Luolamies ja haaksirikko
Raahasimme sängyn uuteen makuukammariin. Nainen kysyi kummalla puolella sänkyä haluan nukkua? Ilmoitin ottavani ikkunapaikan maisemien vuoksi. Ikkuna on siis suunniteltu samalle tasolle sängyn kanssa, pihavalo valaisee peltoa pitkälle sysimustaan yöhön ja minä näen kuinka peurat kulkevat. Mikään alkukantainen vaisto ei siis ohjannut valintaani.
Olisi pitänyt. Nainen oli hetken hiljaa ja ilmoitti loukkaantuneena minun siis uhraavan hänet ensin mahdolliselle tunkeutujalle. Minä en tiennyt mistä nyt puhutaan. Nainen alkoi vaahtoamaan siitä, kuinka luolamiehetkin aikanaan olivat nukkuneet luolan suulla, vartioidakseen laumaansa. Ilmoitin olevani kirjailija enkä luolamies. En edes usko mitään luolamiehiä koskaan eläneen. Kivisten kirveiden löytyminen ei ole todiste luolamiehistä. Minäkin hakkasin kivellä naulaa vuonna 2017 koska vasara oli liian kaukana enkä viitsinyt sitä hakea.
Pöyristyneenä nainen ilmoitti tutkitusti miehen valitsevan aina sängyssä sen puolen joka on lähempänä ulko-ovea. Aina? Tutkitusti? Kerroin ulko-oven olevan lukossa. Ehtisin kyllä nousta ajoissa puolustamaan hänen koskemattomuuttaan mikäli joku tänne korpeen eksyisi. Vakuutin täyttäväni hänen luolamieskriteerinsä koska tarkkailin ikkunasta riistan kulkua myös öisin, jäljittääkseni niitä sitten turvallisesti päivänvalossa. Selitykseni ei tuntunut kelpaavan mutta sain pitää valitsemani paikan. Jäin miettimään miksi nainen edes kysyi kummalla puolella haluan nukkua? Mies ei olisi kysynyt jos ei valinnanvapautta ollut alkujaankaan tarjolla.
Hämmentyneenä jäin asiaa miettimään. Mieleeni tuli kreikkalaisen matkustajalaivan haaksirikko Afrikan rannikolla joskus 80-luvulla. Laiva oli uppoamassa ja miehistö kantoi matkalaukkujaan pelastusveneisiin. Se herätti matkustajissa kummastusta, koska kukaan ei ollut muistanut heille kertoa laivan sinetöidystä kohtalosta. Aluksen päällikkö siis pakeni ensimmäisten joukossa karhun saapuessa luolan suulle.
Samoin luolan suulta pakeni, tai omien sanojensa mukaan putosi, italialainen merikapteeni muutaman vuoden takaisessa risteilijän haaksirikossa välimerellä.
Suomalainen mies ei sellaista tekisi. Naiset ja lapset ensin. Pelastuveneisiin siis. Katsokaapa, joskus käy niin ettei laiva uppoakaan.