Teksti:
Kalle Lähde

Ei mitään. Itse kirvistelin välillä viikkoja, jopa kuukausia ilman viinaa. Sitten alkoi polttaa. Poltti kovasti. Hermostuneisuus lisääntyi, en kuullut, en kuunnellut, en ollut läsnä. En nähnyt mitään, enkä edes halunnut.

Saapastelin lopulta baariin yhdelle. Aina vain yhdelle. Yhden voi ottaa vaikka aamulla yhdeksältä. Se maistui, veri alkoi kiertää. Ehkä toinen vielä kun Ilta-Sanomakin on kesken? Voisi tähän viereen ottaa pienen mintturyypyn, ei maailma siihen kaadu. Toisaalta ihan pieni päiväkänni ei ole sekään tuomittavaa. Irlannissakin juodaan.

Tässä vaiheessa mikään mahti maailmassa ei olisi saanut persettäni ylös baarijakkaralta. Ei vaimon tekstiviesti, ei läheisen sairastuminen. Ei vaikka kaikki muut olisivat paenneet baarista koska kohta räjähtää.

Tunnin kuluttua ei enää tarvinnut selittää. Ahdistus ja huono omatunto oli tiessään. Nyt piti vain varmistella että saa nukuttua, ettei krapula yllätä, eikä vituta kun vaimo huutaa. Lisää on saatava. Huomenna on uusi päivä. Ongelmat voi hoitaa aamullakin. Kotiin pitäisi varata pari olutta aamuksi, ei yhtään enempää. Yksi vuorokausi sinne tänne. Maailmassa on oikeitakin ongelmia.

Kahden viikon kuluttua vuorokausi oli kulunut. Avioeropaperit taas sisällä, paino pudonnut kahdeksan kiloa. Sohvalla makasi ihmisraunio joka oli kiitollinen kahden viikon sairaslomasta.

 

AATOS JA DOLORES

 

Aatos purskutteli vettä suussaan ja nielaisi kun Dolores vastasi. Suu pysyisi toivottavasti kosteana puhelun ajan.

– hei kulta, miten sää voit?

Doloreksen ääni oli heikko, mutta D vakuutteli voivansa hyvin. Aatos kertoi kännykän luiskahtaneen pakettiauton oven taskuun, ja löytäneensä sen vasta kuumeisten etsintöjen jälkeen. Deen äänessä oli kummallisen epäileväinen sävy kun se tiedusteli Aatoksen eilisen kotimatkan vaiheita.

– juu poliisit pysäytti matkan mutta onneksi sain Seppälän kiinni, se on kunnon kaveri. Pitää varmaan antaa palkankorotus.

Dolores sanoi Seppälän olevan mulkku ja kysyi oliko Aatos juonut jotain kun hän kuuli Meilahteen asti käsien viuhunan ja hermostuneet askeleet.

Aatos veti pelästyneenä syvään henkeä, ja ulos puhaltaessaan värisytti ääntään loukkaantuneena.

– kuinka sää voit edes ajatella tommosta kun makaat siellä vakavasti sairaana ja olen täällä huolissani

D huokaisi väsyneesti ja sanoi että jonkun pitäisi ilmoittaa aikojen peruuntumisesta hänen asiakkailleen. Doloreksen yksityinen eläinlääkärin praktiikka sijaitsi kylän keskustassa, vanhan apteekin tiloissa. Aatos helpottui kun keskustelu vaihtoi suuntaa ja lupasi järjestää kaiken.

Dolores antoi ohjeet mistä varatut ajat ja asiakkaiden puhelinnumerot löytyisivät. Aatos kysyi eikö puhelinvastaajan viestikin pitäisi muuttaa? D ilahtui selvästi Aatoksen huomiosta, ja neuvoi mitä uudeksi viestiksi pitäisi laittaa.

– mut siirretään viikon kuluessa Satakunnan keskussairaalaan ja kyllä tästä pitkä sairausloma tulee

Aatos komensi lempeästi Doloreksen voivan olla murehtimatta. Kaikki hoituisi kun Aatos oli ruorissa. Hän toivotti Dolorekselle huoletonta päivää samalla kun otti juomalasin kaapista.

– tulen sua katsomaan heti kun saan täällä asiat järjestykseen

jatkuu..

X