Uusilla nivelillä urheilijaksi
Nivelsairaus vei Kirsti Niemelältä kävelykyvyn. Tekonivelleikkaukset tekivät hänestä menestyneen urheilijan, jonka perässä saa nykyään suorastaan kiiruhtaa.
Ihana avanto! Se nielaisi Kirstin kivut ja toi tilalle ystäviä.
Tässä on nyt jokin sekaannus. Kirsti Niemelä, 63, istui lääkäriaseman sohvalla ja luki sihteeriltä saamaansa röntgenlääkärin lausuntoa. Sen oli pakko kuulua jollekin toiselle, sillä tämän henkilön nivelet olivat täynnä kulumia.
Kirsti oli lähtenyt lääkäriin kipeän polven vuoksi. Röntgenkuvista näkyi, että kipua olisi jatkossa tiedossa enemmänkin. Myös toisessa polvessa, selässä ja lonkissa oli kulumia, ja toisen lonkan kiertoliike oli kadonnut kokonaan. Kirsti oli 47-vuotiaana sairastunut nivelrikkoon.
”Olin käynyt hiljattain kävelytestissä, jossa fysioterapeutti kiinnitti huomiota toisen jalkani ulospäin kääntymiseen. Osasin aavistella ongelmia, mutten nivelrikkoa. Tunsin itseni romuksi”, Kirsti muistelee.
Kirsti on pohtinut syitä sairastumiseensa. Nivelrikon taustalla saattaa olla altistavia geenejä, mutta Kirstin suvussa ei ole muita nivelrikkopotilaita. Ylipaino altistaa nivelrikolle, ja sitä Kirstillä vuosituhannen vaihteessa oli.
”Ylipaino ja huonot nivelet aiheuttavat kierteen. Särky haittaa liikkumista ja liikkumattomuus kerryttää painoa. Tosin alkuun niveleni eivät kipuilleet, olin vain tavanomaista väsyneempi.”
Hankaluuksista huolimatta Kirsti osallistui juoksutapahtumiin. Kun meno vähitellen vaikeutui, hän päätti pitää taukoa juoksemisesta. Myös rakas metsänhoito sai jäädä, sillä epätasaisessa maastossa liikkuminen oli mahdotonta.
”Nivelrikko ehti edetä pitkälle ennen kuin lähdin lääkäriin. Syytin liikkumisvaikeuksistani ylipainoa ja itseäni. Myöhemmin päättelin, että lapsuudessa sairastamani riisitauti saattoi altistaa nivelrikolle.”
Liikkuminen vaikeutui vuosien myötä niin, että lääkäri ohjasi Kirstin työkyvyttömyyseläkkeelle. Työn lisäksi elämästä meni vapaus. Jokainen askel oli mietittävä etukäteen. Kaupungilla Kirsti suunnitteli reittinsä niin, että sen varrelle osui tasaisin välein penkkejä, joilla saattoi levähtää.
”Liike on lääkettä nivelrikkoon, mutta talvisin sen annostelu oli vaikeaa. Itku tuli, kun lumipenkat estivät etenemiseni.”
Koti hissittömän kerrostalon kolmannesta kerroksesta oli myytävä. Uusi koti löytyi rivitalosta, ja se varustettiin esteettömäksi Nivelyhdistyksen ohjeiden mukaisesti.
”Kodistani tuli vanhan ihmisen koti ja minusta alta viisikymppisenä vanha.”
Ortopedi kertoi Kirstille tekonivelistä ja Tampereelle valmistuvasta tekonivelsairaalasta. Jos Kirsti jaksaisi odottaa, hän pääsisi sinne potilaaksi.
”Silloisten tekonivelten kestoksi oli laskettu 15 vuotta. Tarvittaessa nivel voitaisiin vaihtaa, mutta vain kerran. Koska minä olin tekonivelpotilaaksi nuori, minua ei haluttu leikata heti.”
Ortopedi kehotti Kirstiä tutustumaan tekonivelleikattujen tarinoihin netissä. Kotona eikä Kirstin työpaikalla sairaalassa ollut 2000-luvun taitteessa nettiyhteyttä, joten Kirsti kävi kirjastossa lukemassa ihmisten tarinoita. Lääkärin mainitsemissa jutuissa kerrottiin nivelrikkoa sairastavista aktiiviliikkujista, jotka olivat saaneet tekonivelleikkauksen ansiosta liikuntakykynsä takaisin.
”Kuvissa nämä ihmiset poseerasivat voittajina tennis- tai golfmaila toisessa ja pokaali toisessa kädessä. Minä en perustanut pokaaleista, halusin vain kävelykykyni takaisin.”
Tekonivelleikkausta Kirsti sai odotella kolme vuotta. Uusi rakkaus tuli eronneen naisen elämään aiemmin.
”En päässyt 50-vuotiaana kunnolla kävelemään, mutta naimisiin pääsin. Pekka huoli minut, vaikka sai odottaa minua hitauteni vuoksi joka paikassa.”
Pekka otti omakseen Kirstin lisäksi tämän harrastuksen, avantouinnin. Kirsti saattoi solahtaa hyiseen veteen kaksikin kertaa päivässä, sillä kylmä helpotti kipuja. Harrastuksesta tuli intohimo. Pari vihittiinkin talviuimareiden majan laiturilla. Hääpuvun sijasta Kirsti oli pukeutunut uimapukuun.
Lonkan tekonivelleikkaus onnistui hyvin. Jo leikkausta seuraavana päivänä Kirsti halusi sairaalasta lenkille. Kivut olivat poissa. Lonkka leikattiin joulukuussa, ja huhtikuussa Kirsti palasi eläkkeeltä takaisin töihin. Polvi operoitiin neljä vuotta myöhemmin.
”Polvileikkausta seuraavat kaksi viikkoa olivat kamalia. Polvea oli pakko liikuttaa, ja se sattui kamalasti. Kivun kesti, kun tiesi, että se oli väliaikaista.”
Kun polven leikkauksesta oli kulunut kaksi kuukautta, Kirsti huomasi nauttivansa taas liikkumisesta. Juoksulenkit saivat vaihtua sauvakävelyyn, vesijumppaan ja -juoksuun, sillä tärähdykset ovat liikaa tulevaisuudessa leikattavalle toiselle polvelle ja lonkalle.
Avantoon Kirsti ei mennyt enää kivun, vaan ilon ja mukavan seuran vuoksi. Toiset talviuimarit saivat houkuteltua hänet osallistumaan avantouintikilpailuihin. Urheilijana Kirsti on kauhonut maailmanmestaruusmittelöissä Lontoossa, Jurmalassa ja Bledissä, Sloveniassa.
”Sain tekonivelet ja muovikassillisen mitaleita – aivan kuten tekoniveltarinoiden sankarit.”
Osat Pekan ja Kirstin välillä ovat vaihtuneet. Kirsti painaa menemään sellaista vauhtia, että mies saa laittaa juoksuksi pysyäkseen vaimonsa perässä.
”Kun kolme vuotta konttasin kävelykyvyttömänä, nyt menen enkä meinaa!” Kirsti nauraa.
Viva 3/2016
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti