Munamankeli 2.0

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kuva: Mika Seitsonen

Istuin tällä viikolla elämäni ensimmäistä kertaa sähköavusteisen maastopyörän selässä. Jos kaverini ei olisi ehdottanut sähköpyörää, olisin todennäköisesti vuokrannut perinteisen munamankelin.

Suhtautumiseni sähköavusteiseen pyöräilyyn oli varsin ennakkoluuloista. Mietin, mihin sähköä oikein tarvitaan, jos tarkoituksena on harrastaa tehokasta liikuntaa. Ajattelin, että kyseiset vempaimet on tarkoitettu lähinnä mukavaan retkipyöräilyyn, jossa halutaan välttää hikoilua.

Ennakkoluuloni osoittautuivat kertaheitolla vääriksi, kun pääsimme Sotkamon metsäpoluille.

Vaikka reisissäni on keskimääräistä enemmän potkua, pyörän vauhti hyytyi ensimmäiseen mäkeen. Tässä vaiheessa ymmärsin, mitä hyötyä sähköstä voi olla maastopyöräilyssä. Kytkin päälle eco-vaihteen, joka avustaa hieman omaa polkemista. Pian tämä kevyin sähkövaihde alkoi tuntui liian vaatimattomalta, joten laitoin lisää pökköä pesään ja kytkin trail-moodin päälle.

Silloin hauskuus alkoi.

Olen aina pitänyt kohtuullisesta vauhdista ja vaaran tunteesta, kunhan vauhti on itse hallittavissa. Juuri tähän tunteeseen pääsee sähköavusteisella pyörällä. Sotkamon upeilla maastoreiteillä parhaat kiksit saa paitsi onnistuneesta noususta jyrkän mäen päälle, myös toisaalta myös pystyssä pysymisestä haastavissa alamäissä. Jälkimmäiseen ei tarvita sähkömoottoria. Sähkömoottori kuitenkin mahdollistaa tasaisen vauhdin, joka hyytyisi auttamatta pelkällä reisivoimalla.

Olen ihastunut, mutta en vielä rakastunut. Tiedän, että tuskin harrastaisin tätä lajia niin aktiivisesti, että sijoitus tuhansien eurojen pyörään olisi kannattava. Siinä saattaisi käydä kuten leipäkoneelle aikanaan.

Ennakkoluuloni liittyen sähköavusteisen pyöräilyn tehokkuuteen karisivat kertaheitolla. Reiteni olivat seuraavana päivänä niin kipeät, että samaan en olisi pystynyt edes raskaalla syväkyykkyharjoituksella.

Yksi asia tässä harrastuksessa kannattaa pitää mielessä. Aloittelijan ei kannata lähteä uhmaamaan painovoimaa liian vaativille metsäreiteille. Itse selvisin vammoitta, mutta välillä jouduin tunnustamaan taitoni puutteellisiksi ja taluttamaan pyörää eteenpäin. Vauhdikkaimmissa alamäissä saatoin vain toivoa, että eteen ei osu liian korkeaa kantoa.

Tätä lajia kannattaa ehdottomasti kokeilla, ja nimenomaan sähköavusteisena. Vielä lopuksi muutama tärppi sähkömaastopyörän käyttöön:

  1. Älä koskaan vaihda vaihteita voimakkaan polkemisen aikana silloin, kun sähköavustin on päällä. Tämä voi rikkoa vaihteiston.
  2. Jos teet pidemmän retken, säästä akkuja mäkiseen maastoon.
  3. Lisää sähköavustimen tehoa hyvissä ajoin ennen jyrkkää mäkeä, jotta vauhti ei hyydy.
X