Pakolaistulva odotettavissa eteläiseltä pallonpuoliskolta – Ilmaston lämpenemisellä katastrofaaliset seuraukset

Ilmastotutkijoiden planeetan painoinen pääviesti kuuluu, että maailman lämpenemisen tulisi pysyttäytyä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti alle 1,5 celsiusasteessa. Näin estettäisiin vakavimmat tuhot.

Mikäli toimenpiteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eivät toteudu, voi maailma lämmetä keskimäärin jopa neljällä asteella – pahimmillaan jo 2060-luvulla. Suomessa tämä tarkoittaisi noin kuuden asteen lämpötilan nousua.

Neljän asteen lämpeneminen aiheuttaisi katastrofaaliset seuraukset. Joidenkin arvioiden mukaan näin paljon lämmennyt maailma pystyisi elättämään kunnolla vain noin miljardi ihmistä. Tilanteen vakavuus hahmottuu väestöennusteiden kautta, joiden mukaan maailman väkiluku olisi jo vuonna 2050 noin yhdeksän miljardia.

Neljä astetta ei olisi suinkaan lämpenemisen päätepiste, sillä hyvin todennäköisesti maailma lämpenisi edelleen seuraavien vuosisatojen aikana.

”Suuri riski on siinä, että keskilämpötilan kohotessa lähemmäs neljä astetta saatetaan ylittää luonnon niin sanottuja ”tipping pointseja” eli kriittisiä pisteitä, joiden saavuttamisen jälkeen lisälämpenemistä ei enää voitaisi estää”, sanoo Sitran strategia ja ennakointi -yksikön johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti.

Esimerkiksi jos jäätiköt sulavat, niiden alta paljastuu tummaa maata, joka ei lumen ja jään tavoin heijastakaan lämpöä pois. Tai jos pohjoisen tundran alla oleva maaperä sulaa, maaperään sitoutunut metaani pääsee lämmittämään ilmastoa lisää.

”Emme myöskään tiedä, mitä käy merivirroille. Jos esimerkiksi Golf-virta ehtyy, emme tiedä tarkasti, mitä siitä seuraisi. Turhaan ei lämpenemistä haluta rajoittaa puoleentoista tai kahteen asteeseen”, Lahti sanoo.

Pohjoinen elättää

Neljä astetta lämpimämmässä maailmassa ihmiskunnan elämänlanka voi olla kiinni pohjoisesta pallonpuoliskosta.

Pohjoisimmat vihreät maa-alueet olisivat tuolloin täynnä kompakteja kaupunkeja, jotka tarjoaisivat suojaa suurelle osalle maailman väestöstä.

Pohjois-Kanadassa, läntisessä Grönlannissa, Skandinaviassa sekä Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa sateet olisivat runsaita, joten näillä alueilla pitäisi yrittää kasvattaa suurin osa maailman viljelykasveista. Pohjoiskolkkien tuottamat sadot olisivat myös satojen miljoonien ilmastopakolaisten elinehto.

Kasvinjalostuksen ja geenimuuntelun ansiosta kasvien kestävyys erilaisia sääoloja kohtaan olisi nykyistä parempi. Myös monia aiemmin unohdettuja tai vähemmän käytettyjä viljelylajikkeita otettaisiin uudelleen käyttöön, koska kasvien monipuolinen geenikanta vähentäisi tuholaisten aiheuttamia ongelmia.

Arktisille alueille tyypilliset ekosysteemit, kuten tundra, antaisivat tilaa lämpimämpään ilmastoon tottuneille metsätyypeille.

Pohjoisessa metsien kasvu lisääntyisi, ja Euroopan eniten kaupallisesti hyödynnetty puulaji kuusi valtaisi lisää elintilaa myös Suomessa.

Etelä-Suomen pelloilla kasvaisi uusia lajikkeita, kuten maissia. Suomalaisten maanviljelijöiden vitsauksena olisivat kuitenkin etelästä saapuneet tuholaiset sekä lisääntyneet loiset, kirvat ja kuoriaiset.

Myöskään läntinen Etelämanner ei olisi enää jäinen ja asumaton. National Geographic uutisoi toukokuussa 2017, että aiemmin vähentyneet sammalkasvit ovat kasvaneet siellä tavallista enemmän viimeisten viiden vuosikymmenen aikana.

Kärventynyt etelä

Myös etelämpänä tapahtuisi suuria muutoksia.

Aavikoitumisen takia asumiskelvottomiksi alueiksi muuttuisivat muun muassa Etelä-Eurooppa, lähes koko Afrikka, suuri osa Etelä-Aasiaa, Etelä- ja Länsi-Yhdysvallat sekä suuri osa Etelä-Amerikan pohjoisosista.

©ISTOCK

Keski-Euroopassakin kesäajan kuumuus koettelisi sietokykyä, esimerkiksi Sveitsissä lämpötila kohoaisi ajoittain lähelle 50 celsiusastetta. Alpeilla lumi ja jää sulaisivat, ja alue muistuttaisi lähinnä kivistä kuumaisemaa. Monet joet Euroopassa kuivuisivat.

Lähes puolet maailman viljelyalueista kärsisi kuivuudesta, ja noin puolet ihmisistä asuisi vesipulasta kärsivissä maissa.

Vedestä tulisi kallis kauppatavara, jonka markkinoita hallitsisivat monikansalliset yhtiöt. Vettä kuljetettaisiin pitkiä matkoja sekä kierrätettäisiin niin kaupungeissa, teollisuudessa kuin viljelyksilläkin.

