Luonto herää kevääseen ja muuttolinnut palaavat - Joko olet huomannut nämä kevään ensimerkit lähiluonnossasi?
Ilmojen lämmetessä ja päivän pidentyessä luonto herää kukoistukseensa.
Laulujoutsenen laskeutuminen merenlahdelle on yksi varhaisimmista ja varmimmista kevään merkeistä. © Kari Hirvo/Otavamedian arkisto
Ne ovat täällä taas – kevään ensimerkit! Laulujoutsenpari on palannut merenlahdelle. Joutsenet lipuvat matalassa vedessä rinnakkain ojennellen pitkiä kaulojaan. Äkkiä koiraan pää painuu veteen ja koko lintu kellahtaa nurin. Vain valkoinen pyrstö vipattaa pinnalla kunnes lintu keikahtaa takaisin pystyyn.
Seuraavaksi kellahtaa naaras. Hyisen veden alta löytyy vesikasveja syötäviksi.
Suomen kansallislintu laulujoutsen on yksi keväällä Suomeen ensimmäisinä palaavista muuttolinnuista. Joutsenpari viettää koko elämänsä yhdessä ja se myös pesii yleensä samoilla paikoilla.
Joutsenparin saapuminen lahdelle on ensimmäisiä kevään merkkejä. Vanhat tutut ovat tulleet takaisin.
Kukkijoiden kärkeä
Maaliskuu lasketaan kalenterissamme ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi. Terminen kevät taas käynnistyy, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin 0-asteen yläpuolelle.
Lauhoina talvina sää voi olla Etelä-Suomessa keväistä jo tammi- ja helmikuussa. Maan keskivaiheilla kevät on alkanut aikaisimmillaan ennen maaliskuun puoliväliä ja Lapissakin jo huhtikuun alussa. Myöhäisimmillään kevät on Etelä-Suomessa alkanut vasta huhtikuun puolivälin jälkeen ja Lapissa kevättä on saatu pisimmillään odottaa toukokuun puoliväliin asti.
Kun kevät koittaa, kasvukausi pääsee käyntiin.
Yksi kevään aikaisimmista kukkijoista on paju, mikä kukkii jo ennen kuin se kasvattaa lehtensä.
Valkoisena ja pörröisenä silmustaan ulos pullistuva pajunkissa ei ole pajun kukka, vaan nuppu, joka on työntänyt suojakarvansa näkyviin.
Paju kukkii vasta, kun pajunkissoihin ilmestyy keltaisia heteitä tai vihreitä emejä. Kaksikotisista pajuista keltaisia heteitä kukkiva puu on uros ja vihreitä emiä kukkiva naaras.
Sitruunaperhonen on asettunut pajunkissan turvonneeseen hedekukintoon imemään mettä. © Kari Hirvo/Otavamedian arkisto
Toukokuussa koivikon katveessa kasvavat valkovuokot puhkeavat täyteen kukkaansa. © Tommi Tuomi
Pörinää ja piruetteja
Ensimmäinen pajunkukassa pörisevä kukkimaanon kuningatar. Kannonkolojen ja ojanpenkkojen pesissään talven yli selvinneet kimalaiset ovat kaikki kuningattaria. Horroksestaan havahtunut kuningatar imee kukista mettä ja kerää siitepölyä takajalkojensa keltaisiksi palloiksi pullistuviin vasuihin.
Kukasta kukkaan siirtyessään kuningatar kuljettaa siitepölyä hedekukinnoista emikukintoihin, minkä ansiosta paju pystyy lisääntymään. Kuningatar saa puolestaan pajusta ravintoa, jota se tarvitsee muniakseen munia, joista kehittyy pesän työläis-, kuhnuri- ja seuraavan sukupolven kuningatarkimalaiset.
Kun kevät on huhtikuussa päässyt alkuun, se etenee nopeasti. Aurinko lämmittää päivä päivältä enemmän. Sitruunaperhonen kieppuu piruetteja ilmassa. Pientareilta pilkistävät leskenlehdet.
Keväällä keltainen on uuden alun väri.
