Läheisen osa alkoholistin rinnalla

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lupasin konsultoida vaimoa läheisen tuntemuksista, kun puoliso juo. Kaikki ei tähän mahdu ja vuodatus jatkuu kun minä jo olen lopettanut kirjoittamisen. No, hänellä on siihen oikeus.

Uskoiko nainen minun raittiuslupauksiani?  Väittää aluksi uskoneensa ja toivoneensa, sitten uskotelleensa itselleen uskovansa ja lopuksi hyväksyneen tietyin väliajoin raiteiltaan suistuvan elämän.

Minä tein samoin, en vain kokenut minkään suistuneen raiteiltaan, paitsi vaimon.

Mikä siinä sitten oli pahinta, minun juomisessani? Mikä herätti vihaa?
Minun käytökseni muuttui ennen ratkeamista, niitä merkkejä vaimo tarkkaili ja osasi henkisesti valmistautua sen toisen Kallen esiin pomppaamiseen. Itselleen se oli vihainen jos ei näitä merkkejä huomannut ennen kuin olin jo kännissä. Kurkkua kuristi ja joku veti jätesäkin päähän. Kuulemma.

Minä taas loukkaannuin siitä ettei se ollut osannut tulkita käytökseni muuttumista, turhaan pahoitti mielensä liikaa. Olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi. Kun elämä oli joskus tällaista.

Pahinta oli vaimon jäätävä käytös, kun vihdoin sain juomisen katkeamaan. Vaimo sanoo sen olleen uupumusta kun oli käynyt koko tunneskaalan taas kerran läpi.  Rakkaus myös kuoli ja empatia ja muut tarpeelliset tunteet parisuhteessa. Minä niitä sitten puhaltelin uuteen hehkuun ennen seuraavaa kertaa. Kun piti ryypätä.

Eli ei mitään suurta rakkautta enää siinä vaiheessa kun juomiseni oli täysin holtitonta. Yritimme vain pitää pinnalla jotakin, mikä olisi saanut upota.

Voi olla että aiheesta riittää seuraavaankin kertaan.

 

AATOS JA DOLORES

Huoli pakettiauton kohtalosta painoi kun Aatos teki päätöksen olla menemättä ambulanssin mukana, Dolores pärjäisi kyllä. Meilahteen veisivät kuulemma. Tällaisissa hätätapauksissa rumemmankin poliisin luulisi ymmärtävän alkolukon puuttumisen, mietti Aatos kun ohjasi auton ulos satamasta.

Auto pitäisi saada turvalliseen parkkiin, sitten hän ottaisi taksin sairaalaan. D oli tajuissaan ambulanssin lähtiessä eikä Aatos uskonut kuolemanvaaraa olevan. Hoito Helsingissäkin oli varmasti kunnollista ja D oli vahva nainen.

Outo kiihtymys oli vallannut Aatoksen ambulanssin lähdettyä, siihen sekoittui huoli, outo mielihyvä ja valtava vapauden tunne. Hän teki päätöksen ajaa itse Meilahteen, yhdessä he voisivat sopia mitä Aatoksen pitäisi tehdä. Dolores ainakin jäisi sairaalaan, siksi kova tömähdys oli ollut. Jännityksen puna kuumotti Aatoksen poskia.

jatkuu..

 

X