”Kaikki mulle heti nyt” -kulttuuri houkuttelee dopingin käyttöön salilla
Doping ei ole kestävä ratkaisu terveyttä arvostavalle treenaajalle.
Moni nuori treenaaja haluaa tuloksia liian nopeasti. Kuvituskuva. Kuva: Pexels
Olen monesti kiitellyt itseäni siitä, että omaan kärsivällisen luonteen. Nuorena hyväksyin, etten kehity salilla yhtä nopeasti kuin moni kaverini. Silti koskaan mieleeni ei tullut turvautua hormoneihin tai muihin ”kiellettyihin” aineisiin.
Kun aloitin saliharrastuksen 18-vuotiaana lukiolaisena, ei ollut sosiaalista mediaa. Ei ollut Instagramia, joka pursusi ylilihaksikkaita bodareita ja täydellisen vartalon omaavia naisia. Fitness-kulttuuri ei tullut silmille.
Toki ihailimme bodareiden kuvia muun muassa Flex-lehdestä, johon pääsi käsiksi kirjastossa. Lehdessä oli mainoksia lisäravinteista, joita ei myyty Suomessa. Erään kerran, kun koulukaverini lähti vanhempiensa kanssa lomalle jenkkeihin, pyysin häntä tuomaan mukana SuperMass-jauhetta. Tuolloin en vielä tajunnut, että jauheen painoa lisäävä vaikutus perustui lähes puhtaasti valtaisaan sokerimäärään. Se tehosi, sillä vuoden päästä vatsani roikkui vyön päällä.
Hauiksen koko terveyden edelle?
Nykyisin Flex-lehteä ei tarvita, sillä moni saliharrastusta aloitteleva teini voi ottaa mallia bodareiden treenivideoista, pullistella itse peilin edessä ja jakaa omia kuvia sosiaalisessa mediassa. Lisäravinteita on tarjolla mielin määrin.
Jospa vaan lisäravinteet riittäisivät. Tuloksia halutaan nimittäin sen verran nopeasti, että harmittavan moni nuori turvautuu vahvempiin aineisiin.
Luin äskettäin Ylen uutisen, jossa haastateltiin hollantilaista dopingtutkijaa. Hän otti esille nimenomaan kuntourheilijoiden lisääntyneen doping-aineiden käytön.
Vaikka käyttö on edelleen verrattain vähäistä verrattuna kuntosalijäsenyyksien määrään, trendi on huolestuttava. Se näkyy myös dopingrikosten kasvaneessa määrässä.
”Ihmiset haluavat nopeasti lihaksia, ranta- tai diskokunnon, mitä tahansa. Dopingin käyttäjiä on määrällisesti eniten kuntosaleilla. Kansainväliset antidopingtoimet on kuitenkin kohdistettu huippu-urheilijoihin. Balanssi ei ole tällä hetkellä oikea”, Olivier de Hon kommentoi artikkelissa.
Vaikka käyttö on edelleen verrattain vähäistä verrattuna kuntosalijäsenyyksien määrään, trendi on huolestuttava. Se näkyy myös dopingrikosten kasvaneessa määrässä.
”Käyttäjät, usein nuoret miehet, etsivät tietoa netistä, ja moni katuu myöhemmin”, tutkija jatkaa.
On ikävä tosiasia, ettei lihasten kasvattamisessa kilpatasolla useinkaan pärjää ”natuna”. On turvauduttava muihin keinoihin.
Kuntoilijalle sanoisin, että kärsivällisyydellä, laadukkaalla harjoittelulla ja ravinnon sekä levon yhteensovittamisella pääsee varsin hyviin tuloksiin huonommillakin geeneillä. Olen itse esimerkki verrattain huonoilla geeneillä varustetusta kuntobodarista. Olen oppinut iloitsemaan minimaalisistakin tuloksista, etenkin nyt lähestyessäni keski-ikää.
Olen samaan aikaan ylpeä siitä, etten ole koskenut doping-aineisiin. Suurin syy on se, että arvostan terveyden yli tulosten. Jos haluaisin vain tuloksia enkä piittaisi terveydestä, olisin varmasti doupannut jo vuosia.
Terveyttä kannattaa vaalia. Onko douppaaminen sen arvoista, että et ehkä pysty vanhempana treenaamaan enää niin kovaa kuin haluaisit? Tavoitteenhan pitäisi olla se, että ihminen pystyy liikkumaan mahdollisimman pitkään. Onko hauiksen isompi koko todella sen arvoista?
Olet sitten nuori tai varttuneempi treenaaja, nauti jokaisesta treenistä ja siitä tunteesta, kun nostat sen viimeisenkin raskaan toiston. Siinä piilee tämän homman hienous.