Miksi niin montaa meistä kiinnostaa, mitä muut meistä ajattelevat?

Jäin eräänä päivänä pohtimaan tuttuni sanoja. Hän kertoi, kuinka usein miettii omia vaatevalintojaan, kampaustaan ja jopa omia parisuhteitaan osin siitä näkökulmasta, mitä ystäväpiiri, tuttavat ja sukulaiset niistä ajattelevat.

Jäin pohtimaan, koska en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi niin moni meistä ajattelee muiden mielipidettä ennen kuin päättää oman elämänsä valinnoista. Ystäväni ei ole tässä yksin, sama vaivaa monia muitakin.

Mietin, onko kyseessä suomalainen luonteenpiirre? Tai historian jäänne suurvallan alaisuudesta?

Tuntuu, että samaan kategoriaan menee kaikenlainen naapurikyttääminen ja naapurikateus. Miksi ihmeessä meitä kiinnostavat niin paljon muiden tekemiset?

Pahoittelen jo etukäteen, ettei tämä blogikirjoitus tarjoa tähän vastausta. Mutta jokaisen kannattaa ajatella asiaa, vaikuttaako moinen omaan elämään ja esimerkiksi siihen, millaisia ostopäätöksiä teemme.

En voisi kuvitella, että miettisin muiden mielipidettä, kun ostan uudet kirkkaan punaiset lenkkarit, vaikka jonkun mielestä se saattaa vaikuttaa epämiehekkäältä. Aikanaan kuljin kullanvärisissä tennareissa Riihimäen baareissa ja sain osakseni monet mulkoilevat katseet, jopa omasta kaveripiiristäni. En jaksanut välittää. Kuten en siitäkään, että moni kommentoi pukeutumistani homomaiseksi.

En jaksa välittää, kun postaan someen kuvan ilman paitaa salitreenin jälkeen. Jonkun mielestä ei varmasti pitäisi, mutta mitä väliä, en tee mitään rikollista ja tuskin loukkaan ketään.

Enkä jaksa välittää, kun twiittaan Tinder-kokemuksistani tai otan kantaa mieltä askarruttaviin asioihin, vaikka tiedän, että aina löytyy joku, joka vetää herneen nenään. On valitettavaa, että moni fiksukin somekeskustelu jää käymättä, koska ajatuksia ei lauota ilmoille muiden reaktioiden pelossa.

Niin kauan kun en loukkaa, en koe tekeväni väärin. Etenkin somekeskusteluissa kulkee ohut lanka, jonka päällä pitäisi kävellä putoamatta. Joskus putoaa, mutta kukaan ei ole täydellinen. On aina hienoa huomata, että somessa on myös ihmisiä, jotka osaavat keskustella ja argumentoida ilman näsäviisastelua.

Toisia on helppo arvostella. Silloin paljastamme omat heikkoutemme kuten sen, että arvostelemme muiden valintoja, vaikka samassa tilanteessa saattaisimme toimia itse aivan samoin. Usein tällaiseen käyttäytymiseen liittyy puhdas kateus.

Ja mitä tulee siihen muiden mielipiteiden ajatteluun, se tuntuu sitä turhemmalta, mitä enemmän sitä ajattelee. Mitä enemmän mietimme itseämme muiden kautta, sitä vaikeampaa meidän on tehdä oikeita valintoja omassa elämässämme. Sillä monesti vain sinä tiedät, mikä on itsellesi parhaaksi. Luotetaan siihen fiilikseen.