Kiire, mikä kamala tekosyy

Väitän, että kiire on suurin syy siihen, miksi ihmiset voivat pahoin ja miksi niin harva pystyy toteuttamaan hyvinvointitavoitettaan.

Kiirettä on tasan kahdenlaista: pakotettua ja keksittyä. Pakotettu kiire vallitsee esimerkiksi monessa lapsiperheessä. Aikaa ei vain tunnu olevan tarpeeksi omaan hyvinvointiin, itsestä huolehtimiseen tai yhteisiin harrastuksiin kumppanin kanssa. Pakotettua kiirettä voi olla myös hektisessä työelämässä, joka ei anna mahdollisuutta työn suunnitteluun tai joustoihin, jotka puolestaan mahdollistaisivat liikunnan harrastamisen silloin, kun se ihmiselle itselleen parhaiten sopisi.

Keksitty kiire on sitten kokonaan oma lajinsa. Siitä kärsivät eritoten sitku-ihmiset, jotka tietoisesti (tai alitajuisesti) siirtävät elämäntaparemontin tai liikuntaharrastuksen aloittamista vedoten kiireisiin, joita ei oikeasti ole olemassa. Tällaisia ihmisiä tulee vastaan monelle personal trainerille, myös minulle. Yleensä huomaan ihmisestä varsin pian, onko kiire hänelle vain keksittyä. Voi kuulostaa tylyltä, mutta näissä tapauksissa tiedän jo etukäteen, miten hommassa käy: hänestä ei enää kuulu. Tai jos kuuluu, keksitty kiire nousee esiin uudelleen.

Jos emme ole pakotetun kiireen kahlitsemia, käytämme ajan yleensä asioihin, joihin haluamme aikaa käyttää.

Meillä jokaisella on käytössään saman verran aikaa. Jos emme ole pakotetun kiireen kahlitsemia, käytämme ajan yleensä asioihin, joihin haluamme aikaa käyttää. Itse varmistan, että aikaa jää aina liikkumiseen. Joku toinen saattaa pitää huolen siitä, että joka ilta jää aikaa hyvän kirjan lukemiseen. Jollekin tärkeintä voi olla ystävien kanssa vietetty aika. Niin tai näin, käytämme aikaa meille tärkeisiin asioihin. Kysymys kuuluukin, miksi et käyttäisi aikaa oman terveytesi parantamiseen?

Kiireen kampittaminen alkaa päätöksestä. Päätös puolestaan voi vaatia arjen suunnittelua kuten esimerkiksi ruuan valmistamista etukäteen edellisenä päivänä seuraavan päivän kiireiden keskelle. Päätös voi edellyttää heräämistä aikaisemmin ja liikunnan harrastamista aamulla. Tai päätös voi olla vaikkapa säännöllinen kävelypalaveri, joka yhdistää työn ja liikunnan.

Kun olet tehnyt päätöksen, sen noudattamisesta tulee sitä helpompaa, mitä useammin toimit päätöksen edellyttämällä tavalla. Ennen pitkää huomaat, että olet puolivälissä kestävää elämänmuutosta. Silloin ei enää tunnukaan siltä, että pitäisi vedota keksittyyn kiireeseen, ainakaan liikunnan harrastamisen osalta. Ehkä keksitkin yllättäen tekosyitä asioille, jotka estävät liikunnan harrastamista.