Vihaa ja rakkautta
Tämä kulunut viikonloppu on ollut täynnä tunteita. Minulla ne ovat vaihdelleet raivosta ja vihasta suruun. Pettymykseenkin. Ne ovat kuluttavia tunteita, sellaisia jotka syövät ihmistä sisältä. Niihin ei voi jäädä rypemään tai itselle käy huonosti.
Lauantaina aamulla lähdin koirien kanssa sienimetsään. Vedin henkeä eikä metsä jättänyt pulaan. Sinne on ihmisen hyvä mennä. Sinne pitäisi kaikkien suomalaisten mennä, palata hetkeksi ja miettiä itsensä muruseksi maailmankaikkeudessa.
Eilinen ilta sen sijaan oli täynnä rakkautta. Sellaista kaiken puhdistavaa. Olimme Turussa äitini häissä. Seurasin juutalaisen perinteen mukaista vihkiseremoniaa tuntien häpeää vuorokautta aikaisemmin tuntemastani vihasta.
En usko olevani ainoa joka rauhoituttuaan ajatteli samoin vaikka ei rakkaudentäyteiseen vihkiseremoniaan lauantaina päässytkään. Uskon useimpien ihmisten ajattelevan taas järkevästi kun tunnekuohu on mennyt ohi. Se on lohdullista.
Viha on oikeutettu ja tarpeellinen tunne. Onneksi sille on terveellisiä kanavia purkautua. Siksi suomessa ei tehdä kaasuhyökkäyksiä pakolaiskeskuksiin. Kiilusilmäinen kiljuminen, minkä tahansa asian puolesta syö kiljujaa itseään. Siis jos siitä tulee kokopäiväistä.
En ylennä itseäni. Minä olen heikko ja huono ihminen. Mutta en mielelläni ole sitä joka päivä. Olen omien tunteideni verikoira, minun on pakko olla, koska olen alkoholisti. Sellaiseen ylellisyyteen ei raittiilla alkoholistilla ole varaa että herkuttelisi vihalla, kateudella ja ylpeydellä päivittäin. Ja yötkin, sillä yöunet ovat näiden tunteiden kanssa uhattuna. Voisin lisätä myös itsesäälin mutta sitten oltaisiin tukevasti vanhassa rännissä. Kännissä tällaiset hirmuteot ja järkyttävät katastrofit jäisivät kyllä armollisesti huomaamatta. Niin kävi minulle Aasian tuhoisan tsunamin kanssa, vaimo kertoi tapahtuneesta viikko tsunamin jälkeen. Kun olin taas noussut kuolleista.
Suosittelen metsään menemistä myös jos hyvyys ihan pulppuaa itsestä. Se oikeassa olemisen kirkas lamppu saa oikeat mittasuhteet synkässä kuusimetsässä. Sellaista enkeliä ei meidän ihmisten joukossa olekaan joka ei olisi puoliksi väärässä.