Miesten neuvola ja isätyön merkitys

Jaa artikkeli

Mitä jos neuvolassa miehen kohtaisi isätyöntekijä?

Synnärille saapuvaa äitiä saapui ohjeistamaan harteikas ja matalaääninen mieskätilö. Synnytyssalissa viisi rotevaa miestä auttoivat lapsen maailmaan. Imetyksessä ohjeistivat salskeat nuoret miehet ja neuvolassa äidin voinnista ja lapsen terveydestä kiinnostunut miessairaanhoitaja teki notkein sormin muistiinpanonsa terveydenhuollon järjestelmään.

Jos järjestelmä olisi tällainen, miltä äidistä tuntuisi löytää ensimmäisen kerran nainen, jonka kanssa keskustella tuntemuksistaan ja kokemuksistaan?

Esimerkki on tietenkin epäreilu, koska isäksi tulemisen kokemus on ruumiillisesti vertailukelvoton äitiyteen. Raskaus ja synnytys ovat jotain, mitä ei voi reilulla tavalla koskaan verrata muhin vanhemmuuden osa-alueisiin. Mutta tämä on silti hyödyllinen ajatusharjoitus sen ymmärtämiseksi mitä tuore isä voi tuntea törmätessään ensimmäisen kerran isätyöntekijään. Monessa tapauksessa ajatusharjoitus on ainoa, mitä on tarjolla, sillä neuvolajärjestelmässä isätyöntekijä on harvinaisuus ja isien vertaistukiryhmätkin pienentyvien budjettien takia vastatuulessa.

Isätyö luo samaistumiskohteita ja tarjoaa vertaistukea

Törmäsin itse isätyön konseptiin Hesarin uutisoinnin kautta Timo Naapurin pyörittämään Keski-uudenmaan iskät facebookryhmään. Ryhmän tarkoitus on käydä keskustelua ja ajatustenvaihtoa isyyden arjen erilaista tilanteista, isyyteen varustautumisesta ja isyyden arjen vaiheista luottamuksellisesti, toisten isien kesken. Toisin sanoen, ryhmä kiinnostuu isistä jo ennen kuin ongelmat alkavat. Yleensä isät nousevat keskiöön vasta kun ongelmia jo on.

Tällaiselle työlle on huutava tarve ja sen arvo on ilmiselvä. Kysymys taitaa ensisijaisesti olla, mistä löytyisi miehiä tällaisia ryhmiä ylläpitämään ja miten saataisiin miehet kiinnostumaan niistä. Uskon, että kysyntä on olemassa ja haaste liittyy lähinnä tarjontaan. Keskustelin tilanteesta tarkemmin Timo Naapurin kanssa tässä podcast-jaksossa.

Helpoin, jokaisen ulottuvilla oleva ratkaisu tähän ongelmaan on avata keskustelu lähiympäristön isien kanssa ja ehdottaa vaikka yhteistä chattiryhmää. 

Koin itse isäksi tultuani tarvetta päästä puhumaan kokemuksista, havainnoista ja vaikeuksista jonkun itselle merkityksellisen porukan kanssa. Lähipiiristäni löytyi kolme muuta vähän minun jälkeeni isäksi tullutta, joiden kanssa perustimme “Miesten neuvolan”, joka kokoontui erityisesti ensimmäisten lastemme syntymän aikoihin säännöllisesti aamupalalle keskustelemaan kokemuksista, onnistumisista ja vaikeuksista. Vaikka puhunkin näistä aiheista mieluusti myös naisten kanssa, vertaistuella on kuitenkin tietty arvo, jota ei täysin pysty saavuttamaan ilman sitä, että keskustelukumppani olisi kokemuksellisesti käynyt läpi samaa kuin mitä itse olen. Erityisesti näin tuntuu olevan asioiden kanssa, jossa kokijat ovat tietyllä tavalla joko vähemmistössä, tai ainakin keskustelun keskiön ulkopuollella.

Keskustellessa vanhemmuuden vastuun tasaisemmasta jakautumisesta ja peräänkuuluttaessa isien suurempaa vastuunottoa, juuri tällaista vertaistukityötä kannattaisi nostaa esiin. Tällaisen tukemisen kautta minun on paljon helpompi nähdä mitä se vastuunotto tarkoittaa, miten sen kanssa tulee toimeen ja mitä erilaisia selviytymiskseinoja arjen myllyssä pyörimisen tueksi on olemassa. Ennen kaikkea tämän kautta minun on mahdollista kokea kuuluvani ryhmään, ja sillä on vanhemmuuden paineiden keskellä aivan valtavan suuri arvo.

Minä en olekaan näiden ajatusteni kanssa yksin.

X