Kuva: Pexels

Teksti:
Pauli Reinikainen

Elämme aikaa, jossa uutislähetyksissä on enimmäkseen huonoja uutisia. Moni kokee sodan ahdistavana, koska se on lähellä ja vaikuttaa Suomenkin turvallisuustilanteeseen. Sota voi heikentää uskoa tulevaisuuteen ja verottaa arjessa jaksamista. Moni asettuu ukrainalaisten asemaan ja miettii, mitä vastaava tilanne tarkoittaisi omalla kohdalla. Mieliala voi olla välillä matalalla ja ajatukset hiipivät uniin. Moni murehtii myös koronapandemiaa, joka on ulottanut lonkeronsa omaan perhepiiriin.

Kuulun itse niihin, joita sotauutiset ahdistavat. Etenkin, kun sota on nyt lähellä, vain noin 1000 kilometrin päässä. Silloin asiaa miettii väistämättä enemmän.

En kuitenkaan voi vaikuttaa sodan etenemiseen, päättymiseen tai sen lopputulokseen. Se sinunkin kannattaa muistaa. Arki jatkuu, sen on jatkuttava.

Vaikka tämän sisäistäminen voi olla arjessa vaikeaa, olen huomannut, että pienten asioiden arvostaminen auttaa. Juuri nyt on paikallaan antaa arvoa oman elämän pienille nautinnoille, hyvää mieltä aiheuttaville kokemuksille ja tapahtumille. Jos ne saavat ajattelun kääntymään positiivisemmalle uralle, näitä ajatuksia kannattaa vaalia.

Olen tiedonnälkäinen ihminen ja olen aina seurannut uutisia tarkalla silmällä ja korvalla. Olen viime päivinä kuitenkin rajoittanut uutisten seuraamista ja asettanut itselleni tietyt ajat, jolloin ”saan luvan kanssa” käydä selaamassa uutissivustoja. Olen huomannut, että näin pystyn keskittymään paremmin omiin töihini, en mieti ikäviä asioita jatkuvasti ja saan enemmän aikaan.

Liikunnasta puhutaan eri yhteyksissä, mutta mielestäni juuri tällaisena aikana sen merkitys korostuu entisestään. Kevät on pian parhaimmillaan, valon määrä lisääntyy ja voimme nauttia auringon lämmittävistä säteistä. Annetaan sen tuoda iloa arkiseen elämään. Ulkoilu raittiissa ilmassa antaa aivoille hengähdystauon, kirkastaa näkemyksiä ja antaa hyvää oloa. Välillä on hyvä haastaa itseään myös hieman tiukemman liikunnan parissa. Liikunnasta saamamme endorfiini edesauttaa työssä ja arkisissa rutiineissa jaksamista.

Uskoa tulevaisuuteen ei kannata menettää, koska silloin olemme menettäneet tärkeimmän. Kun pidämme huolta arjessa jaksamisesta, jaksamme uskoa parempaan. Paljon on kiinni siitä, millaiseen ”moodiin” haluamme ajatuksemme asettaa. Murehtiminen luo lisää murheita. Jos sen sijaan katkaisemme murehtimisen kierteen, voimme yllättyä sen seurauksista. Muistetaan myös läheisten ihmisen merkitys. Keskusteleminen auttaa monessa asiassa ja saa ehkä ajattelemaan asioista positiivisemmin. Eikä aina tarvitse keskustella suuna päänä. Myös toisen ihmisen kuunteleminen voi olla terapeuttista.

Aurinkoista kevään jatkoa lukijoilleni!

X