Laila löi Leilaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Älä lyö lyötyä. Taitaa olla suomalainen sananlasku? Sama tuo, ei sellaisesta hokemasta kannata välittää. Lyötyä pitää roimia oikein olan takaa ja herkullista on jos lyöjä vielä hyötyy itse, esimerkiksi asemansa paranemisella työyhteisössä.

Syöpään sairastunutta harva ilkeää ruveta kiusaamaan. Mutta juova alkoholisti on oivallinen uhri. Valtava ja pyhä oikeutus täyttää lyöjän sydämen kun se alkaa ”työyhteisön parhaaksi” kauhistella ja supatella paskapuheita myrkyttämällä koko työyhteisön.

Juova alkoholistikin myrkyttää työyhteisön mutta ei tee sitä tahallaan. Sitä ei moni ymmärrä ja siksi sitä saa potkia. Juopon luonteesta riippuu vastareaktio, lyödäänkö takaisin? No, jos miettii sairauden luonnetta, niin varmasti useimmiten. Monesti juoppo nielee nöyrästi solvaukset ja selän takana puhumisen, uskoen itsekin kaiken ansaitsevansa. Ettei oma, valmiiksi tukala tilanne pahenisi.

Avainsana on se häpeä. Lyöjän pitäisi hävetä, mutta sellaiset ihmiset ovat niin tyhmiä etteivät he tunne sananlaskuja eivätkä häpeää. Häpeä leimautumisesta alkoholistiksi ja luuseriksi puolestaan estää alkoholistia edes myöntämään avuntarpeensa. Soppa on väkevä.

Mihin tämä sitten päättyy? Vaihtoehtoja on tarjolla. Alkoholisti saa potkut ja juo itsensä hengiltä, lyöjä myhäilee tyytyväisenä aikansa ja sitten karma. Alkoholisti nöyrtyy, hän saa tukea ja mahdollisuuden hoitoon, lyöjäkin tekee parannuksen ja työyhteisö tervehtyy.

Tai ”kai se tästä”, eli juoppo jatkaa juomistaan, lyöjä alkaa potkia. Kaikki joutuvat sairauslomalle. Suomalainen malli.

X