten intiimien asioiden kanssa, joten tämä vaatii erityistä herkkätunteisuutta.” – Hanna Lindberg
Hannan murrosiän tuomien muutosten hyväksymättömyys meni niin pitkälle, että hän sairastui anoreksiaan. Pahimmillaan hän makasi kuukausikaupalla sairaalassa nenäletkuissa, painoi 19 kiloa, eikä pystynyt juomaan enää edes vettä.
”Kun olin toipunut pahimmasta, huomasin, että minulle tuli hyvä olo juuri tällaisissa binder-tyylisissä liiveissä. Ne helpottivat kehon muuttumisen tuskaa.”
Ompelua ja korjaamista
Omien kokemustensa takia Hanna ymmärtää asiakkaidensa kehomurheita. Rintaliivejäkin hän on valmistanut kuppikokoon R-saakka.
Mutta se, mitä hänen on vaikea välillä ymmärtää, on ihmisten – niin, sanottakoon se suoraan – välillä jopa melko epärealistiset toiveet. Etenkin kun hän itse ei osaa sanoa ihmisten kainoille pyynnöille koskaan ei. Jos asiakas haluaa, että vaikkapa valtavat rinnat sojottavat eteen kuin härän sarvet, Hanna yrittää, vaikka jo ajatuskin tuntuu mahdottomalta.
”Joskus asiakas saattaa kertoa, että hänen on laihduttava rintojen pienennysleikkausta varten parikymmentä kiloa, joten totta kai haluan, että hän saa odotteluaikaan mahdollisimman mukavat ja hyvin istuvat liivit.”
Ja Hanna ompelee ja sovituttaa liivejä niin kauan, että asiakas on tyytyväinen. Kaikki sovituskerrat kuuluvat alkuhintaan. Välillä mennään pienillä korjauksilla, välillä ei.
Yrityksen myötä Hanna ja Markku saivat liivien kaavoja. ”Valitettavasti rintaliivien osalta aika on näistä ajanut ohi”, Markku kertoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Venyneet, lihaksikkaat tai jäntevät rinnat
”Rinnat ovat edelleen aikamoinen arvoitus. Jos otetaan vaikka kaksi tismalleen samat mitat antavaa naista, niin silti heidän rintansa ovat ihan erilaiset. Toisen rinnat saattavat olla venyneet, toisen taas lihaksikkaat ja jäntevät, eikä niihin samat liivit toimi.”
Asiakaspalvelussa Hanna törmää omaan itsekriittisyyteensä. Siksi hän on huomannut pitävänsä korona-ajan työskentelytavasta.
”Rinnat ovat edelleen aikamoinen arvoitus. Jos otetaan vaikka kaksi tismalleen samat mitat antavaa naista, niin silti heidän rintansa ovat ihan erilaiset.” – Hanna Lindberg
”Nyt kun lähetämme liivit sovitukseen asiakkaalle, hän kokeilee niitä rauhassa ja tekee korjausehdotuksia tarpeen mukaan. Mutta jos sovitamme täällä, minä löydän niistä aina vaikka mitä korjattavaa ja Markku haroo tuossa vieressä hiuksiaan, kun minä nappaan liivit takaisin ja irrotan kupit”, Hanna nauraa.
Mutta silti napakat, istuvat liivit asiakkaan päällä ovat molemmille aina palkitseva näky.
”Kyllä me nyt aletaan jo osata tätä, se täytyy myöntää”, Markku hymähtää.
He ovat huomanneet, että asiakkaat ovat samaa mieltä. Kun kaksikko taipuu vaikka mihin akrobaattisuorituksiin kuppitoiveiden kanssa, he myös saavat uskollisia asiakkaita. Juuri tuli kiitoskirje lähes 100-vuotiaalta rouvalta. Kumpikin myös muistaa pariskunnan, joka tuli Liivineulomoon yhdessä. Rouva oli kertonut etsineensä 40 vuotta sopivia liivejä, eikä ollut löytänyt ennen kuin vasta Liivineulomon tekeminä. Erityisen kiitollinen katse oli kuitenkin ollut rouvan puolison silmissä – hänet oli otettu mukaan liivikauppoihin kaikki nuo vuodet.
