Kiitollinen puurosta
Juuri nyt olen kiitollinen. Sain syödä vatsani täyteen ruispuuroa ja puolukoita. Siitäkin olen kiitollinen että omalla tontilla asiat ovat kohtuullisen mallillaan. Arkisia huolia riittää silti, mutta kun satsaan vähäisen ymmärrykseni ja energiani niihin, selviän joten kuten. Uudet huolet odottavat jo vuoroaan saapuakseen elämääni, niitä ei tarvitse etsiä muualta.
Minulla ei ole aikaa kiinnittää huomiota kaupassa myytävän paidan tekstiin. Joku muu jaksaa. En kyllä edes tiennyt ettei isä saa olla tyttärelleen ”superhero”. Joku jolla oli kaikki omat asiat kunnossa ja valtavasti energiaa ymmärsi meidän muiden puolesta loukkaantua ja nostaa metelin. Varmasti hieno ihminen.
Kenen yliluonnollisen älykkään ihmisen päässä liikennemerkkien uudistaminen sukupuolineutraaleiksi oli suurempi murhe kuin vartioimattomat tasoristeykset?
Ilmeisesti Suomessa asiat ovat todella hyvin. Mitään suuria huolenaiheita meillä ei voi olla. Nyt ilmeisesti vain hienosäädetään yhteiskuntaa suuremmalla ymmärryksellä kuin koskaan historiassa on ollut mahdollista. Entiset sukupolvet olivat niin takapajuisia että suojatiemerkkiinkin olivat raapustaneet isän ja pienen tyttären. Haha haha, mitä hirveätä paskaa.
Huolestuttavaa on oikeasti se ettei kukaan järkevä ihminen jaksa enää älähtää tästä hulluudesta. Tai ihanneyhteiskunnasta, riippuu katsantokannasta.
Ehdottaisin liikennemerkkihenkilölle seuraavaa agendaa jos taas tulee tylsää. Korvapuusti niminen leivonnainen saattaa loukata sellaisia henkilöitä joilla ei ole korvia. Nenän puuttuminenkin saattaa riittää loukkaantumiseen. Uloke sekin.
Otan lisää puuroa. Minulla on asiat hyvin.
