Kuntosalisulku sai meidät ymmärtämään, miksi liikunta on tärkeää

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kuva: Pexels

Kuntosaliyrittäjänä olen luonnollisesti seurannut läheltä kollegoiden viime viikkojen kärsimystä AVIn määrättyä salien ovet säppiin suuressa osassa maata. Soppaa ovat hämmentäneet osaltaan hallinto-oikeuteen tehdyt valitukset, joiden myötä muun muassa  Varsinais-Suomessa salit saivatkin yllättäen avata ovensa. Määräyksiin liittyvä keskustelu on täysin oma lukunsa, enkä mene siihen tässä kirjoituksessa syvemmälle. Totean vain, että rajoituksilla on paikkansa, mutta siinä vaiheessa kun ohjeistukset mahdollistavat 24/7 pidettävät yksityisbileet (eli sääntöjen kiertämisen), tiettyjen ryhmien (kuten kilpailulisenssien haltijoiden) sallitun harjoittelun ja epäselvät pykälät yksityistilaisuuksien osanottajamäärissä, kyseiset rajoitukset ovat aiheuttaneet enemmän harmia kuin todellista hyötyä. AVIn rajoitukset ovat saaneet aikaan sen, että monen yrittäjän ohella myös lukuisat kaduntallaajat ovat ymmärtäneet, miksei niissä ole mitään järkeä.

Eniten käytännön harmia on kuitenkin mielestäni aiheutunut niille kymmenille tuhansille kuntosaliharrastajille, jotka ovat joutuneet keskeyttämään tärkeän harrastuksensa viikoiksi ja joiden liikunnan harrastamista on rajoitettu osin mielivaltaisten rajoitustoimien seurauksena. Käytän sanaa mielivaltainen, koska rajoitusten perustelut ovat ainakin osin kestämättömiä suhteessa kuntosaleilta pandemian aikana kirjattuihin tartuntamääriin. Onneksi tämä aspekti on viime aikoina nostettu näkyvästi esille isojenkin medioiden verkkojulkaisuissa.

Ne päättäjät, jotka eivät harrasta liikuntaa tai eivät kenties ole koskaan käyneet kuntosalilla, eivät voi tietää, mitä liikuntaharrastus ihmiselle merkitsee. Viranomaisen on helppo rajoittaa liikkumista, sehän on rajoitusten tekijän tehtävä. Joskus olisi kuitenkin hyvä ajatella hieman pidemmälle. Siihen, millaista mustaa aukkoa kasvatamme politiikalla, joka kieltää liikkumisen, jonka puolesta kansanterveysvalistajat ovat puhuneet vuosikymmeniä. Mitä kuntosaliharjoittelun kieltäminen saa aikaan ihmisessä, joka on vasta saanut itsensä salilla ensimmäisen kerran, on päässyt asiantuntijan opastuksella uuden terveellisemmän elämän kynnykselle ja on päättänyt lähteä tavoittelemaan parempaa hyvinvointia?

Minä tiedän. Sellaisen ihmisen kohdalla päätös paluusta takaisin entiseen elämään on todella helppo. Kun viranomainen kieltää kuntosalille menemisen, mieli vetää takaisin sohvalle ja herkkujen pariin ja päätökset terveellisemmästä elämästä on hetkessä heitetty olan yli. Väitän, että kuntosalien sulun aikana näin on käynyt sadoille, ellei tuhansille suomalaisille, jotka olivat vuodenvaihteessa päättäneet toimia toisin. Kuka korvaa heille menetetyt tappiot ja tulevien vuosien mahdolliset elintapasairaudet?

Hardcore-treenaajat treenaavat aina. He keksivät keinot sulunkin aikana, on se sitten kotitreeniä, matkustamista jopa toiselle paikkakunnalle tai jopa varaamalla hotellihuoneen vain hotellin salin takia. Tällaisiakin tapauksia olen kuullut. Heistä en ole huolissani. Olen huolissani tavallisista liikkujista, heistä, joilla ei ole pakottavaa poltetta päästä treenaamaan.

Heistä, joille kuntosalille meneminen ei ole koskaan ollut helppoa. Tiedän, että monelle tavalliselle liikunnan aloittajalle suurin kynnys on kirjaimellisesti astua kuntosalin kynnyksen yli. Löytää se hyvän olon tunne, josta moni puhuu mutta jota itse on niin vaikea löytää.

Kuntosalien sulun jälkeen ymmärrämme, miksi me tarvitsemme liikuntaa. Ymmärrämme paremmin, miten kokonaisvaltainen merkitys liikunnalla on hyvinvoinnin kannalta, niin henkisen kuin fyysisen. Kuntosalialan musta kuukausi vei tammikuun sesongin, mutta ennen kaikkea se saattoi viedä monelta ihmiseltä motivaation liikkumista kohtaan. Sitä ei palauteta AVIn päätöksellä.

 

X