Laidunmaiden kuivuessa ja rehun hinnan noustessa liha ja maito muuttuisivat useissa maissa luksuselintarvikkeiksi. Suhteellisen edullisia proteiininlähteinä olisivat hyönteiset, palkokasvit ja levätuotteet.

©ISTOCK

Aavikoitumisen myötä kuolevasta kasvillisuudesta alkaisi vapautua ilmakehään hiilidioksidia, ja hiilen sidonta lakkaisi. Näiden alueiden ekosysteemit muuttuisivat hiilen nieluista hiilen lähteiksi.

Radikaalisti lämmennyt ilmasto lisäisi myös haihduntaa, jonka myötä sateet lisääntyisivät. Ne eivät kuitenkaan jakautuisi tasaisesti, vaan osa ennestään kosteista alueista olisi entistä rankempien sateiden armoilla, kun taas monilla ennestään kuivilla alueilla kuivuus pahenisi.

Esimerkiksi Kiinan, maailman suurimman riisin, vehnän ja maissin tuottajan, maatalous romahtaisi. Sen olisi syötettävä yli miljardi ihmistä kahdella kolmasosalla nykyisestä sadosta.

Koska monsuunisateet vähentyisivät ja sitä myöten riisisadot kuihtuisivat, mittavia nälänhätiä käynnistynyisi myös Kaakkois-Aasian alueella.

Meren syömät

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyisivät mannerten lisäksi katastrofaalisesti myös merissä.

Merenpinta nousisi maailmassa keskimäärin noin metrin vuosisadan loppua kohti. Myöhempinä vuosisatoina lukemat olisivat useita metrejä. Manneralueiden sulavien jäätiköiden ohella merenpintaa nostaisi yksistään myös veden lämpölaajeneminen.

Maapallon pyörimisliikkeen ja painovoiman takia valtamerien merenpinta ei nouse tasaisesti kaikkialla.

Merenpinta nousee yleensä eniten niillä alueilla, jotka sijaitsevat kauimpana sulavista jääalueista. Tämän takia merenpinnan nousu olisi nopeinta Tyynenmeren ja päiväntasaajan alueilla, jotka sijaitsevat kaukana jäätiköistä.

Kohonneen merenpinnan myötä useat väkirikkaat rannikkoalueet menetettäisiin kokonaan. Kymmenet miljoonat ihmiset poistuisivat esimerkiksi Alankomaista, Pakistanista, Etelä-Intiasta, Indonesiasta ja Bangladeshista.

Useat suurkaupungit, kuten Lontoo, New York, Sydney, Rio de Janeiro, Durban ja Mumbai, hukkuisivat veden alle.

©ISTOCK

Meri söisi myös kokonaisia Tyynenmeren saarivaltioita, koska monet niistä ovat vain metrin tai pari merenpinnan yläpuolella.

Todennäköisesti ainakin pieni osa Tyynenmeren asukkaista voisi muuttaa kelluville asuinsaarille. The New York Times uutisoi tammikuussa 2017, että Ranskan Polynesia on hyväksynyt alustavasti suunnitelman kelluvien asuinsaarien rakentamisesta.

Merenpinnan nousu lisäisi rannikkovaltioiden tulvia, myrskyjä, eroosiota ja pohjaveden suolaantumista. Merten lämpeneminen aiheuttaisi myös merenpohjassa tai ikiroudan alla sijaitsevan metaanin nopean vapautumiseen, joka lämmittäisi ilmastoa entisestään useilla asteilla.

Pakolaisaaltojen paine

Ilmaston lämmetessä neljä astetta ylitettäisiin monilla alueilla yhteiskuntien ja ihmisten kyky sopeutua muutoksiin. Vaikutukset olisivat pahimpia köyhimmissä ja haavoittuvimmissa maailmankolkissa, joissa on vähiten institutionaalista, teknologista ja tieteellistä kapasiteettia sopeutumiseen.

Kehittyneimmissäkin maissa esiintyisi levottomuuksia etenkin siksi, että peruselintarvikkeita olisi ajoittain hankala saada. Resursseja ja teknologiaa pitäisi suunnata yhä enemmän turvallisuuden takaamiseen sekä kodeissa että työpaikoilla.

Ilmastonmuutos käynnistäisi satojen miljoonien ihmisten kansainvaellukset kohti pohjoisia alueita. Suomi olisi satumainen paratiisi miljoonille maahan haikaileville ilmastopakolaisille.

”Alamme todistaa ilmastopakolaisuutta. Luuletteko, että siirtolaisuus on nyt haaste Euroopalle? Odottakaa, mitä tapahtuu, kun tulee pula vedestä tai ruoasta, tai kun heimot taistelevat elintilasta selviytyäkseen”, kiteytti Yhdysvaltain entinen ulkoministeri John Kerry vuonna 2015.

Muuttoliikkeiden hallinta tai ohjailu olisi todennäköisesti erittäin vaikeaa, Vesa-Matti Lahti arvioi.

Hänen mukaansa neljä astetta lämmennyt maailma olisi poliittisesti epävakaa mahdollisesti myös nykyisissä teollisuusmaissa niin Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.

”Entä jos niistäkin halutaan muuttaa pohjoisemmaksi? Tultaisiinko myös sieltä ehkä voimalla tänne, jos täällä olisi tilanne selkeästi parempi? En tiedä.”

Lähteitä: IPCC; Ilmatieteen laitos; Sitra: Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?; Bigthink.com.