Teksti:
Pauli Reinikainen

Kukkakeppi, laiheliini, tikku.

Tarvitsisit ehkä substralia?

Miten toi voi olla noin laiha?

Sanat muistuvat mieleeni edelleen, vaikka tapahtumista on kulunut yli parikymmentä vuotta.

En oikeastaan voinut laihuudelleni nuoruusvuosina mitään. Harrastin paljon liikuntaa, etenkin juoksua, mikä kiihdytti entisestään vilkasta aineenvaihduntaa ja edesauttoi hoikkana pysymistä. Samaan aikaan söin kuitenkin kahden ison miehen edestä. Kilot eivät vain tarttuneet.

Laihaa oli helppo nimitellä, koska tiedettiin, ettei minulla ollut pokkaa käydä isompieni kimppuun.

Pahimmalta tuntui, kun jopa aikuiset ihmiset sukulaiskäynneillä kommentoivat ulkonäköäni. Tuolloin siihen ei osattu puuttua, korkeintaan naureskeltiin että pitäisihän pojan nyt syödä enemmän.

Lukiovuosina hyvä kaverini houkutteli minut koukun salille. Nopeasti huomasin viettäväni aikaa salilla harva se päivä koulun jälkeen. Monesti olin kotona vasta alkuillasta, kun treeni oli venähtänyt pariin tuntiin.

Seurasin kadehtien kaverini kehittymistä. Hän nosteli jo teini-iässä kunnioitettavia painoja, siinä missä minun oli tyytyminen paljon kevyempiin vastuksiin. Kaverini vaikutus näkyi motivaatiossani harjoitteluun.

Ulkonäköni alkoi muuttua parinkymmenen ikävuoden jälkeen. Aloin saada kiloja ja nimittely loppui. Jossain vaiheessa toki kiloja alkoi tulla jo sen verran, että kaveripiirissäni huomauteltiin vyön päällä roikkuvasta vatsasta.

Aina on siis jonkun mielestä joku pielessä. Millainen on sellainen vartalo, joka ei houkuttelisi kommentoimaan? Tätä olen miettinyt usein. Miltä näyttää ”normaalimuottiin” mahtuva keho?

Ei sellaista ole olemassa. Olemme jokainen yksilöitä, erilaisia ja eri puusta veistettyjä. Pääasia on, että hyväksymme itse itsemme. Muiden mielipiteisiin on usein turha yrittää vaikuttaa.

Nykyisin ulkonäkökeskeisyys on nousussa. Fitness-vartaloita ihastellaan ja samalla yhä useampi kysyy itseltään, miksi minä en voi näyttää tuolta. Paineet ”hyvältä näyttämiseen” voivat kasvaa niin suuriksi, että ei kehdata lähteä kuntosalille muiden ihmisten keskuuteen.

Tämä on vakava ongelma. Toivon, että meistä jokainen osaa asettua ainakin jollain tasolla sen kiusatun pojan, tytön, miehen tai naisen asemaan ja miettiä hetken, miltä sama tuntuisi omalla kohdalla.

X