Liito-orava tulee nyt kaupunkiin - Tämä muutos pakottaa oravan urbaaniksi

Vaikka liito-oravan uhanalaisuusluokitusta on laskettu ja niitä näkee nykyisin myös kaupungeissa, lajin yksilömäärä vähenee yhä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vaikka liito-oravan uhanalaisuusluokitusta on laskettu ja niitä näkee nykyisin myös kaupungeissa, lajin yksilömäärä vähenee yhä.
Teksti:
Ville Vanhala

Oletko nähnyt liito-oravan pyrähtävän kerrostalon pihakuusen latvasta toiseen? Se ei ole nykyisin lainkaan mahdotonta.

Yleensä varttuneissa kuusivaltaisissa sekametsissä elävä liito-orava on alkanut urbanisoitua.

Laajojen, yhtenäisten metsäalueiden vähentyessä liito-orava on alkanut hakea itselleen uusia elinalueita.

”Jos kaupunkialueella on liito-oravalle soveltuvia metsiköitä, liito-orava voi asettua hyvinkin lähelle asutusta”, kertoo filosofian tohtori Sanna Mäkeläinen.

”Liito-oravia on tavattu esimerkiksi Kuopion, Jyväskylän, Tampereen ja Espoon kaupunkimetsiköistä.”

Silmälläpidettävä laji

Liito-orava ei enää ole Suomessa uhanalaisten lajien listalla, vaan liito-orava luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi.

Liito-orava on kuitenkin suojeltu EU:n luontodirektiivin ja kansallisen luonnonsuojelulain perusteella.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää, ja liito-oravan elinalueilla on kielletty toimenpiteet, jotka voivat heikentää lajin säilymistä alueella.

”Vuonna 2006 suoritetun laskennan mukaan Suomessa eli 143 000 liito-oravanaarasta. Vaikka vastaavia laskentoja ei ole tehty, kannan tiedetään olevan yhä laskemaan päin”, kertoo Mäkeläinen, jonka tohtorin väitöskirja käsitteli sitä, miten ihmisen muokkaamat maisemat vaikuttavat liito-oravaan ja sen liikkeisiin.

”Liito-orava on yöaktiivinen laji, mikä voi vähentää sen altistumista esimerkiksi kaupunkiympäristön melulle.”

Pitkiä taivalluksia

Liito-oravat pesivät enimmäkseen entisissä tikkojen pesäkoloissa, mutta liito-orava voi asettua myös pönttöön. Liito-oravan ravinto muodostu puiden lehdistä ja talviaikana etenkin lehtipuiden kukinnoista.

”Haapa on liito-oravalle ihanteellinen pesäpuu, ja liito-orava käyttää myös ravintonaan haavanlehtiä”, Mäkeläinen kertoo.

Liito-oravanaarailla on jopa kuuden hehtaarin laajuinen reviiri, ja naaraiden reviirit ovat erillään toisistaan. Koiraiden elinalueet taas saattavat pitää sisällään useita naaraiden reviirejä.

”Koska kaupunkialueiden metsät ovat pirstoutuneita, liito-orava joutuu ravintoa hakiessaan liikkumaan pitempiä matkoja kuin yhtenäisessä metsässä.”

Määrä ei kasva

Kaupunkialueella liito-orava joutuu myös liikkumaan ympäristöissä, jotka eivät ole sille luontaisia.

”Asuntoalueiden istutetut puurivistöt voivat hyvinkin olla liito-oravan kulkureittejä.”

Liito-oravan levittäytyminen urbaaniin ympäristöön voi selittyä osittain sillä, että kaupunkimetsiköt eivät ole yhtä käsiteltyjä kuin talousmetsät.

”Kaupunkien virkistysalueilta löytyy liito-oravalle soveltuvia varttuneita metsiä suojaisine kuusikkoineen”, Mäkeläinen kertoo.

Liito-oravan levittäytyminen kaupunkeihin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että liito-oravien määrä lähtisi maassamme nousuun. Mäkeläisen mukaan liito-orava pitäisi huomioida vielä nykyistä paremmin talousmetsäalueilla.

”Liito-oravan suojelutason parantamiseksi metsänhoidossa pitäisi jättää nykyistä laajempia varttuneita metsäalueita liito-oravan luontaisten elinympäristöjen ympärille.”

 Tiesitkö?

Liito-orava on selkeästi oravaa pienempi. Liito-oravanaaraat ovat yleensä hieman koiraita suurempia. Liito-oravalla on hopeanharmaa turkki ja pyöreähkö pää. Liitäessään se ojentaa pitkän häntänsä suoraksi.

Liito-orava on hyvin ketterä kiipeilijä, joka harvoin laskeutuu maanpinnalle. Sillä on etu- ja takajalkojen välissä kalvomaisen ihon muodostamat liitopoimut. Enimmillään liito-orava saattaa liitää lähes 80 metriä.

Liito-oravanaaras synnyttää kesäkuun lopulla keskimäärin 2–3 poikasta. Naaras saattaa saada kesässä kaksi poikuetta. Liito-oravan poikasia päätyy petolintujen, etenkin pöllöjen saaliiksi. Myös nisäkäspedot ja kissat verottavat poikasmäärää.

X