Tutkija: Itämeren hyvää tilaa ei saavuteta vuoteen 2021 mennessä – Maatalouden ravinnekuorman vähentäminen on epäonnistunut

Syken erikoistutkijan mukaan Itämeren hyvä ekologinen tila on vielä kaukana. Tärkeintä tavoitteeseen pääsemisen kannalta olisi vähentää radikaalisti maatalouden ravinnekuormitusta ja ehkäistä ilmaston lämpenemistä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Syken erikoistutkijan mukaan Itämeren hyvä ekologinen tila on vielä kaukana. Tärkeintä tavoitteeseen pääsemisen kannalta olisi vähentää radikaalisti maatalouden ravinnekuormitusta ja ehkäistä ilmaston lämpenemistä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Armi Kauppila

Itämeren suojelukomission Helcomin tavoitteena on ollut saavuttaa hyvä ekologinen tila Itämeressä vuoteen 2021 mennessä. Suomen ympäristökeskuksen Syken erikoistutkija Seppo Knuuttila ei kuitenkaan usko, että tavoite saavutetaan.

”Näyttää siltä, että emme saavuta edes niitä ravinnekuormituksen vähennystavoitteita, jotka ovat edellytyksenä sille, että pääsisimme oikealle polulle kohti Itämeren hyvää tilaa.”

Suomen tulisi vähentää Itämereen tulevaa typpikuormitusta noin 3 000 tonnia ja fosforikuormitusta 350 tonnia vuoteen 2021 mennessä.

”Typpikuormituksen suhteen voi olla, että päästään lähelle tavoitetta, mutta fosforitavoitteesta ollaan vielä aika kaukana. Fosforikuormaa pitäisi kaikki maat huomioiden vähentää Itämeressä vielä melkein kolmannes, jotta päästäisiin tavoitetasolle”, Seppo Knuuttila sanoo.

Etenkin fosforitavoite on hänen mukaansa hankala myös Suomelle.

Maatalous on avaintekijä

Selkein yksittäinen tekijä, jonka takia ravinnekuormituksen vähennystavoitteet ovat vielä kaukana, on Seppo Knuuttilan mukaan maatalous.

”Maatalouden ravinnekuormitusta ei ole onnistuttu vähentämään likimainkaan niin paljon kuin on ollut tavoitteena. Meillä on ollut viime vuosikymmenien aikana monta tavoiteohjelmaa maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi, mutta niissä tavoitteissa ollaan aina epäonnistuttu.”

Knuuttilan mukaan kotieläintuotannon keskittyminen tietyille alueille, kuten Varsinais-Suomeen ja Pohjanmaalle, on myös ongelmallista. Näillä alueilla lantaa syntyy enemmän kuin lähialueiden pelloilla pystytään hyödyntämään. Jos lannoitetta on enemmän kuin kasvit tarvitsevat, ylijäämä huuhtoutuu vesistöihin.

”Jotta tästä ylilannoituksesta päästäisiin eroon, lannan fosfori pitäisi pystyä prosessoimaan niin, että se voitaisiin käyttää Suomen pelloilla laajemmin kuin vain eläintilojen lähialueilla.”

Ilmaston lämpenemisen ehkäisy helpottaisi Itämerenkin tilannetta

Seppo Knuuttilan mukaan ilmaston lämpenemisen ehkäiseminen olisi Itämeren rehevöitymistilanteen kannalta yhtä tärkeää kuin ravinnekuorman vähentäminen.

”Ilmaston lämpeneminen hyvin todennäköisesti kiihdyttää rehevöitymistä ja saattaa myös lisätä ravinteiden huuhtoutumista mereen. Siksi hapettomat alueet, jotka ovat jo ennestään Itämerellä laajoja, saattavat kasvaa edelleen.”

Lämpimään veteen liukenee vähemmän happea. Kaikki syvänteissä happea kuluttavat toiminnot kiihtyvät lämpimässä vedessä, joten fosforia saattaa ilmaston lämmetessä vapautua Itämeren pohjilta entistä enemmän.

Ruokavalio herättää voimakkaita tunteita

Pari vuotta sitten julkaistiin Itämeri-laskuri, jonka mukaan ruokavaliolla on suuri merkitys kuluttajien Itämeri-jalanjäljessä.

”Keskimäärin noin 60 prosenttia suomalaisen ravinnejalanjäljestä muodostuu ruokavaliosta. Liha- ja maitotuotteiden osuus tästä ruokavalion kautta muodostuvasta jäljestä on vähintään kolme neljännestä”, Seppo Knuuttila sanoo.

Suomen peltoalasta jopa 70 prosenttia on eläintuotannon käytössä. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi Knuuttilan mukaan eläinperäisten tuotteiden vähentäminen ruokavaliossa.

”Pystyisimme siten pienentämään ruuantuotannon käytössä olevaa peltoalaa, ja se vaikuttaisi suoraan ravinnehuuhtoutumiin. Peltoalaa voitaisiin tällöin käyttää metsittämiseen, mikä vahvistaisi paljon puhuttua hiilinieluamme.”

Ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että lihankulutuksen vähenemisen vuoksi vapautunut peltoala käytettäisiin metsittämiseen. Knuuttila epäilee, että se saatettaisiin käyttää elintarvikkeiden vientiin.

”Tuettua lihantuotantoa ylläpidettäisiin vientimarkkinoita varten, ja ympäristöhaitat jäisivät meille.”

Lihansyönnin vähentäminen on myös poliittisesti hankala kysymys. Knuuttila huomauttaa, että eduskuntavaalienkin alla huomattiin sen herättävän ihmisissä voimakkaita tunteita.

”On kuitenkin ihan selvä asia, että valtaosa maatalouden kuormituksesta aiheutuu eläinperäisten tuotteiden tuotannosta. Joko suoraan lantaongelman kautta tai sitten välillisesti siten, että suurin osa kasvintuotannostakin palvelee eläintuotannon rehuntarvetta.”

X