Yleinen velttous ja irstailu

Jaa kaverilleTilaa Seura

Kunnolliset kansalaiset ja muut paremmat ihmiset liittävät nykyäänkin nämä keskiaikaiset näkemykset alkoholismiin. Näkemyksiä tukemaan voisin lisätä juoppoudessa riekkuvan murhahengen ja pidättelemättömän tarpeen raakaan väkivaltaan.

Tämä ei kyllä ole totta. Jos nämä väittämät pitäisivät paikkansa, suomalaiset olisivat tappaneet toisensa sukupuuttoon aikaa sitten. Nykyään meitä on kuin kissanpoikia.

Mutta mielikuvat säilyvät. Eräs hyvin tuntemani ansioitunut päihdeterapeutti yritti vuokrata toimitilaa Tampereelta yritykselleen joka tarjoaisi laadukasta, yksityistä päihdehoitoa. Herra H oli tyytyväinen löytämiensä tilojen keskeisestä sijainnista ja kaiken piti olla valmista. Nimet vain vuokrasopimukseen ja toiminta voisi alkaa.

Ei alkanut. Kiinteistön omistavan vakuutusyhtiön edustaja soitti Herra H:lle ja ilmoitti ettei sellaiseen toimintaan tiloja vuokrattaisi. Sellaiseen toimintaan siis missä virka-ajan puitteissa alkoholismi-nimisestä sairaudesta kärsivät, itse maksavat potilaat kävisivät selvinpäin saamassa apua.

Kuka sellaista nyt haluaisi nurkkiinsa? Alko varmasti olisi mahtunut ja metamfetamiinilaboratorio, niistä tehdään elokuviakin.

Sivistynyt nykyihminen, tai sellaisena itseään pitävä, liittää edelleen alkoholismiin mielikuvan joka ei vastaa todellisuutta. Rantojenmies-mielikuvan.

Väitän kyllä että esimerkiksi monessa kaupunginhallituksessa älykkyyden keskiarvo nousisi ja tapainturmelus vähenisi, jos ne korvattaisiin rantojen miehillä ja naisilla.

Tavallisia ihmisiä ovat. Alkoholistitkin.

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

Hei Kalle!

Pidin kirjastasi todella paljon, etenkin siinä olevasta kohtauksesta, jossa päähenkilö lähti mökilleen ”urheilemaan”. Väkisinkin alkoi naurattamaan, vaikka vakavasta asiasta olikin kyse.

Sinulta ilmeisesti on nytten ilmestymässä ”Happotesti kakkonen”, mutta mitä sen jälkeen? Kenties jokin murhajännäri, joka tapahtuu rahtilaivalla, jossa rommiin menevä laivakokki löytää itsestään salapoliisin ja alkaa selvittämään rikosta…

Kiitos Wilbert, aiheita maailmassa riittää. Mutta ideasi on kyllä hyvä. Happotestin päätösosasta puhuisin, eikö se riitä jo juoppoudesta..

Pidin myöskin tyylistäsi kirjoittaa. Et jaaritellut turhia ja tekstisi oli jouhevaa, välillä ihan älykästäkin luettavaa. Tuli mieleen jopa hieman Charles Bukowski.

Harrastan itsekin kirjoittamista. Itselläni vain on ongelmana, että kun saan hyvän idean päähäni, alku on erittäin helppo ja tuntuu, että tarina saa hyvin tulta alleen ne parit ensimmäiset luvut, mutta sitten tulee sellainen jonkinlainen ylitsepääsemätön stoppi. Tietokoneeni kirjoituskansio onkin täynnä näitä keskeneräisiä kirjoituksia.

En ole sen kummemmin suunnitellut juonikuvioita tai henkilöhahmoja, vaan olen lonkalta kirjoittanut mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Ehkä se suunnitelmallisuus olisi hyväksi?

Happotestissähän ei suoranaisesti ollut mitään varsinaista juonta, vaan pikemminkin kirja oli sellaisia pieniä välähdyksiä juopon elämästä. Edettiin sekoilusta toiseen ja välillä käytiin varikkopysähdyksellä krapulaa potemassa. Toisaalta sehän sopikin aiheeseen, koska eihän alkoholistin elämässä juuri muuta päämäärää tai ”juonta” olekaan.

Oliko itselläsi kirjoittaessasi kuitenkin jonkinlainen punainen lanka mielessäsi, vai kirjoititko vain muististasi mitä nyt niiltä viinan huuruisilta vuosiltasi oli sattunut mieleesi jäämään ja jäsensit ne sitten myöhemmin sellaiseksi luettavaksi kokonaisuudeksi?

Kannustaisin sinua tulevaisuudessa niihin merellisiin aiheisiin, koska harvalla on kokemusta siitä merellä ja laivalla olosta ja ainakin minua kiinnostaisi lukea siitä.

Kiitos palautteesta! Happotestiä kirjoittaessani minulla oli ”punainen lanka” ja ei ollut. Juonikuvio oli karkea, eikä perustunut tarkkoihin muistikuviin itse tapahtumista. Enemmänkin juomisen aiheuttaman tuskan jättämään tunnemuistiin.
Merimieselämästä varmasti kirjoitan vielä. Kiitos Bukowskista.:)

Tampereelle tuollaista nimenomaan kaivattaisiin kun kaikki nykyiset asiantuntijat tyytyvät juuri siihen että ”vähennän tai laitan heti juomisen kuriin” tyylisiin sanoihin ja toimenpiteisiin. Aika laimeaa päihdehoitoa ihan kokemuspohjalta vaikka itse sitä kurkkuun kaataakin niin toivoisi muutakin tukea kuin vain ehdotuksia siitä että ei kannata. Jokainen joka tätäkin blogia lukee niin tajuaa että ei siinä pyynnöt auta.

Kiitos Kalle minunkin puolestani Happotestistä. Suorastaan ahmin sen. Sen lukeminen oli vähän niin kuin vertaistukea minulle.

Loppuluisun aloitin pari päivää sitten ja olen puolivälissä.

Vasta nyt löysin tämän blogin ja tähän asti olen päässyt. Mukavaa lukemista tämäkin. On se hienoa, että sinusta on kuoriutunut kirjailija. Toivoisin, että pysyisit siinä, missä loistat eli kirjoittaisit lisää juopporomaaneja. Niistä kirjoittaminen taitaa olla sinullekin jonkinlaista terapiaa. Asioiden läpikäymistä.

Toivottavasti A & D jatkuu vielä.
Pakkohan se on saada tietää, miten siinäkin kujanjuoksussa käy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X