Kohututkimus liikunnan vaikutuksista nostettiin jälleen julkisuuteen – Tämän takia se kannattaa unohtaa

Yle uutisoi kuluneella viikolla näyttävästi alun perin vuonna 2015 julkistetun Jyväskylän yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan aikuisiällä aloitettu liikunta ei pidennä elinikää, päinvastoin jopa lyhentää sitä noin 16 prosentilla.

On selvää, että tutkimuksesta saa mehukkaan otsikon ja tv-ohjelman aiheen vielä vuonna 2023, mutta aikuiskuntoilijan ei tämän takia kuitenkaan kannata menettää uskoaan liikunnan terveyshyötyihin.

Kuten aina, tutkimuksia on joka lähtöön. Jyväskylän yliopiston rotilla ja kieltämättä varsin laajalla kaksoskohorttiaineistolla tehdyn tutkimuksen tuloksiin ei pidä tuijottaa kuin se olisi ainoa lajissaan.

Tänäkin vuonna on julkaistu lukuisia aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Tammikuussa esiteltiin yksi laajimmista, jonka tuloksia esiteltiin arvostetussa Circulation-lehdessä. Tässäkin oli kyseessä kohorttitutkimus, jossa selvitettiin yli 110 000 amerikkalaisen aikuisen liikuntatottumuksia ja niiden vaikutusta kuolleisuuteen.

Tutkimusaineistossa käytettiin amerikkalaisten aikuisten itse kuvailemaansa fyysistä harjoittelua omalla vapaa-ajallaan. Aktiivisuutta kartoitettiin kyselyä, jota toistettiin 15 kertaa 30 vuoden aikana.

Kyseisen tutkimuksen mukaan hekin, jotka liikkuivat kevyesti ja alittivat amerikkalaisten terveysviranomaisten suositukset viikottaisesta liikunnan määrästä, saivat hyötyä liikunnastaan. Tässä ryhmässä riski kuolla sydän- ja verisuonitautiin aleni.

Tutkimuksen mukaan ne, jotka liikkuivat 2–4 kertaa suosituksia enemmän eli harrastivat liikuntaa 300–599 minuuttia viikossa, saivat parhaat tulokset fyysisestä aktiivisuudestaan.

Vuonna 2018 Yhdysvaltain viranomaisten antaman liikuntasuosituksen mukaan aikuisten kansalaisten tulisi liikkua vähintään 150–300 minuuttia viikossa. Suositeltuja lajeja ovat kävely, kuntosaliharjoittelu ja muu matalan intensiteetin liikunta. Vaihtoehtoisesti suositellaan 75–150 minuuttia korkeamman intensiteetin liikuntaa viikossa tai näiden kahden intensiivisyyden sekoittamista. Korkeamman intensiteetin liikuntana pidetään muun muassa juoksemista, pyöräilyä ja uintia.

Tutkimuksen mukaan ne, jotka liikkuivat 2–4 kertaa suosituksia enemmän eli harrastivat liikuntaa 300–599 minuuttia viikossa, saivat parhaat tulokset fyysisestä aktiivisuudestaan. Heillä liikunta alensi yleistä kuolleisuutta 26–31 prosenttia ja riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin aleni 28–38 prosenttia.

Tutkimuksessa huomioitiin lisäksi ryhmä, joka harrasti erittäin rasittavaa liikuntaa keskimäärin 150–299 minuuttia viikossa. Heidän kohdallaan liikunta näytti alentavan yleistä kuolleisuutta 21–23 prosenttia.

Ultraraskas liikunta ei välttämättä hyväksi

Kaikista raskain liikunta ei siis välttämättä ole paras tapa elää pitkään, mutta liikunnallinen elämä kylläkin. Tutkijat painottivat, että paras tapa voisi olla matalan intensiteetin ja korkean intensiteetin liikunnan yhdistäminen viikkoon. Toisaalta tutkijat eivät löytäneet eroja vaikutuksissa siinä, harrastaako kovempitehoista liikuntaa nuorempi vai vanhempi henkilö. Sen sijaan henkilöt, jotka olivat harrastaneet korkean intensiteetin liikuntaa läpi elämänsä, näyttivät saavan siitä enemmän hyötyä, mitä tulee eliniän odotteeseen. Tutkijat kuitenkin lisäsivät, että pitkän aikavälin erittäin raskaast lajit kuten ultrajuoksu ja triathlon saattoivat osalla jopa lisätä äkillisen sydänpysähdyksen riskiä.

Tavallisen tallaajan kannalta liikunnalla on niin paljon muitakin hyötyä kuin mahdollisen eliniän piteneminen, ettei tutkimuksille kannata antaa suurta painoarvoa. Monelle liikunta saattaa antaa enemmän henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Toisille liikunta on yksi tapa lisätä sosiaalista elämää. Joillekin liikunta on tapa viettää aikaa perheen kanssa.

Tutkimuksia tehdään varmasti jatkossakin ja niiden tuloksista saa monen monta mehevää uutista.