Pientareilla pilkottavat leskenlehdet ovat kuin varsistaan hymyileviä pieniä aurinkoja. © Otavamedian arkisto
Koiraskyy on noussut pesästään lekottelemaan kivelle. Kun kyy on luonut nahkansa, se alkaa valmistautua käärmeiden painiin. © Kari Hirvo/Otavamedian arkisto
Sähinää ja kuhinaa
Huhtikuussa etelänpuoleiset rinteet ovat jo paljastuneet lumen alta. Ruskeat, ylivuotiset heinät makaavat lakoon painuneina maata vasten. Kuiva varvikko kahisee saappaiden alla.
Matalalla kivellä lekotteleva kyy säpsähdyttää, vaikka sahateräkuviota selässään kantavan, maamme ainoan myrkyllisen käärmeen on nähnyt monta kertaa aiemminkin.
Kyyt horrostavat vuoden kylmimmät kuukaudet talvipesissään, joissa saattaa olla yhdessä ja samassa sykkyrässä jopa satoja käärmeitä. Ensimmäisinä pesistään lähtevät koiraat ammentamaan auringosta lämpöä ja energiaa kyetäkseen saalistamaan ja lisääntymään.
Kun myös naaraat nousevat esiin, kyyt luovat nahkansa, minkä jälkeen koiraat käyvät käärmeenpainin siitä, kuka saa hedelmöittää naaraan. Yhteen kietoutuneet kyyt koettelevat voimiaan kunnes toisen pää painuu maahan ja toisen nousee pystyyn.
Se on voittaja.
Aistiessaan leukaluillaan ihmisen askeleen tärinän, kivellä lekotteleva, heikosti näkevä ja miltei kuuro kyy nostaa päätään ja kaksihaarainen kieli käy pitkien kulmahampaiden välissä. Käärme sähisee. Kun askeleet loittonevat, kyy painuu taas kerälle ja antaa auringon lämmittää nahkaansa.
Varjopaikoilla kuusten siimeksessä maa on vielä märkää. Metsä on tumma ja hiljainen. Havut ja pihka tuoksuvat. Aukean reunassa, vanhaa ja kuhmuraista petäjää vasten korkealle nousevan muurahaiskeon pinnalla kuhisee jo. Kun talven vauriot on korjattu, alkaa taas rakentaminen.
Keko kasvaa neulanen neulaselta yhtä korkeammaksi.
Hiljaisuuden rikkoo terävä naputus. Käpytikoilla on jo kiire kovertaa haavanrunkoon kolo. Pesä on saatava äkkiä valmiiksi.
Käpytikka on löytänyt itselleen sopivan pesäpuun. Pian alkaa nokka naputtaa. © Kari Hirvo
Kieppumista ja kutinaa
Kiurun liverrys on pitkä, pulppuava ja polveileva. Lintu kuulostaa huilulta. Se on ilon ääni.
Pienen linnun siivet käyvät tiuhaan, ja kiuru näyttää nousevan suoraan ylös, kunnes se on vain piste kirkkaan sinisellä taivaalla.
Toukokuun alussa kiurulla on jo pesä pellonpientareen heinikossa. Naaras hautoo, koiras saalistaa naaraalle hyönteisiä ravinnoksi, lentää ja livertää.
Linnun ilo ja huolettomuus on tarttuvaa. Aurinko lämmittää poskipäitä ja kevät täyttää hetken. Askeleet kevenevät, ja jokainen askel vie yhä lähemmäksi kesää.
Töyhtöhyypän ääni on naukaisu ja lento kieppumista. Oraasta jo vihertävän pellon yllä töyhtöhyypän lentämät silmukat ovat jyrkkiä ja nopeita. Töyhtöhyyppä on kevään lentäjä-ässä.
Varhaisimmillaan maaliskuussa Länsi- ja Etelä-Euroopasta palanneet töyhtöhyypät pesivät huhtikuussa. Kun poikaset ovat kuoriutuneet ja lähteneet pesästään, aikuiset linnut alkavat suunnata kohti talvehtimisalueitaan jo toukokuussa.Töyhtöhyypän kesä voi loppua ennen kuin se on alkanutkaan.
