Elävätkö hyvikset ja pahikset ikuisesti? Tutkimus paljasti, että ihmisten käsitys elämästä tuonpuoleisessa on kaksijakoinen
Toteutuuko oikeudenmukaisuus kuoleman jälkeen – pääsevätkö hyvät sielut hyvään paikkaan?
Vaikka tieteellisessä maailmankuvassa ei ole sijaa ajatukselle kuolemanjälkeisestä elämästä, se ei estä ihmisiä uskomasta siihen. Vailla uskonnollista vakaumustakin monilla on ”kansankäsityksiä” elämästä tuonpuoleisessa.
Nyt psykologit Pohjois-Carolinan yliopistosta ovat selvittäneet, millaisia nämä käsitykset ovat. Millaisista ihmisistä tulee kuolemattomia ja millaisissa olosuhteissa he elävät?
Tutkimuksen vapaaehtoiset vastaajat edustivat monia eri uskontoja ja ateisteja.
Tulokset paljastivat, että ihmisten käsitys elämästä tuonpuoleisessa on mielenkiintoisella tavalla kaksijakoinen: jos kaipaat kuolemattomuutta, kannattaa olla joko todella hyvä tai todella paha.
Kun ihmisiä esimerkiksi pyydettiin arvioimaan erilaisten historiallisten henkilöiden kuolemattomuutta, natsidiktaattori Adolf Hitler ja ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King olivat enemmän kuolemattomia kuin neutraalimmat ilmailun uranuurtaja Amelia Earhart ja pop-taiteilija Andy Warhol.
Vangiksi vai vapauteen?
Hyvällä ja pahalla oli ihmisten käsityksissä kuitenkin seurauksensa.
Hyvien ajateltiin siirtyvän ajattomaan tilaan ja elävän vapaudessa. Pahojen taas arveltiin olevan jollakin tavalla tietyn paikan, kuten ojan, luolan tai rakennuksen vankeja.
Kun ihmiset lukivat tarinan henkilöstä, jonka sielu kuoleman jälkeen siirtyi avoimeen ympäristöön, kuten vuorten huipulle tai tundralle, heidän ajateltiin olleen elämässä hyviä. Jos heidän sielunsa taas joutui rajattuun paikkaan, he olivat olleet elämässä pahoja.
Tutkijoiden mukaan käsitykset heijastavat ihmisten uskoa oikeuden toteutumiseen: hyvät sielut pääsevät hyvään paikkaan vapaudessa, pahat joutuvat pahaan paikkaan vankeuteen.