Snooker-buumi kasvaa Suomesssa, ja siihen on hyvä syy

Snookerin ystävät ovat saaneet nauttia poikkeuksellisista tapahtumista, kun useammat maailmantähdet ovat vierailleet viime kuukausina Suomessa näytösotteluissa ja viimeksi Taom International Snooker Cup -turnauksessa. Menneellä viikolla maailmanlistan ykkönen ja lajin suurin tähti Ronnie O’Sullivan näyttäytyi suomalaisyleisölle Tampereella järjestetyssä näytösottelussa.

Snooker kiinnostaa, koska kyseessä on ylivoimaisen koukuttava tv-laji. Jäin itse koukkuun kymmenisen vuotta sitten, kun katselin Aki Kauppisen juontamaa ottelua käydessäni tuttavallani. Olin aikaisemmin kokeillut lajia itse ja maailmantähtien suorituksia katsellessani mielenkiinto kohdistui taidokkaaseen valkoisen pallon käsittelyyn. Pian kiinnostuin snookerista niin, että tilasin suoratoistopalvelun puhtaasti sen takia. Nykyisin seuraan tiiviisti lähes jokaisen turnauksen käänteitä.

Snooker-huumassa on ollut kiinnostavaa huomata, miten eri-ikäisiä ihmisiä tv-laji kiinnostaa. Naapurissani asuva eläkeläisrouva on jo pitkään seurannut otteluita Eurosportilta. Snooker-otteluiden katsomossakin näkyy ikäihmisiä. Toisaalta myös moni maailmantähti on jo keski-iässä.

Olen vakuuttunut, että lajin hidastempoisuus on yksi suurimmista syistä sen suosioon. Snooker-ottelussa ei tarvitse seurata silmä kovana nopeasti liikkuvaa kiekkoa, palloa tai muuta pelivälinettä. Pelaajat tekevät harkittuja lyöntejä ja välillä ottelussa käytetään pitkiäkin aikoja lyönnin suunnitteluun. Itse pidän eniten niin sanotuista ”safety-taisteluista” eli turvalyöntimaratoneista, joiden aikana pelaajat yrittävät estää kilpakumppaniaan pääsemästä pussitustilanteeseen.

Välillä tuntuu siltä, että snookerin katsominen on lähes terapeuttista. Se rauhoittaa ja pakottaa keskittymään pieniin yksityiskohtiin. Väitän jopa, että katsottuani snookeria iltaisin nukun paremmin!

Vaikeustaso kiehtoo

Jos olet joskus kokeillut snookeria käytännössä, tiedät, että kyseessä on todella vaikea peli. Jo pelkkä pallon lyöminen suoraan vaatii taitoa, puhumattakaan erilaisten kierteiden käytöstä ja oikean lyöntivoiman siirtämisestä keppiin. Tv-ruudulla pelipöydän koko saattaa hämätä, sillä päädystä päätyyn matkaa on runsaat 3,5 metriä. Aloittelijalle on vaikeaa pelkästään kohdepalloon osuminen yli kolmen metrin etäisyydeltä, saati sen pussittaminen!

Jos olet joskus pelannut snookeria ja onnistunut pussittamaan peräkkäin useamman punaisen pallon ja väripallon, voit kutsua itseäsi jo kohtuullisen hyväksi pelaajaksi. Lajin vaikeus kiehtoo, mutta toisaalta myös haastaa kokeilemaan lyöntejä yhä uudelleen.

Jos tiedät jo etukäteen jotain lajin haastavuudesta, saat varmasti enemmän irti myös snookerin katselemisesta. Pyrin usein seuraamaan sitä, millaisia kierteitä pelaajat käyttävät missäkin tilanteessa, millaisen lyöntilinjan pelaajat valitsevat ja miten snooker-tilanteissa (kun kohdepallo on piilossa) toimitaan. Joskus on myös mukava huomata, että lajin taitavimmat ammattilaisetkin syyllistyvät varsin helppoihin virheisiin. Joskus jää suu auki ihastelemaan lyöntiä, joka vaikutti lähes mahdottomalta.

Kokonaan oma juttunsa lajissa on mentaalinen vaatimustaso, joka korostuu tuntikausia kestävissä otteluissa. Silloin miettii, miten henkinen puoli voi ylipäätään pysyä kasassa huipputasolla, jossa yksikin virhe voi ratkaista voiton tai tappion.

Merkittävä tekijä snooker-huumassa on toki Eurosportin selostajalegenda Aki Kauppinen, joka kerta toisensa jälkeen pystyy välittämään pelaajien tuntemuksia ja valottamaan pelitilanteita katsojille. Kauppinen on parhaimmillaan timanttinen selostaja, jonka innostus snookeriin välittyy taatusti myös kotisohvalle.

Alkukesä on snooker-fanille vaikeaa aikaa, sillä maailmankiertue on tauolla ennen uuden kauden alkamista. Parin kuukauden tauko päättyy onneksi jo heinäkuussa.

Jos et ole vielä tutustunut snookeriin, suosittelen sitä lämpimästi. Toisaalta myös varoituksen sana on paikallaan: Saatat jäädä koukkuun!