Valkovuokot ovat valloittaneet metsän reunasta koivikon. Vuokkojen kukkimisaikaa sanotaan metsän kevätaspektiksi. Se tarkoittaa sitä aikaa keväästä, kun puiden lehdet eivät vielä varjosta metsänpohjaa.
Täydessä kukassaan vuokot näyttävät hymyilevän. Valkovuokkojen hennot varret katkeavat napsahtaen kynnellä painamalla. Kimppu on äkkiä kasassa. Pehmeät lehdet painuvat sormille ja peukalonsyrjään. Kukkaset kutittavat.
Lentäjä-ässä töyhtöhyyppä on laskeutunut pellolle hakemaan itselleen sopivaa pesäpaikkaa. © Otavamedian arkisto
Tuoksuja ja tragedioita
Yhdessä yössä maisemaan voi tulla vihreä vivahde. Kevät ottaa pitkän harppauksen eteenpäin, kun koivut nousevat hiirenkorville.
Rauduskoivu puhkeaa lehteen hieskoivua aiemmin. Sen lehti on kolmiomainen ja suippokärkinen.
Hieskoivun lehti on rauduskoivua pyöreämpi. Sen reunan sahalaita on epätasaisempi kuin rauduskoivulla.
Rauduskoivu myös kukkii noin viikkoa ennen hieskoivua. Koivujen kukat sijaitsevat norkoissa, joista hedenorkot ovat pitkiä, harvoja ja roikkuvat alaspäin. Eminorkot ovat lyhyitä, tiiviitä ja kasvavat pystyasennossa.
Norkoista tuulessa irtoava kellertävä siitepöly muodostaa pieniä kellertäviä pilviä koivun oksien lomaan ja ympärille. Heleän sateen jälkeen siitepöly painuu maahan ja ilma on raikastuu.
Koivuissa on jo kesän tuoksu.
Koivujen katveessa käenkaali on avannut valkoiset kukintonsa ja keltaiset kullerot hehkuvat pitkissä varsissaan. Suruvaippa levittää heinikossa suuret, reunoiltaan valkoiset ruskeat siipensä ja nousee lentoon. Käki kukkuu.
Käkikoiras on kultakurkku. Naaras saattaa olla muninut jo yhden munan leppälinnun pesään. Kun käenpoikanen kuoriutuu, se sysii leppälinnun munat tai poikaset pesästä maahan. Käenpoikasesta tulee väärän emon ainoa poikanen.
Käenkaali ihastuttaa siroilla kukillaan. © © Riikka Hurri/Kuvaryhmä/SKOY
Tanssia ja kasvua
Rantavedessä pirskahtelee. Pitkäjalkaiset vesimittarit poukkoilevat veden pinnalla, kääntyilevät ja vilistävät painaen veteen pieniä kuoppia, jotka painuvat umpeen karvaisten jalkojen noustessa.
Vesimittari soutaa keskimmäisillä raajoillaan ja ohjaa liikkumista takajaloillaan. Parvessa säntäilee pienempiä sirittäjiä, toukkia, joita kutsutaan nymfeiksi. Veteen jää hetkeksi vana, kun toukka kiertää jalkojaan ojennellen ympyrää. Nymfi tanssii.
Mainingit kimaltelevat auringossa. Veden läpi kuultavissa kivissä hulmuaa vihreä ahdinparta.
Hieman etäämpänä laulujoutsenpari soutaa kolmen poikasensa kanssa. Poikaset ovat emolintujaan tummempia ja pörröisiä, mutta nekin osaavat jo kellahtaa nokalleen hamuamaan pinnan alta syötävää.
Lyhyt kesä on alussa.
Kun lahti alkaa kesän jälkeen jäätyä ja poikaset ovat jo täysikasvuisia, joutsenpari liittyy lajitovereidensa auraan ja suuntaa taas kohti etelää. Mutta vain palatakseen ensi keväänä takaisin.