Tämän viestin lähettäisin 18-vuotiaalle ylioppilaaksi valmistuneelle itselleni

Tänään on ollut ylioppilaiden juhlapäivä. Lämpimät onnittelut kaikille, arvosanoista välittämättä! Jos painoit lakin päähäsi, voit olla tyytyväinen suorituksestasi.

Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1995. Siitä on kauan, mutta muistan varsin hyvin ne tunteet, jotka silloin pyörivät mielessä. En oikein tiennyt, mikä minusta tulee. Pidin erityisen paljon kirjoittamisesta. Ambitioni viestintään ajoin minut alalle, jolla teen elantoni päätoimisesti tälläkin hetkellä.

Onkin hassua ajatella, että en tuolloin todellakaan miettinyt liikuntaa työnä, vaikka liikkuminen ja kuntoileminen oli ollut mukana elämässäni jo vuosien ajan. Lukiossa innostuin kuntosaliharjoittelusta kaverini innoittamana. Sali sijaitsi koulurakennuksen kellaritilassa, jonne suuntasimme usein koulupäivän jälkeen. Välitunnilla saatoimme käydä tien toisella puolella kirjastossa lukemassa amerikkalaista Flex-kehonrakennuslehteä.

Kuntosalitreeni iski lujaa. Motivaationi tuntui kasvavan jokaisella harjoituskerralla. Minulla ei ollut harjoitusohjelmaa, mutta yritin parhaani mukaan kopioida bodauslehtien treenejä. Onneksi sali oli pieni, eikä siellä voinut tehdä kuin perusliikkeitä. Näin sain alusta alkaen kipinän nimenomaan vapaapainoharjoitteluun.

Jos saisin nyt vaikuttaa siihen, miten treenasin 18-vuotiaana, tekisin monta asiaa toisin. Kyykkytekniikkani oli vuosikausia niin puutteellinen ja väärä, että kipeytin polveni ja 25-vuotiaana tuntui jo siltä, että kyykyt on kyykätty. Tekniikkaongelmia oli myös penkkipunnerruksessa sen verran, että Ac-nivelessä todettiin kuluma jo pian 20 ikävuoden jälkeen.

Into siis meni tekniikkaharjoittelun edelle.

Vasta 30 ikävuoden jälkeen aloin todella keskittyä liiketekniikoihin. Opettelin kyykyn alusta alkaen uudelleen. Se kannatti, sillä polvikivut loppuivat ja pystyin taas nauttimaan täysin siemauksin vapaapainoharjoittelusta.

Jos olisin aloittanut kuntosaliharrastuksen asiantuntevassa opastuksessa, olisin varmasti saavuttanut merkittävästi parempia tuloksia viiden ensimmäisen harjoitteluvuoden aikana.

Nykyään nuoret ovat oman käsitykseni ja kokemukseni perusteella paljon valistuneempia. Sosiaalinen media tarjoaa paljon tietoa oikeista suoritustekniikoista ja fiksusta harjoittelusta. Toki samaan aikaan some on tuonut mukanaan myös ulkonäköpaineita ja kilpailullisuutta, mikä ei läheskään aina ole hyvä asia. Maltti on tässäkin hommassa valttia.

Valmennuksissani painotan suoritustekniikan merkitystä välillä väsymiseen asti, koska mielestäni liikkeiden tekninen hallinta on avain onneen ja nopeampaan kehitykseen. Kun hallitset liiketekniikat, voit luottavaisin mielin lisätä vastuksia ja harjoitteluvaikutus kohdistuu oikeisiin lihaksiin.

Se 18-vuotias innokas ylioppilas Hämeenlinnan Lyseon lukiosta on nykyään kuntosaliyrittäjä, jonka tulokset kuntosalilla paranevat edelleen, 47-vuotiaana. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että kuntosaliharjoittelun pariin kannattaa aina palata, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Kehittyminen on mahdollista myös keski-ikäisenä.