Tämän takia on syytä olla huolissaan nuorison hiihtotaidosta

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nuorten hiihtotaidossa on paljon petrattavaa. Kuva: Pexels

Teksti:
Pauli Reinikainen

Viime aikoina on puhuttu paljon suomalaisen huippuhiihdon tilasta. Olisin vielä huolestuneempi siitä, miten nykylapset ja nuoriso pysyy suksien päällä.

Eivät nimittäin pysy kovinkaan hyvin.

Olin aikaisemmin tällä viikolla kävelylenkillä. Reitti vie läheisen koulun ohi. Peltoaukealla varhaisteini-ikäiset lapset yrittivät pysyä suksien päällä ilmeisesti liikuntatunnilla, koska paikalla oli myös opettaja.

Yritin olla välittämättä ja keskittyä kävelylenkkiini, mutta eihän se onnistunut.

En nähnyt nuorten joukossa ainuttakaan, joka olisi osannut hiihtää edes välttävästi. Varusteet tietysti olivat mitä olivat, mikä on yksi syy. Suurempi syy oli kuitenkin se, miten nuoret pysyivät, tai olivat pysymättä pystyssä.

Maastohiihto ei ole helppo laji. Se edellyttää kohtuullista tasapainoa, keskivartalon hallintaa ja aloittelijankin kohdalla jonkinlaista fyysistä kuntoa, että jaksaa potkia tai työnnellä itseään eteenpäin.

Perinteinen hiihtotyyli on siitä palkitseva laji, että tasaisella maalla siinä riittää pelkkä tasatyöntö. Jalkoja ei siis tarvitse liiemmin käyttää, kunhan pitää tasapainon ja osaa pitää jonkinlaisen etukenon. Tasatyöntö kehittää hyvin etenkin käsivarsien ojentajalihaksia ja selkä saa hyvää treeniä. Aloittelijoiden kannalta pertsa on siis useimmiten helpompi tapa aloittaa hiihtoharrastus.

Kävelylenkin aikana huomasin, että suurimmalle osalle liikuntatunnilla olevista nuorista hiihto näytti lähinnä pystyssäpysymistaistelulta. Eräällä nuorella sukset olivat menneet ristiin. Hän huusi kovaan ääneen, miten sukset saa takaisin suoraan, koska ristissä olevilla suksilla on luonnollisesti vaikea edetä. Ympärillä olevat kaverit yrittivät neuvoa.

Osa nuorista sinnitteli pystyssä, mutta meno oli hitaampaa kuin normaali kävelyvauhtini. Joko suksissa oli huono luisto tai homma ei vaan muuten oikein skulannut.

En ole huolissani ainoastaan nuorten kunnosta ja maastohiihdon tulevaisuudesta. Jos hiihtoharrastus näivettyy eivätkä nuoret enää halua suksien päälle, onko jopa maanpuolustuksemme vaarassa? Tietääkseni Suomessa voi sataa jatkossakin lunta talvisin ja jos sota syttyisi, metsissä jouduttaneen liikkumaan nimenomaan suksilla. Hiihtotaito ja metsässä liikkuminen vaikeissa olosuhteissa oli yksi Suomen puolustusvoimien valteista aikanaan, kun maatamme puolustettiin. Silloin ei ollut varaa pitää suksia ristissä.

Olen ylpeä siitä, että äitini aikanaan vei minut hiihtämään jo varsin aikaisin. Kyse ei ollut ryppyotsaisesta suksimisesta vaan yhteisistä hiihtoretkistä, joiden aikana yhdessäolo oli tärkeämmässä roolissa.

Olisiko tässä ratkaisu myös hiihtotaidon parantamiseen? Jos lapset ja vanhemmat löytäisivät hiihdon yhdessäolon ja mukavien yhteisten talvisten kokemusten kautta? Näin uskon.

X