Mitä sitten kun pääsee hoitoon?

Kalle Lähde
Blogit Luotettavasta Lähteestä 21.10.2016 17:09

Alku aina hankalaa ja niin edelleen. Hoitoon päästessäni olin toivoton. En uskonut että mikään muuttuu tälläkään kertaa. Minussa riehuvalle viinanhimolle en uskonut löytyvän vastavoimaa. Mutta tällä kertaa sotarummut soivat, en vain kuullut niitä vielä.

Hoidon toisena päivänä katselin terapeutteja iloisen värisissä paidoissaan. Kertoivat olevansa raitistuneita alkoholisteja. Sen näköisiä tyyppejä tapaa yleensä Milanon koneen lähtöportilla.
Kuuntelin milanoonmenijöiden kokemuksia omasta alkoholismistaan ja mietin ristiriitaa habituksen ja aikaisemman elämän välillä. Valhetta, minä sanoin hiljaa.

Kun viimeiset pillerihöyryt olivat turvonneesta pääkopastani poistuneet, aloin käsittää etten ole erikoistapaus. Juu, olen alkoholisti. Juu ja vielä sekakäyttäjä. Mutten ole luuseri, vaan sairastunut alkoholismiin josta on mahdollista toipua.

Häpeään tuli helpotusta muilta potilailta. ”Ai sääkin olet paskantanut housuun?” Kokemuksia jaettiin, ne olivat yhteneväisiä, maisemat vain vaihtui. Päivisin tiukkaa asiaa alkoholismista, sekaan hysteeristä puhdistavaa naurua. Illalla takkatulta ja lihapiirakoita.

Ahdistusta, helpotusta, häpeää. Vastuunkantoa omista teoista. Läheisten kohtaaminen oli hirveää. Piti kuunnella mitä juomiseni oli heille aiheuttanut. Koskaan en ole halunnut olla niin paljon jossain muualla kuin sinä elokuisena iltayönä 2013. Samaan aikaan en olisi siitä tuolista lähtenyt mistään hinnasta.

Selvisinkö minä? No ainakin tämän päivän. Ajatuksia ei enää hallitse viina. Eikä se tuhoa tätä herkkää kapistusta jota ihmiseksi sanotaan.

Terveisiä Milanon lähtöportille, pitääkin tulla käymään.

Keskustelu

Runsaasti raitistuneita ja viinatta olevia ihmisiä tavattuani olen jäänyt ihmettelemään yhtä asiaa: miten se viina voi pyörittää niin vahvasti ihmistä, että joka toinen lause on ”viina ei enää pyöritä mieltä” ja joka toinen on raittiuden hehkuttamista.
Eikö elämä ole silloin nimenomaan jymähtänyt sen viinan ympärille, kun raittius on niin koko elämä, ettei yhtään ihmistä voi tavata edes vahingossa lentokoneen lähtöportilla julistamatta sitä miten viina ei enää pyöritä mieltä?
Ehkä tämä on sikäli väärä paikka ihmetellä asiaa, että blogin aihe on juurikin raitistuminen, mutta ehkä joku joskus vielä selittää mulle sen yhtälön, että miten voi puhua taukoamatta asiasta, jota ei enää ajattee?!?!

Kalle Lähde

Kyllä täällä voi ihmetellä sitäkin. Meillä kotona ei viinasta tai alkoholismista juuri puhuta. Alkoholistia vain ihmetyttää itsekin kuinka viinanhimo häipyy raittiuden myötä, ja ajattelee ääneen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt