Puinen aikakone

Jaa kaverilleTilaa Seura

Sain isältäni vanhan putkiration. Isä kehui radion puisen ulkokuoren antavan hyvän ja selkeän äänen jolle ei nykytekniikka pärjää. Kotiin päästyäni lykkäsin töpselin pistorasiaan ja veivasin kanavahakua. Mitään kohinaa kummempaa en saanut laatikosta ulos. Pettyneenä soitin isälle ja ilmoitin rikkoneeni radion kuljetuksen aikana.
Anna sen lämmetä ensin, sanoi faija. Ahaa. Kävin juomassa kahvia ja palasin radiovastaanottimen luokse. Odotukseni olivat korkealla. Aikakone oli selvästi lämmennyt.

Mitä sieltä tulisi ensimmäiseksi? Hiski Salomaa vetäisisi Lännen lokarin ja sitten tulisi Kyösti Kallion puhe? Ilmoitettaisiinko peräti panssarikenraali Guderianin menestyksestä Kurskin suunnalla? Oliko Kuuselan Armi voittanut kkansainvälisessä kauneuskilpailussa jotain ennenkuulumatonta?

Paskat. Ei edes radio Luxembourg soittanut hittimusaa. Ensimmäiseksi kajahti Lordin Hard Rock Hallelujaa. Tunnelma oli tiessään, samoin odotukset. Ehkä tällä koneella ei päässyt kauemmaksi menneisyyteen kuin vuoteen 2006? Vai luuliko radio että juuri siihen aikakauteen haluan palata jossa yhden hitin hirviöt voittavat laulukilpailuja?

Minä olisin halunnut aikaan jossa heinät nostettiin seipäille käsin. Bensiiniin sekoitettiin runsaasti lyijyä tuntematta syyllisyyttä. Tuulet saivat puhallella vapaana voimaloiden kahleista. Kaikissa kyläpahasissa oli poliisi ja lennätin. Kirjoissa kerrottiin kaukomaista ja haaveiltiin suurista seikkailuista.

Vanhaan hyvään aikaan Lordi ja muut hirviöt olisi pistetty linnaan ruokottoman ulkonäkönsä vuoksi. Mies tyytyi rooliinsa, samoin nainen. Tasa-arvoa oli tyytyminen. Sushia ei syöty kuin Japanissa. Eikä höyrymakkaraa ollut korvannut kepappi.

Jos ei pystynyt syömään maitoa, oli yksinkertaisesti heikkovattainen. Ei ollut olemassa mitään laktoosi-intoleranssia.

Kuinka hieno paikka olikaan menneisyys. Kuri, heinäseipäät ja tyytyminen.

Taidan jatkaa kanavahaun veivaamista. Jospa sittenkin.

X