(Päivitetty: )
Teksti:
Kalle Lähde

Alkoholistille vaarallisia tilanteita ovat

onnistuminen ja epäonnistuminen. Ystävä nimeltä Etanoli vaatii olla mukana tukemassa ja voimistamassa näistä seuranneita tunteita, on se sitten iloa tai itsesääliä. Oikeastaan tunnetilalla ei ole mitään väliä lopputuloksen kannalta. Se on aina ja joka tapauksessa suru, häpeä ja ” ammu itsesi ” – morkkis. Viina haluaa aina alkoholistin tuhoa. Ei se sitä kyllä juopolle kerro. Juoppo sinnittelee kaaoksesta toiseen ja palaa nuolemaan samaa oksennusta aina uudestaan. Joskus elämä armahtaa ja juoppo kuolee uransa alkutaipaleella. Elämä säästi vuosien helvetiltä kun näki ettei tuo raitistu koskaan. Samalla säästyi tulevan puolison ja lastenkin elämä.

Kuvitellaan sellainen nuoruuden ystävä jonka kanssa olet kokenut paljon kaikenlaista hauskaa. Tapailette viikonloppuisin ja teillä on todella riemukasta. Tuntuu ettei mitään hauskaa voi tapahtua ilman ystävän mukana oloa. Ilman ystävää elämä alkaa tuntua tyhjältä. Hengailette yhä enemmän, viikollakin toisinaan ja sitten ihan päivittäin. Aamuisinkin ystävän tapaaminen alkaa käydä välttämättömäksi. Välillä on pakko ottaa etäisyyttä ystävään kun sitä alkaa jo perhekin vaatia. Se tekee sinulle ikäviä asioita; hukkaa avaimia ja puhelimia, ei anna sinun nukkua, laittaa ajamaan kännissä autoa. Itsekin huomaat ystävän muuttuneen. Ihan kokonaan ei voi ystävää hylätä. Ei tietenkään, ei niitä maailmassa liikaa ole. Ystävä muuttuisi takaisin hyväksi jos sen kanssa viettäisi aikaa kohtuullisesti. Kohtuudelle vanha ystävä nauraa räkäisesti, hengataan enemmän, se vaatii. Se vaatii myös rahasi ja lupaa järjestää ihmissuhteesi uuteen uskoon. Se vihaa kun annat aikaasi työlle ja kertoo minkälainen paratiisi odottaisi sinua hänen kanssaan. Uskot tietenkin kaiken. Puolustelet ystävääsi kaikille ja vähättelet asioita joista sitä syytetään. Ystävä kuljettaa sinua yössä vaikka et itse ole edes tajuissasi, henkesi on hänen käsissään. Se potkii ja lyö joka kerta, joskus enemmän , joskus vähemmän. Se saa puolisosi pakkaamaan kamansa ja hullun pomosi antamaan sinulle kenkää.

Sinä kiroat sitä, vaadit sitä häipymään elämästäsi. Ystävä kertoo että olette erottamattomat, elämäsi loppuu jos se lähtee. Se valehtelee mutta sitä on helppo uskoa. Ystäväsi on paljastunut ja pitää sinulle tuonelan portteja auki. Sinä istut ja mietit nielisitkö viimeisen valheen. Puhun nyt omasta kokemuksestani. Ei tämä muita alkoholisteja koske. Vai koskeeko?

Aatos ja Dolores

Aatos riisui kengät eteiseen ja vilkaisi keittiön suuntaan. Ikkuna peilasi kuvan jossa Dolores kulautti viinilasin tyhjäksi ja laittoi lasin astianpesukoneeseen. Dolores halusi säästää Aatosta joutumasta kiusaukseen. Nyt se olisi hieman kuivilla ja sitten opeteltaisiin juomaan viiniä niin kuin ihmiset, Dolores mietti. Oli se silti melkoinen saalis vaikka sillä oli tuon juomisen kanssa opettelemista. Kylän menestyvä autokauppias olisi kelvannut nuoremmillekin sinkuille.

Aatos katsoi kun Dolores tuli keittiön ovelle kylpytakissaan, kylän kuumin eläinlääkäri, vaikkakin ainoa. Vartalossa oli pitkiä ja loivia kaaria sekä sopivasti jyrkkiä mutkia. Kahden vuoden yhdessäolon jälkeenkään hän ei kyllästynyt niitä katselemaan.

Nainen käveli Aatoksen luokse ja halasi.

– mulla on pitsaa uunissa

Aatos haistoi punaviinin naisen hengityksessä. Punaviiniä ei tehnyt mieli, mutta kylmä kalja olisi maistunut. Ja pari lasillista Jaloviinaa. Hätätapauksessa punaviinikin. Aatos puri hammasta ja kiitteli asiaankuuluvasti.

– Ihanaa päästä Tallinnaan kulta, D sanoi.

– Joo, pakettiautossa ei sitä alkolukkoa vielä ole, mutta sinähän lupasit ajaa.

Sata juhlijaa tulisi halvemmaksi juottaa virolaisilla viinoilla. Kyllä Aatos sen tiesi. Muuten hän ei matkasta ollut innoissaan. Toivoa sopi ettei se Narvalainen huora pitänyt haarakonttoria Tallinnassa, kapsahtaisi vielä kaulaan Doloresin nähden. Voisiko sellaista naista väittää sukulaistytöksi josta ei ollut muistanut mainita?

Pitsa oli hyvää, ruuan kanssa juotiin vettä. Dolores kertoi pakanneensa Aatoksen uni- ja masennuslääkkeet mukaan ja lupasi myös valvoa että hän lääkkeensä ottaisi. Unilääkkeen Aatos otti mielellään, vaikka väsyttikin. Myöhään valvominen ei ollut nykyään mielekästä. Ei ollut mitään tekemistä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana hän oli ottanut unilääkkeen viimeistään yhdeksältä illalla. Niin tänäänkin, aamulla lähdettäisiin Tallinnaan.

Jatkuu..

X