Unettomuus oli kaataa Antti Tuomaisen kirjailijauran: ”Minulla ei ollut kokemusta hyvistä yöunista tai säännöllisestä elämänrytmistä”

Antti Tuomaisen haave kirjailijanurasta oli kaatua unettomuuteen ja liialliseen alkoholinkäyttöön. Tokkuraisena keskittymiskyky ei riittänyt pitkäjänteiseen työhön. Sitten alkoi muutos.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vielä 10 vuotta sitten Antti Tuomainen saattoi valvoa koko yön, jos hän jännitti tai pelkäsi jotain. Unettomuus ei ollut miellyttävä kokemus, mutta se opetti säännöllisten elämäntapojen merkityksen.

Antti Tuomaisen haave kirjailijanurasta oli kaatua unettomuuteen ja liialliseen alkoholinkäyttöön. Tokkuraisena keskittymiskyky ei riittänyt pitkäjänteiseen työhön. Sitten alkoi muutos.
(Päivitetty: )
Teksti: Piritta Porthan

Kun kirjailija Antti Tuomainen, 47, oli vielä nuori copywriter, yöt kuluivat valvoessa. Alkoholi vei miestä, ja Antin elämäntavat johtivat unettomuuteen. Siksi haave kirjailijan ammatista pysyi pitkään kapakkapuheiden tasolla.

Vähäinen yöuni seurausta alkoholinkäytöstä?

”Työskentelin mainostoimistossa vuoteen 2009 asti, kaikkiaan 12 vuotta. Aluksi valvoin ja nukuin myöhään ja epäsäännöllisesti, mikä sekoitti rytmini täysin. Alkoholi kuului vuoteen 2003 saakka vahvasti elämäntyyliini, ja liian vähäinen ja huono uni oli seurausta alkoholinkäytöstäni.

Myöhemmin iltapalaksi saattoi mennä pizza ja litra jäätelöä. Jokainen tietää, millaista uni on sen jälkeen. En ymmärtänyt, että on tärkeää nukkua riittävästi oikeaan aikaan ja nähdä vaivaa hyvän unen eteen.

Keskittymiskykyni riitti copywriterin työhöni, mutta ei astumiseen seuraavalle askelmalle: unelma-ammattiini kirjailijaksi.”

Korkki kiinni ja arkeen säännöllinen elämänrytmi

”Lääkäri määräsi minulle nukahtamislääkkeitä, ja kävimme hänen kanssaan keskusteluja elämäntavoista. Nukahtamislääkkeet toivat hyvän unen sijaan kuitenkin tokkuraa.

Raitistuin 31-vuotiaana, ja siinä muutoksessa muuttui kaikki. En halunnut elää tokkurassa, sillä väsyneenä olen äärimmäisen lyhytjännitteinen.

Nukuin pätkittäin. Saatoin nukkua kaksi tuntia ja valvoa tunnin. Aloin pohtia, miten voisin nukkua yhtäjaksoisesti hyvin. Minulle oli selvää, että unettomuudessani on kyse luontaisesta asiasta, joka on hoidettavissa arkijärjellä ja luonnon menetelmillä.

Kun lopetin juomisen, minulla ei ollut kokemusta hyvistä yöunista tai säännöllisestä elämänrytmistä. Niiden opetteleminen piti aloittaa perusasioista.”

Muutokset arjessa auttoivat

”Olin tottunut valvomaan, mutta nyt päätin mennä iltaisin nukkumaan ennen puoltayötä ja herätä aamulla tiettyyn aikaan. Se oli aluksi vaikeaa. Jos sain unta, saatoin herätä keskellä yötä pariksi tunniksi ja sitten taas nukkua.

Viikonloppuisin tuli kiusaus nukkua pidempään. Mutta jos sunnuntaina nukuin myöhään ja otin vielä päiväunet, seuraavana yönä valvoin neljään. Maanantaina oli silti herättävä aikaisin.