Hanna vastaa rintaliivien kädenjäljestä. Usein se vaatii työtunteja kellon ympäri. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Harsittuja haaveita
Hanna hurauttaa näytösluonteisesti yhden keskeneräisen liivin saumaa. Liivien teossa on monta eri vaihetta ja erityisesti kupin sovittaminen on tarkkaa työtä. Sitten liiviä sovitetaan Markun päälle, se on useita kertoja viikossa hänen tehtävänsä, ihan vain siksi, että nähdään kuinka kupit asettuvat.
Kupit näyttävät sopivilta, kun niihin työnnetään vähän täytekangasta, jotta rinnat olisivat autenttisemmat.
”Silti jännitän oikeaa sovitusvaihetta edelleen, vaikka näitä on taatusti sovitettu naisille meillä jo satoja”, Hanna huomauttaa.
Liivineulomo on yhtä vanha kuin Hannan ja Markun avioliitto, joten sillä tavoin se on ikään kuin perheenjäsen. Pariskunta tosin tapasi ensi kertaa toisensa vuosia aiemmin.
Ompelu on Hannan mielestä työvaiheista nopein. Suunnittelu ja korjailu taas työläimpiä. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Hanna ja Markku tekevät kaikkea mitä ihmiset kaipaavat: liivejä, korsetteja, bindereita ja myös myssyjä, joihin voidaan istuttaa hiuslisäkkeitä. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Minä elin vuosia jonkinlaista nomadielämää, matkustin maasta toiseen, maalasin, eikä minulla edes ollut pysyvää kotia Suomessa. Jossain vaiheessa kyllästyin siihen ja jotenkin koko elämääni, itseenikin. Olin ystävieni tuki ja turva, mutta mitä muuta oikein olin, en tiennyt. Muutin Hämeenlinnaan ja olin kai aika lailla masentunut”, Hanna kertoo.
Hannan vanhemmat halusivat piristää tytärtään ja hankkivat tälle mäyräkoiran. Hanna ulkoili koiransa kanssa ja usein koiraa ihasteli samassa talossa asuva naapuri, Markku. Yhdeksän vuotta kestäneestä naapuruudesta syntyi parisuhde.
”Markku on erityismies siinä mielessä, että hän uskalsi nähdä minut muunakin kuin lyhytkasvuisena. Ja toisaalta minun piti käydä myös perusteellisesti läpi se, kuka olin ja hyväksyä naiseuteni, ennen kuin olin valmis parisuhteeseen”, Hanna pohtii.
Pulmallisten rintojen ohessa kotisiivouksia
Nyt he jakavat elämänsä ja työnsä, saumattomasti. Siitä, mihin toinen työssä jää, toinen jatkaa. Viime keväänä, kun korona yhtäkkiä tyhjensi varausaikataulut, pariskunta ei jäänyt miettimään. He alkoivat pestä ikkunoita.
”Enhän minä tietysti tällä varrella ja näillä käsillä pese, vaan Markku. Mutta minä huuhtelen pesurätit ja ojennan ne aina Markulle”, Hanna kertoo.
He alkoivat tehdä myös kotisiivouksia. Se osoittautui niin rentouttavaksi, että he edelleen siivoavat päivän viikossa. Nopeasti eteen avautuva kätten tulos on ihan muuta kuin pulmalliset rinnat, joiden Hanna myöntää tunkeutuvan jopa uniin.
Muuten työnjako on selvä, kaavojen teon ja kankaiden leikkuun lisäksi Markku hoitaa asiakaspalvelun, sillä Hanna on huomannut, että tämä osaa olla häntä napakampi, sillä tavalla sympaattisesti, ettei kukaan loukkaannu. Sillä sitä Hanna ei vieläkään kestä, että joku loukkaantuisi.
”Olen monta kertaa ajatellut, että minun pitäisi joskus varmaan sanoa, kun ihmisellä on epärealistisia toiveita. Kun tarvittaisiin tueksi vähintään aaltopeltiä, että rinnat asettuisivat toivottuun asentoon. Että silloin voisin sanoa, etten itsekään voi haaveilla korkokengistä, vaan minun on hyväksyttävä nämä tukikengät. Mutta en minä pysty”, Hanna pohtii.
”Minusta on parempi, että ihmiset saavat haaveilla, me sitten surrutamme koneella haaveet mahdollisimman tosiksi.”
Lue myös: Totta vai tarua: Alkavatko rinnat roikkua, jos ei käytä rintaliivejä?