Viidestoista yö
Juicella oli varmasti omia kokemuksia sanoittaessaan otsikon kappaletta. Krapulasta se kertoo jos joku ei sitä tiedä.
Jyrinä kuuluu jo kaukaa. Sen pommikonelaivueen. Hiki tippuu nenän päästä ja paleltaa. Pelkotilan voi maistaa suussa. Mitä krapulainen pelkää? Ihan jotakin luetellakseni, niin kaikkea.
Kuolemanpelko on oikeastaan krapulaiselle ystävä. Se lupaa tarvittaessa pysyvää helpotusta muista peloista. Itse kun kurkistelin sälekaihtimen raosta kadulle pelkäsin pientä hyvinpuettua lasta. Äitinsä kanssa kulkemassa uhkaavasti päiväkotiin. Sydän hakkasi ja olin helpottunut kun jatkoivat pysähtymättä matkaansa.
Silti ne tiesivät että minä, maailman huonoin ihminen, kurkistelin heitä hikisenä ja peloissani. Kohta lapsi kertoisi minusta kaiken kaikille.
Krapulakaljaa oli pakko lähteä hakemaan peloista huolimatta. Aurinkolasit päähän vaikka satoi vettä. Lippalakki. Huppu olisi ollut parempi mutta joku olisi voinut luulla narkkariksi ja se ei tee hyvää maineelle. Kohtuullinen sekakäyttö ei vielä tee ihmisestä narkomaania.
Matkalla kauppaan oli kammottavia koettelemuksia. Sadan metrin päässä lähestyvä mummo oli ohitettava. Kummalta puolelta? Sydän hakkasi, hiki valui ja vaihdoin kokonaan kadun puolta. Jos samanaikaisesti kuului jostain hälytysajoneuvon sireeni, kauppareissu oli vaarassa keskeytyä. Ihminen voi poksahtaa halki odottamattomista ongelmista matkan varrella.
Maksun suorittaminen kaupan kassalla oli se viimeinen ponnistus. Aurinkolasit oli riisuttava ettei luulla ryöstäjäksi. Kädet vatkasi lounaaseen ja pää koilliseen, silti onnistuin saamaan pankkikortin kapeaan rakoon. Siitä oli kaikki kiinni. Ihan kaikki.
AATOS JA DOLORES
Kotiin saavuttuaan Aatos rojahti keittiön pöydän ääreen ja painoi kasvot käsiinsä. Dolores tiesi hänen juoneen, aivan varmasti. Uskaltaisiko hän katsoa kännykästä viestit? Nyt se oli tiskipöydällä armollisesti virrattomana. Aatos vilkaisi kännykkää huolestuneena. Muistamattomuus oli kauheaa. Doloreksen uhkauksen hän kyllä muisti. Suhde päättyisi ellei Aatos oppisi maistelemaan viiniä kohtuudella.
Kohtuullista olisi jos hän hakisi pakettiautosta pullon. Joisi vain vähän saadakseen nukuttua. Aamulla virkeänä hän lämmittäisi saunan ja soittaisi Deelle. Sitten ei enää pisaraakaan.
Aatos makasi sängyssä vodkapullon kanssa. Kylkiasennossa hörpyt olivat sopivan pieniä ja kohtuullisia. Unta hän ei saanut. Kelloradion vihreä näyttö kertoi hänen heränneen autoliikkeen vessasta kolme tuntia aikaisemmin.
Olisipa unilääkettä. Ja rauhoittavia. Ne auttaisivat saamaan autokauppiaan kiinni normaaliin elämään. Heillä sellaisia lääkkeitä ei käytetty. Ajatus tuli kuin vastaus äänettömään avunpyyntöön. Dolores oli puhunut kuinka koirillekin määrättiin rauhoittavaa lääkitystä rakettipelkoon. Aatos nousi sängyllä istumaan ja otti pitkän kulauksen vodkaa.
jatkuu..