Aloin hoitaa untani myös ulkoilulla, liikunnalla ja saunalla. Huomasin iltapalan merkityksen ja vaihdoin pizzan ja jäätelön jugurttiin ja pariin leipään. Iltaa kohti jätin sosiaalisen median pois ja varasin ennen nukkumaan menoa tunnin lukemiseen. Lukemisessa on jotain rauhoittavaa.”

”Rytmi palautuu kyllä”

”Nykyään pyrin nukkumaan yöllä puoli kahdestatoista aamu seitsemään ja nousen viikonloppunakin ennen yhdeksää. Teen herkkää keskittymistä vaativaa työtä, ja väsyneenä minusta tulee ärtyisä ja kärsimätön. Se vaikuttaa suoraan työkykyyni.

Joskus uneni häiriintyy esimerkiksi stressistä, ja aamuyön ajatukset eivät ole niitä valoisimpia. On kauheaa valvoa kahdelta yöllä miettimässä tekemisiään. Huonon yön jälkeen herätyskello soi aina liian aikaisin, ja silloin näyttää siltä, ettei homma ole lainkaan ratkennut.

Tänä syksynä edustan Palm Beach Finland ja Mies joka kuoli -trillereitäni kirjallisuustapahtumissa Saksassa, Islannissa ja Briteissä. Jokaisella reissulla tulee univelkaa. Saatamme mennä Briteissä illalliselle kahdeksalta, eli Suomen aikaa kymmeneltä, vaikka seuraavana aamuna on aikainen siirtymä toiseen kaupunkiin.

Kun palasin kirjatapahtumasta Torontosta, meni monta yötä aikaeron takia aivan pipariksi. Mutta on tärkeää pitää rytmistä kiinni silloinkin, kun se ei näytä toimivan. Rytmi palautuu kyllä.”

Antti Tuomainen

Antin kirjailijanuran käännekohta oli Vuoden johtolanka -palkinto vuonna 2011. se avasi tietä kansainväliselle uralle. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Oikeille raiteille ja toimintakykykin parani

”Luulin nuorena, että luovuus on kaoottista ja vaatii vapaat puitteet, mutta paradoksaalisesti sain sen täysin käyttööni säännöllisemmän elämän avulla.

Ennen raitistumistani saatoin selvitä rutiineista, mutta nyt voin tehdä päivistäni enemmän sellaisia kuin toivon. Raitistumisen ja paremman unen myötä toimintakykyni parani niin, että tänä vuonna ilmestyy jo kahdeksas romaanini, Pikku Siperia.

Työni sisältö vaihtelee. Vuosi painottuu kirjoittamiseen heinäkuun loppuun asti ja elokuusta jouluun enemmän markkinointiin ja edustamiseen.

Pidän silti unirytmin lisäksi kiinni myös päivärytmistä: herään seitsemältä, syön aamiaisen, kävelen työhuoneelleni Hakaniemeen ja työskentelen kuuteen asti. Illalla vietän aikaa ystävien ja vaimoni kanssa, saunon, katselen elokuvia ja harrastan liikuntaa. Kymmeneltä syön iltapalan ja sitten menen lukemaan ja nukkumaan.

Päiväunia vältän. Niiden jälkeen olen loppupäivän niin pöpperössä, että tuntuu kuin olisin vetänyt päähäni paksun sukan.”

Hyvien yöunienkin ratkaisu on yksinkertainen

”Kirjan kirjoittamisen salaisuus on paljon yksinkertaisempi kuin nuorena miehenä luulin: päivä toisensa jälkeen istutaan alas ja kirjoitetaan.

Myös hyvien yöunien ratkaisu oli yksinkertainen. Säännöllinen päivärytmi vaikuttaa yöuniin, mitä en nuorempana uskonut.

Valvoessani pelkään sitä, ettei valvominen koskaan lopu. Ennemmin tai myöhemmin saan kuitenkin taas levätä, enkä vaadi itseltäni väsyneenä samaa kuin levänneenä. Kun hyväksyn väsymyksen ja pidän rytmeistäni kiinni, valvominen ei ole maailmanloppu. Pidän itseäni jo melko hyvänä nukkujana, ja se riittää minulle.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 8/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X