Miksi en harrasta fitnesstä

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ajatuksistani fitness-ilmiötä kohtaan. Vaikka olenkin personal trainer ja minun pitäisi varmasti monen mielestä kiljua riemusta aina, kun potentiaalinen asiakkaani haluaa näyttää joltain Instagramissa näkemältään fitness-jumalalta, en voi mitenkään kannattaa joitakin fitnessin mukanaan tuomia ”lieveilmiöitä” (en keksinyt parempaa termiä), jotka liittyvät pääosin ruokailuun ja osittain myös treenaamiseen.

Mielestäni on hyvä tehdä ero terveellisen ja hyvinvointiin tähtäävän elämäntavan ja fitneksen välillä. Enkä nyt puhu kilpaurheilijoista, he ovat asia erikseen.

Kannatan ensimmäistä tapaa, koska:

1. Syödäkseni kehoni tarvitseman määrän oikeita ravintoaineita, minun ei tarvitse punnita ruokaani ja kuljettaa sitä ilmatiiviissä eväslaatikoissa minne ikinä menenkin.
2. Syödäkseni terveellisesti voin syödä myös ravintoloissa eikä minun tarvitse pelätä, että saan elimistööni liikaa jotain sellaista, mitä ei ole liikaa ilmatiiviissä eväslaatikoissa.
3. Syödäkseni monipuolisen terveellisesti voin aika ajoin laittaa suuhuni myös jotain sellaista, jota fitness-elämässä ei sallita (kuten Pätkis-patukan tai hampurilaisen).
4. Näyttääkseni hyvältä minun ei tarvitse punnita itseäni päivittäin (en edes omista vaakaa).
5. Treenatakseni monipuolisesti minun ei tarvitse keksiä päivittäin uusia, mitä ”innovatiivisimpia” liikkeitä, vaan voin luottaa vuosikymmenien ajan tunnustettuihin perusasioihin.
6. Nauttiakseni elämästä voin silloin tällöin kaataa kurkustani alas yhden gin tonicin ja valvoa jopa yli puoleen yöhön.
7. Uskallan pukea salille hieman kulahtaneet treenivaatteet ilman, että minun tarvitsee pelätä fitness-jumalan kostoa.

Älkäämme siis ottako paineita hyvinvoinnista vaan nautitaan liikunnasta.