Terveysveroa on vaikea olla kannattamatta, jos ajattelee kansan parasta

Hieraisin silmiäni ja nautin ylimääräisen inkiväärishotin (joka-aamuinen tapani), kun luin verkkouutisen Suomen sosiaali ja terveys SOSTEn ehdotuksesta, jonka mukaan Suomessa tulisi ottaa käyttöön terveysperusteinen veromalli.

En ihan heti keksi, minkä takia tätä voisi vastustaa. Siis jos ajattelee vähänkään kansanterveydellistä näkökulmaa ja esimerkiksi sitä, miten paljon kansalaisten nykyistä terveellisempi, vähäsokerisempi ja vähärasvaisempi ruokavalio näkyisi säästöinä esimerkiksi vähentyvinä diabetesmäärinä tai sydän. ja verisuonisairauksien määrän laskiessa.

SOSTEn ehdotuksessa sokeria, kovaa rasvaa ja suolaa sisältävien tuotteiden verotus kiristyisi selvästi nykyisestä.

Olen aikaisemmin kirjoittanut blogissani mm. piilosuolasta, joka vaanii suomalaisila useissa maustesekoituksissa ja valmiskastikkeissa. Kannatan ilomielin verouudistusta, joka saa kuluttajat perehtymään tarkemmin tuoteselosteisiin ja valitsemaan puhtaampia raaka-aineita.

Ehkä tällaisen veron myötä kuluttajat oppivat vihdoin ymmärtämään, että tyypillinen suklaalevy on kaukana suklaasta (sisältäen puolet painosta sokeria), että mehuissa, limsoissa ja etenkin energiajuomissa voi olla tolkuton määrä sokeria ja että lapsemme nauttimat aamiaismurot ovat melkoisia energiapommeja. Ehkä oppisimme hiljalleen maustamaan jogurttimme ja rahkamme aidoilla marjoilla.

Veroehdotuksessa hyödynnettäisiin Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvoja. Jos arvot alittuvat, tuote olisi vapautettu terveysverosta.

Sydänmerkki on mielestäni erinomainen kriteeri kyseisellä veromallille. Merkin voivat saada käytännössä vain tuotteet, joissa ei ole kovaa rasvaa, joissa sokerin ja suolan määrä on alhainen ja joissa on reippaasti kuitua. Sydänmerkki-järjelmässä on yli 50 tuoteryhmää, joilla kullakin on omat ravitsemuskriteerinsä.

Vero ei olisi marginaalinen. Ei silmänlumetta vaan kunnon hinnankorotuksia. Koska pienet korotukset eivät tepsi. SOSTE arvioi, että sopiva korotus olisi 20-30 prosenttia nykyhintoihin.

Valmistajille vero olisi luonnollisesti kova isku, mutta mahdollisuus uuteen. Moni kuluttaja valitsee jo nykyisin sokerittomia tai vähärasvaisia vaihtoehtoja. Olen varma, että elintarviketeollisuus pystyy tuottamaan hyviltä maistuvia vaihtoehtoja vähemmällä sokerilla, suolalla ja kovilla rasvoilla.

Palkansaajien tutkimuslaitos on selvittänyt, miten vuonna 2011 voimaan astunut makeisvero on vaikuttanut tuotteiden myyntiin. Ei mitenkään. Marginaaliset korotukset eivät siis vähennä kysyntää. Sellaisia on turha tehdä. Vuonna 2014 voimaan astunut virvoitusjuomavero toimi paremmin: sokeripitoisten juomien kulutus väheni.

Erityisen huolissamme hallituksen pitäisi olla nuorison elintavoista. Ne kun tuppaavat jäämään pysyviksi pitkälle aikuisikään. Meidän pitäisi huolehtia siitä, että nuorison pääasiallinen nesteytys ei koostu energiajuomista ja että kannustamme vähintään kokeilemaan terveellisempiä välipalavaihtoehtoja. Tässä toki merkittävä rooli on ennen kaikkea vanhemmilla.

Joka tapauksessa, rohkea esiintulo, jollaisia kaivataan. Kansanterveys vaatii tekoja myös muilta kuin kuluttajilta. Se ei ole holhousta.