Lisää veroa sokerilimsoille

Hallitus aikoo syynätä virvoitusjuomaveroa ensi vuoden aikana. Terveysjärjestöt olivat toivoneet pikaisempaa käsittelyä.

Näkisin mielelläni, että sokerilimsapullojen ja -tölkkien kyljessä olisi jatkossa varoitustarra. Samaan syssyyn veroa voisi kiristää.

Sokeripitoisten juomien vaikutus lihavuuteen on todettu lukuisissa tutkimuksissa, muun muassa tässä ja täällä. Lihavuuskeskustelu on virinnyt uudella tavalla korona-aikana kun on havaittu, että ylipaino on merkittävä koronavirustaudin riskitekijä.

Päinvastaisiakin tutkimuksia on. Yksi mielenkiintoinen löytyy täältä. Neljän viikon ajan sokeripitoisten virvoitusjuomien käyttöä lisänneillä testihenkilöillä ei todettu painonnousua tai muuta terveydellisiä haittavaikutuksia. Tämän tutkimuksen haasteena on nimenomaan verrattain lyhyt tutkimusaika.

Pääsääntöisesti tutkimukset vahvistavat, että ssokeria sisältävät juomat lisäävät paitsi ylipainon riskiä, myös riskiä erilaisille muilla sairauksille kuten diabetekselle ja sydänsairauksille.

Suomessa sokerittomien tuotteiden valmistevero on tällä hetkellä puolet pienempi kuin sokeria sisältävien juomien. Yli 0,5 prosenttia sokeria sisältävien virvoitusjuomien valmistevero on 32 senttiä litralta (valmista juomaa). Muiden virvoitusjuomien valmistevero on 13 senttiä litralta.

Mielestäni virvoitusjuomaveron kiristäminen on yksi helpoimmista ja hyväksyttävimmistä keinoista vähentää turhaa sokerinkulutusta ja tarttua nykyistä tiukemmalla otteella ylipaino-ongelmaan, josta on kovaa vauhtia tulossa kansantauti.

Suomi ei ole suinkaan ainoa maa, jossa mietitään parhaillaan sokerijuomien verokohtelun kiristämistä. Tällä hetkellä sokeripitoisten virvoitusjuomien verottaminen on lisääntymässä maailmalla. Sellaisen on ottanut käyttöön jo yli 70 maata.

Eniten olen huolissani lasten sokeristen juomien käytöstä. Monia virvoitusjuomia markkinoidaan nimenomaan lapsille ja nuorille. Aikuisten tulisi tässä tapauksessa kantaa vastuu ja näyttää hyvää esimerkkiä. Muistan omassa lapsuudessani, miten äitini jaksoi toistaa, miten vesi on paras janojuoma. Se on pesiytynyt niin syvälle aivokuoreen, etten ole oppinut juomaan janooni muuta kuin vettä.

Jos muistelen lapsuuttani, sokerilimsat olivat lähinnä lauantai-iltojen herkkua, eivätkä edes joka viikonloppu. Voisiko sokeripitoinen limsa olla nykylapsille samanlaista ”luksusta”, jota saa esimerkiksi vain kerran viikossa? Välillä tuntuu, että limsoista on tullut arkisia ostoksia, joita ilman ruoka ei tunnu menevän alas. Veden kuuluisi olla paitasi paras janojuoma, myös yksi ainoista ruokajuomista ehkä maidon ohella.

Odotan mielenkiinnolla, miten virvoitusjuomaveroa aiotaan Suomessa muuttaa. Sokerikapina vaati tekoja.