Rakkaudesta se rupimanterikin näykkii – Suomen harvinaisimman sammakkoeläimen kosiomenot voivat kestää jopa päiväkausia
Suomen harvinaisin sammakkoeläin elää vain itäisessä Suomessa ja Ahvenanmaalla.
Oletko koskaan kohdannut rupimanteria?
Rupimanteri lienee jo horroksessa.
Maamme harvinaisin sammakkoeläin vetäytyy syksyn myötä kivien ja puunkoloihin ja karikkeeseen, mistä se havahtuu vasta seuraavan vapun tienoilla saalistamaan ravinnokseen kotiloita, selkärangattomia ja muita pieneliöitä.
Hyvin harva on koskaan edes nähnyt myös rupiliskoksi kutsutta rupimanteria, koska laji elää maassamme ainoastaan Ahvenanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa.
Erittäin uhanalaisen rupimanterin lukumäärästä maassamme ei ole tehty edes varovaisia arvioita.
”Lajin levinneisyydestäkään ei ole tarkempia tietoja. Havainnot ovat viime vuosina lisääntyneet, mikä johtuu siitä, että rupimanteria on jo osattu etsiä”, kertoo tutkija Päivi Sirkiä Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Maalta veteen – rupimanteri on paikkauskollinen
Itäisessä Suomessa elävien rupimantereiden oletetaan kuuluvan venäläiseen rupimanterikantaan. Ahvenanmaalle laji taas on levinnyt Ruotsista.
Sirkiän mukaan rupimanteri voidaan kuitenkin lukea kuuluvaksi maamme alkuperäiseen lajistoon, sillä se on todennäköisesti elänyt Suomessa jo tuhansien vuosien ajan.
Rupimanteri viihtyy rehevillä lehtomaisilla alueilla, lammen tai lampareiden läheisissä metsiköissä.
”Hyvin paikkauskollisena eläimenä rupimanteri pysyttelee koko ikänsä kutuvesistönsä lähettyvillä”, Sirkiä kertoo.
Kutuaikanaan toukokuun tietämillä rupimanterit siirtyvät maalta veteen.
Kutemaan valmistautuvan koiraan selkään kasvaa korkea harja, mikä laskeutuu kudun loppuessa.
”Kutuajan ulkopuolella naarasta ja koirasta on hankala erottaa toisistaan.”
Rupimanteri on komea näky keltaisen mahansa kanssa. istockphoto
Munat piilotetaan lehtien alle
Rupimanterin kosiomenoissa koiras uiskentelee naaraan ympärillä ja näykkii sitä kyljistä. Toisinaan koiras pysähtyy naaraan eteen ja alkaa kaarelle taipuneena leyhytellä pyrstöään.
Kosiomenot voivat kestää päiväkausia ennen kuin koiras asettaa siittiöpakettinsa vesistön pohjalle, mistä naaras poimii sen sisäistä hedelmöitystä varten viemäriaukkoonsa.
Naaras piilottaa hedelmöittyneet munat vesikasvien lehtien alle ja taittaa vielä lehdet munien suojaksi.
Poikaset kuoriutuvat parin kolmen viikon kuluttua munimisesta.
”Muutaman kuukauden ikäisenä ne käyvät läpi sammakkoeläimille ominaisen muodonvaihdoksen ja nousevat pieninä rupimantereina elo-syyskussa vedestä maalle tankkaamaan ravintoa talvehtimista varten”, Sirkiä kertoo.
Rupimanteri suojautuu erittämällä pahanhajuista eritettä
Rupimanteri on osassa Eurooppaa verrattain yleinen eläin. Suomessa rupimanteri elää pohjoisen levinneisyysalueensa äärirajoilla, mutta mahdollinen ilmaston lämpeneminen suosii lajia ja edesauttaa sen leviämistä yhä pohjoisemaksi.
Rupimanterin havaitsemista hankaloittaa vielä se, että yöaktiivisena eläjänä se pysyttelee kutuaikaansa lukuun ottamatta päivisin kolossaan ja lähtee liikkeelle vasta hämärän myötä.
Uhatuksi tullut rupimanteri suojautuu erittämällä iholleen pahanhajuista eritettä.
”Se saattaa olla myös lievästi myrkyllistä, mutta rupimanterista ei ole mitään vaaraa ihmiselle”, Sirkiä kertoo.
Ympäristökeskukset tekevät paraikaa selvitystyötä rupimanterin Suomen manneralueen levinneisyyden ja yleisyyden kartoittamiseksi.
Jos havaitsee tai edes luulee havainneensa rupimanterin, niin havainnosta toivotaan valokuvalla varustettua ilmoitusta Suomen lajitietokeskukseen.
Tiesitkö?
1. Rupimanteri on suurehko salamanterieläin, joka voi kasvaa jopa 17 senttimetrin mittaiseksi. Tumman ja vatsapuoleltaan oranssin ja tumman pilkukkaan rupimanterin ihon pinnassa on selkeitä kyhmyjä.
2. Rupimanterinaaras munii 100–500 kellertävän vaaleaa, läpimitaltaan noin kahden millin munaa, joita ympäröi pitkänomainen hyytelökapseli. Toukat ovat munista kuoriutuessaan vain alle sentin pituisia.
3. Rupimanteri saavuttaa sukukypsyyden kolmen vuoden iässä. Enimmillään Rupimanterin tiedetään eläneen peräti 25-vuotiaaksi asti, mutta luonnossa rupimanterin elinikä jää yleensä alle kymmenen vuoden.