En haluaisi enää avata Instagramia

Olen viimeisen parin vuoden aikana huomannut, että sosiaalisen median palveluista etenkin Instagramin käyttö aiheuttaa yhä useammin enemmän negatiivisia kuin positiivisia tuntemuksia.

Tämä on tietenkin ennen kaikkea algoritmien syytä. Niiden ”ansiosta” Insta puskee verkkokalvoilleni sellaista fitness-sisältöä, jota en toivoisi näkeväni. Mutta koska en ole jaksanut opettaa algoritmeja hakemaan mieleisempää sisältöä, jään kerta toisensa jälkeen sellaisen sisällön pariin, jollaisesta haluaisin pysyä mieluiten erossa. Ristiriitaista, eikö vain?

Algoritmien hallitsemassa somemaailmassa en ole varmaankaan ainoa käyttäjä, joka toivoisi Facebookin, Instagramin ja Twitterin ainakin välillä ehdottavan muunlaista sisältöä kuin sitä, jota päivästä toiseen omissa feedeissämme näemme.

Miltä sitten oma Instagramini näyttää? Pääsääntöisesti siltä, että mikään muu kuin pakaroiden esittely, hullulta näyttävien voimailuliikkeiden tekeminen tai jonkin muun sorttinen show-off eli klikkien kalastelu joko ulkonäöllä tai voimatasojen todistelulla ei enää riitä. Pitää olla parempi, vahvempi, nopeampi, kauniimpi ja lihaksikkaampi kuin muut. Sitä näen, kun haen sitä Instagramin ehdottamaa ”mielenkiintoista” sisältöä.

Tämä saa aikuisenkin ihmisen tuntemaan itsensä tämän tästä riittämättömäksi, huonommaksi, laiskemmaksi, heikommaksi ja rumemmaksi. Jos aikuinen ihminen tuntee niin, miltä nuorista mahtaa tuntua? Ulkonäköpaineista on puhuttu vuosikausia, mutta itselleni ne ovat avautuneet toden teolla vasta viime vuosina, pitkälti Instagramin takia.

Instagramin suosittamia sisältöjä katsellessa tulee tunne, että minunkin pitäisi esittää lähes yliluonnollisia kykyjä salilla, altistaa itseni loukkaantumisriskiin tehdessäni hulluilta näyttäviä liikkeitä tai ainakin aloittaa kiellettyjen aineiden käyttö näyttääkseni siltä, miltä muut ikäiseni.

En suostu.

Ja kaikki tämä perustuu siis vain ja ainoastaan algoritmeihin, jotka esittävät minulle lähestulkoon friikkejä.

Minä haluaisin nähdä Instagramissa tavallisten ihmisten tavallista kuntoilua, liikuntaharrastuksia ja treenejä, joissa kaikki ei mene aina parhaalla mahdollisella tavalla. Koska kukaan meistä ei voi aina onnistua, aina näyttää omaa parastaan ja aina näyttää parhaalta mahdolliselta versiolta itsestään.

Instagram antaa kuvan ihmisistä, jotka eivät todellakaan ole armollisia itselleen ja viettävät suurimman osan päivästä peilin edessä. Olisi paljon rauhoittavampaa nähdä enemmän tavallista elämää.

Toivon, että nuoret osaavat suhtautua Instagram-kiiltokuviin sillä asenteella, ettei heidän todellakaan tarvitse yltää samaan tai näyttää samalta. Olen 47-vuotias, enkä ole vielä oppinut.

Olen päättänyt aloittaa taistelun algoritmeja vastaan.