BMI on ikäloppu läskimittari, josta pitäisi päästä eroon
BMI eli painoindeksi pitäisi kirjoittajan mukaan heittää romukoppaan.
BMI:n sijasta voisi käyttää esimerkiksi vyötärönympäryksen mittaamista. Kuva: Pexels
THL:n Terve Suomi -tutkimus toi kuluneella viikolla ikäviä tietoja suomalaisten ylipainoisten kansalaisten määrästä.
Tutkimuksen mukaan peräti noin 1,2 miljoonan suomalaisen aikuisen painoindeksi ylittää lihavuuden rajan. Tulosten perusteella lihavuus on yleisintä 40–64-vuotiailla: heistä joka kolmas on painoindeksin mukaan lihava.
Tässä kohtaa pysähdyin. Painoindeksi.
Olen kritisoinut BMI:tä eli painoindeksiä lukuisia kertoja X:ssä, entisessä Twitterissä. Viimeisin kritiikkini suorastaan räjäytti X-tilini, sen verran paljon tukea näkemykseni sai.
On vaikea ymmärtää, miksi BMI:tä edelleen käytetään mittarina kansalaisten lihavuudesta, kun sen mukaan olen 89-kiloisena ja tiukkavatsaisena itsekin ylipainoinen.
Lihava en sentään, sillä siihen painoni ei aivan riitä.
Painoindeksi kuvaa painon ja pituuden suhdetta, mutta se ei tunnista millään tavoin kehon lihasmassan määrää. Näin ollen THL:n tutkimuksessakin on luultavasti paljon niitä, jotka on aivan perusteettomasti tilastoitu ylipainoisiksi, jopa lihaviksi.
Lääkärikäynti ihmetytti
Terve Suomi -tutkimus muistuttaa, että vyötärölihavuus on vielä painoindeksilihavuuttakin yleisempää. Voisiko siis jatkossa lihavuuden tunnistaa mittaamalla vyötärön ympäryksen?
Pahimmillaan BMI voi antaa ihmiselle täysin vääristyneen kuvan omasta vartalosta ja kehonkoostumuksesta.
X:ssä eräs julkaisuani kommentoinut kertoi lääkärintarkastuksesta, jossa hän sai lääkäriltä ylipainodiagnoosin, vaikka kantaa kehossaan timmiä lihasta ja varsin vähän rasvaa. Kommentoija ihmetteli, eikö lääkäri näe tilanteen paljailla silmillä. Ilmeisesti ei, sillä BMI oli luotettavampi mittari.
On suorastaan käsittämätöntä, miksi ammattitaitoiset lääkärit eivät kykene arvioimaan henkilön lihavuutta ilman huonosti asiansa ajavaa painoindeksiä. Pahimmillaan BMI voi antaa ihmiselle täysin vääristyneen kuvan omasta vartalosta ja kehonkoostumuksesta.
Erinomainen väline ylipainon toteamiseen olisi laadukas kehonkoostumusmittari, jollainen ei kuitenkaan hintansa puolesta liene potentiaalinen ratkaisu terveyskeskuksiin. Tällaisen laitteen etuna olisi se, että ylipainon ohella se antaisi tietoa myös viskeraalisen eli sisäelinrasvan määrästä. Koholla oleva sisäelinrasvan määrä voi olla terveydellisessä mielessä vielä ylipainoakin suurempi riski.
Rasvaprosentin voi toki mitata myös manuaalisesti, mutta silloin ongelmaksi nousevat ovat mittaajien erilaiset tavat suorittaa kyseinen (pihti)mittaus. Toisin sanoen tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
Niin tai näin, BMI tuskin katoaa mittarina mihinkään. Olen siis jatkossakin ylipainoinen.