Yhteisasuminen on Maijan ja Hilkan juttu – ”Asumme yhdessä niin pitkään kuin voimme ja kumpikin on tyytyväinen”
Hilkka Salasmaa ja Maija Kääntä ovat jakaneet asunnon jo yli kaksikymmentä vuotta. Yhteisasuminen sujuu toista kunnioittaen.
Maija (oik.) asuu Hilkan alivuokralaisena. Huoneessaan Maijalla on kaikki, mitä hän tarvitsee.
Yhteisasuminen voi näyttää esimerkiksi tältä: Hilkka Salasmaa, 76, ja Maija Kääntä, 65, juovat kahvia viihtyisässä keltaisessa keittiössään Helsingin Länsi-Pasilassa ja syövät Hilkan leipomaa mustikkapiirakkaa.
Hilkan kämppäkaveri Maija ei osaa laittaa ruokaa, mutta hän siivoaa mielellään.
”Hätistelen silloin Hilkan kyläilemään, jotta saan siivota rauhassa. Tykkään käsillä tekemisestä, luon parvekkeesta kesällä keitaan ja olen maalannut huushollin seinätkin”, Maija kertoo.
Hilkka taas pitää kokkaamisesta. Naisilla oli monta vuotta yhteisruokatalous. Muutama vuosi sitten Maijalle iski ”terveysjärkevyys” ja hän pudotti hurjasti painoaan. Silloin naiset menivät enimmäkseen eri leipiin.
”Teen kuitenkin edelleen meille usein viikonlopuksi yhteisen ruoan. Nyt on tarjolla iso kattilallinen hernekeittoa”, Hilkka toteaa.
Pohjoisen yhdistämät kämppäkaverit
Hilkka ei ole koskaan asunut yksin ja Maijakin vain kolme vuotta elämästään. Nykyisessä kodissa, Helsingin kaupungin 73-neliöisessä vuokrakolmiossa, on molemmilla omat huoneet. Maija on teknisesti Hilkan alivuokralainen ja maksaa puolet noin 1 100 euron asumiskuluista kuukaudessa.
Kodissa on enemmän Hilkan tavaroita, mutta se ei vaivaa Maijaa.
”Olen tottunut asumaan muiden kanssa. Poikani kavereita asui kodissamme usein pitkiäkin aikoja, samoin omia ystäviäni. Maksaisin tällä alueella yksiöstä paljon enemmän vuokraa kuin maksan huoneestani. Talouden ja arkisen elämän jakaminen on parasta kimppa-asumisessa”, Maija toteaa.
Lappi yhdistää naisia. Hilkka on kotoisin Sodankylästä, Maija Sallasta. Molemmat ovat tehneet työuransa kirjastossa, Hilkka eduskunnan kirjastossa ja Maija Kansalliskirjastossa.
”Lapissa ei koskaan tiedä, milloin näkee ihmisen seuraavan kerran. Niinpä on parasta tarrautua heti kiinni. Siksi tykkään olla ihmisten kanssa”, Maija sanoo ja nauraa.
Lue myös: Mummojen rohkea ratkaisu – yksiöstä tehtiin ystävysten kimppakämppä! ”Kaksin asuminen on paljon hauskempaa – ja edullisempaa”
Yhteisasuminen säästää kukkaroa
Hilkka ja Maija tapasivat vuonna 1993, kun Rovaniemellä asunut Maija sai Hilkan luota kortteerin muutaman kuukauden koulutusjakson ajaksi.
”Esikoiseni huone oli jäänyt tyhjäksi, ja Maijan maksama vuokra kevensi yksinhuoltajan taloutta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se oli aika vaatimaton vuodesohvamajoitus”, Hilkka pohtii.
Myöhemmin Maija sai Helsingistä vakituisen työpaikan ja asui väliaikaisesti yksiössä Kalliossa. Taas Hilkalla oli tarjota huone Maijalle, sillä enää vain hänen nuorimmaisensa asui kotona, hänkin jo lähtökuopissa.
”Tuumailin asuvani tässä hetken, mutta hetki venyi, ja nyt on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta. Yhteisasuminen toimii, enkä haluaisi maksaa asumisesta tolkuttomia summia.”
”Emme kyllästy toistemme seuraan”
Maija esittelee huoneensa, joka on täynnä elokuvajulisteita ja tauluja.
”Iän myötä olen yhä enemmän omassa huoneessani. Kirjoitan, maalaan tai olen läppärillä. Rakkaimpia tavaroitani ovat vinyylilevyt, kirjat, julisteet ja taulut. En keksi, mitä minulta puuttuisi.”
Hilkka viihtyy keittiössä ja olohuoneessa, jossa on iso kirjahylly ja molemmille mukavat nojatuolit lukemista varten.
”Olemme Maijan kanssa erilaisia, mutta teatteri, elokuvat, taide ja kirjallisuus yhdistävät. En kävisi niin paljon elokuvissa ja teatterissa ilman Maijaa. Emme kyllästy toistemme seuraan, koska meillä on sekä yhteisiä että omia kavereita. Usein saa olla yksinkin kotona.”
Kumpikaan ei koe häiritsevänsä toista. Hilkalla käy paljon sukulaisia kylässä: hänellä on kolme poikaa, neljä lastenlasta ja vuodenikäinen lapsenlapsenlapsi. Maijan poika asuu Rovaniemellä.
Kun Hilkalle tulee vieraita, Maija saattaa lähteä pyöräilemään tai elokuviin – tai yhtä hyvin hän voi olla kotona.
Yhteisasumisen edelläkävijät
Toisen kunnioitus on kimppa-asumisessa tärkeää. Hilkka kokee olevansa monissa asioissa joustavampi, koska ”hän on sen luontoinen”. Hän arvostaa Maijan monia taitoja.
”Maijalla on aina tavarat paikallaan, ja hän osaa myös tietokonehommat. Hän on meidän rappumme kaikkien mummojen it-tuki.”
Hilkka ja Maija sanovat olevansa yhteisöllisyyden edelläkävijöitä, sillä ”mummokommuuninsa” lisäksi he ovat perustaneet taloyhtiölle ”tätimatkat”.
”Meitä on tässä talossa viisi kulttuuritätiä, ja yhdellä on auto ja ajokortti. Käymme päiväreissuilla kesäteatterissa pari kertaa kesässä.”
Hilkka miettii, onko taloustöistä jo liian paljon kääntynyt Maijan kontolle, koska hän nuorempana on fyysisesti paremmassa kunnossa.
”Emme ole vielä syvällisesti pohtineet vanhuuttamme. Asumme yhdessä niin pitkään kuin voimme ja kumpikin on tyytyväinen. Toki eteen voi tulla tilanteita, joissa joudumme tekemään isoja ratkaisuja”, Hilkka sanoo.
Molempien lapset ovat tyytyväisiä äitiensä asumismuotoon.
”Olen usein ajatellut, että olisi kamalaa asua yksin. On ihana turvatekijä, että meitä on taloudessa kaksi. Emme ole koskaan yksinäisiä”, Hilkka kiittää.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/2024.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti