Verotus rankaisee karkinmussuttajia, mutta ei palkitse terveellisestä elämästä
Verotuksen tulisi kannustaa liikkumaan, ei pelkästään rankaista vääristä valinnoista.
Verotuksella voidaan helposti rankaista, mutta sen pitäisi myös kyetä kannustamaan. Kuva: Pexels
YLEn aikaisemmin kuluvalla viikolla julkaisema uutinen herätti mielenkiintoni. Siinä THL:n pääjohtaja Mika Salminen ehdotti merkittäviä kiristyksiä lisättyä sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävien tuotteiden verotukseen.
Ensin ajattelin, että nyt THL on hyvällä asialla.
Kun hetken mietin asiaa, tajusin, että suomalaisia ollaan jälleen rankaisemalla lisäverolla, joka ei välttämättä ajaa tarkoitustaan.
Uskon nimittäin, että siinä missä alkoholia, myös makeisia ja sipsejä ostavat jatkossakin ne, jotka niitä haluavat ostaa.
Verotuksen pitäisi nostaa tuotteiden hintoja merkittävästi, jotta ihmiset oikeasti vähentäisivät oleellisesti niiden käyttöä. Enkä tiedä, olisiko sellainen kovin nykyaikainen tapa kannustaa ihmisiä terveellisempään elämään.
Runsaasti suolaa, sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa sisältäville ruuille THL haluaisi ”terveysperusteisen veron”, joka Salmisen ehdotuksen mukaisesti olisi noin 20 prosenttia. Se olisi toki iso korotus, joka voisi näkyä paljon kyseisiä tuotteita kuluttavien pienituloisten kukkaroissa.
Entä jos yhteiskuntamme kannustaisi liikkumaan ja pitämään huolta terveydestä kannustamalla, ei rankaisemalla?
Mutta jos yhteiskunta haluaa rankaista makeisten ostamisesta, pitäisikö samaan aikaan palkita niitä, jotka tekevät säännöllisesti asioita oman terveytensä ylläpitämiseksi?
Ensi vuoden alusta hallitus on korottamassa muun muassa kuntosalien arvonlisäveroprosenttia neljällä prosentilla. Toteutuessaan veronkorotus nostaa kuntosalijäsenyyksien hintoja.
Myönnän, että itselläni on asiaan liittyen oma lehmä ojassa, olenhan kuntosaliyrittäjä. Toisaalta juuri siksi tiedän, mitä korotus tulee todennäköisesti aiheuttamaan. Monet tavalliset kuntoilijat vertailevat tarkasti kuukausijäsenyyksien hintoja ja monelle pienikin korotus voi olla syy luopua kuntosaliharrastuksesta. Siksi olen huolissani verotuksen korottamisesta palveluissa, jotka voivat edesauttaa kansanterveyden parantamista. Ihminen, joka liikkuu säännöllisesti, ei ole ensimmäisenä kuormittamassa terveydenhuoltoa.
Entä jos yhteiskuntamme kannustaisi liikkumaan ja pitämään huolta terveydestä kannustamalla, ei rankaisemalla? Entä jos yhteiskunta tukisi kansalaista liikkumaan esimerkiksi liikuntapalveluiden verokannustimilla? Olisiko hyvä tulos vuosittain suoritetusta UKK-kävelytestistä riittävä peruste veroporkkanaan esimerkiksi siten, että kansalaista tuettaisiin rahallisesti hankkimaan itselleen liikuntapalveluita? Voisiko työterveydenhuollossa ”puhtaat paperit” saanut palkita suuremmalla määrällä liikuntaetuja? Nykyisin työnantaja voi tarjota liikunta- ja kulttuurietua jokaiselle työntekijälle verovapaasti enintään 400 eurolla vuodessa.
On vaikea uskoa, että kalliimpi karkki- tai sipsipussi näkyisi kovin nopeasti diabetestilastoissa. Sen sijaan kannustaminen liikuntaan voisi kannustaa ihmisiä muuttamaan myös ruokavaliotaan. Liikunnallisesti passiivinen ihminen tuskin välittää liiemmin siitä, maksaako pullapitko tai suklaalevy joitakin kymmeniä senttejä enemmän.